tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post5253109778032788185..comments2023-05-08T17:28:45.725+03:00Comments on Booking it some more: Äidin sylissä ja muita kuvakulmia äitiyteenBooksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-56172051510232868812011-10-16T21:50:49.955+03:002011-10-16T21:50:49.955+03:00Anonyymi, kiitos! Vähän itse epäröin, että menikö ...Anonyymi, kiitos! Vähän itse epäröin, että menikö kovin henkilökohtaiseksi, mutta tämä nyt sattui olemaan kovin henkilökohtaisesti koettu kirja :-) <br /><br />Niinisalon kirjan yksi iso ansio onkin siinä, että se tekee selväksi miten vahvasti sosiaalista äitiys on; "oikeanlainen" äitiys keksitään uudestaan vähän väliä. Äidit ovat, siitä hetkestä kun raskaus alkaa näkyä, yhtäkkiä julkista aluetta - heidän syömisiään ja tekemisiään on lupa kontrolloida. "Pitäisikö sinun jättää tuo maksalaatikko väliin, liika rauta on pahasta?" Ja kun lapset ovat syntyneet alkaa äidin vastuuttaminen lapsen edistyksestä tai sen puutteesta, käytöksestä tai sen puutteesta, painosta tai sen puutteesta...<br /><br />(Anonyymi taisi painaa jotain saarna-nappia!)<br /><br />Joka tapauksessa olen lastenlääkärin kanssa samaa mieltä. Äidinmaidonvastike ei kohtuullisesti nautittuna, ainakaan omien empiiristen kokeilujeni perusteella, estä lasta kasvamasta ihan yhteiskuntakelpoiseksi yksilöksi...<br /><br />Mari A., tuon täti-ihmiseni puolustukseksi sanottakoon, että oli hän jonkinlainen tutuntuttu, sitä tuttuustasoa joka edellyttää ystävällistä nyökkäystä kun kaupassa tavataan. Aika huono puolustus kyllä. En ymmärrä minäkään ihmistä, joka alkaa ohjeistaa tuollaisessa asiassa - saati sitten ventovierasta, joka antaa vauvanhoitomääräyksiä metrossa! Mutta näin se vain menee. Kai ne ovat ymmärtäneet vähän väärin sen iskulauseen <i>it takes a village to raise a child</i>.<br /><br />Mitä noihin nyt voi sanoa? "Voi kiitos kun neuvoit! En enää ikinä syötä lapsilleni murustakaan mitään puolivalmistetta! Olen nähnyt valon! (Ja ostan tämän pussin ranskalaisia ihan vain koiranruoaksi.)" :D<br /><br />Salla, kiitos :-) Minulta taisi jäädä se rahoitusjohtajajuttu väliin, pitääpä selata!Booksyhttps://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-29974337850833598142011-10-16T21:24:02.942+03:002011-10-16T21:24:02.942+03:00Mielenkiintoista pohdintaa mielenkiintoisesta aihe...Mielenkiintoista pohdintaa mielenkiintoisesta aiheesta! Minäkin luin sen Hesarin jutun - ja myös taloussivuilta jutun naispuolisista rahoitusjohtajista. Aina naisia jostakin syyllistetään ja syitä riittää, olipa ihmissuhde- ja perhetilanne millainen tahansa.Sallahttps://www.blogger.com/profile/07838210069839267452noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-17399886134861319782011-10-16T21:19:04.176+03:002011-10-16T21:19:04.176+03:00Kiitos kivasta tekstistäsi. Mielenkiintoinen, pohd...Kiitos kivasta tekstistäsi. Mielenkiintoinen, pohdiskeleva teksti ja tottahan on, että jokaiselle äitille kirja äitiydestä kolahtaa. <br /><br />Minua alkoi kiehtoa hirmuisen paljon tuon sun tekstinäytteen perusteella sellainen tyyppi, joka ylläpitää äitiyden myyttiä eli paheksuu ns. pahoja äitejä ja juurikin jossain julkisella alueella paheksuu ääneen muita. Siis, en ole ihan koskaan ymmärtänyt sitä pokkaa, mikä sellaisilla ihmisillä on. Kun esikoiseni oli vauva, metrossa joku nainen käveli vaunun toisesta päästä luokseni ja sanoi, että kuule, pitäisikö sun ottaa tuo vauva syliin, kun se huutaa. Ja oli niin tomeran oloinen, että pelkäsin, että itse ottaa. Joo, en ottanut esikoistani syliin, olin juuri jäämässä pois metrosta, ulkona syyssade ja esikoinen peitelty sadesuojiin vaunuihinsa. Esikoisellani oli tapana huutaa aina, kun oli juuri nukahtamassa vaunuihinsa. Kuopuksellani oli taas tapana kiljua suoraa huutoa noin kaksi minuuttia ennen kuin nukahtaa, mutta olin niin tyrmistnyt siitä, että jollain on pokkaa tulla päin näköä sanomaan jotain tuollaista. Siitä alkaen mua on jotenkin kummallisella tavalla kiehtonut ihmistyyppi, joka katsoo velvollisuudekseen neuvoa muita. <br /><br />Hauskaa lomailua äitinä!Mari A.https://www.blogger.com/profile/17021657829221855300noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-21066461657235322252011-10-16T21:18:41.547+03:002011-10-16T21:18:41.547+03:00Minä myös kommentoin, että hieno kirjabloggaus yhd...Minä myös kommentoin, että hieno kirjabloggaus yhdistettynä omiin kokemuksiin ja arviointeihin. Tällaisia merkintöjä lukee erittäin mielellään.<br /><br />Äitiyshän on juuri nyt erittäin superajankohtainen aihe, kun kaikki sai alkunsa HS:ssa erään lastenlääkärin humaanista kommentista, että äidinmaidonkorvikettakin saavista lapsista voi tulla ihan kelpo aikuisia tähän yhteiskuntaan. <br /><br />Äitiys on hyvin pitkälle sosiaalisesti rakentunut käsite, johon liittyy paljon tabuja. Tähän ovat sosiologit ottaneet oivallisesti ja terävillä havainnoilla ja huomioilla kantaa mm. sanomalehdissä. Tosi tärkeä ja ajankohtainen aihe myös blogissa.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-60554770850224723912011-10-16T21:17:20.551+03:002011-10-16T21:17:20.551+03:00Sara, tästä kirjasta huomaa, että Niinisalo on its...Sara, tästä kirjasta huomaa, että Niinisalo on itsekin miettinyt äitiyttään tätä tehdessään; ehkä se teki siitä toimivan "terapiakirjan" minulle. Varsinkin kuvat ja niistä nousevat mielteet saivat ajattelemaan... ja se tekee yleensä hyvää :-)<br /><br />Susa, kannattaa vilkaista tätä jos eteen tulee! Kun selasin tätä vähän kirjastossa, oli pakko saada mukaan ja lukea koko kirja saman tien. Olen samaa mieltä, että äitiys olisi helkkarin paljon yksinkertaisempaa ilman ulkopuolisten odotuksia!<br /><br />Hm, tuo tyhjä pesä -juttu... Oikeastaan minulla on ikävä Neitejä enemmän heidän seuransa kuin heidän tuottamansa tarpeellisuuden tunteen tähden. Käsitän tyhjän pesän syndrooman sellaiseksi tyhjyyden tunteeksi, joka tulee, kun ei olekaan enää arjessa tärkeä tai ei ole tarpeeksi elämänsisältöä ilman lapsia. Sellaista fiilistä ei onneksi vielä ole tullut vaikka lapset pois muuttivatkin. Liian kiirettä pitää siihen kompleksiin :-)<br /><br />Mutta sen sijaan joudun kyllä miettimään ihan uusiksi omaa tapaani olla se rajoja asettava aikuinen - ja miettimään miten olisin riittävästi läsnä olematta liiaksi niskoilla. Nämä jutut menivät jotenkin automaattisesti ennen! Onneksi Neidit ovat fiksuja likkoja, kaipa he kertovat jos holhoan liikaa.<br /><br />Liina, hih, tämä voisi tosiaan olla sinulle kiinnostava! Jonkinlainen rokotus äitimyyttejä vastaan, siltä varalta että joku jonain päivänä alkaa kertoa sinulle miten pötkylää kuuluu kasvattaa ;-) <br /><br />Ja joka tapauksessa tämä on sellainen kirja, joka kannattaa katsasta ihan kuvienkin takia. Joku arvostelija noita kuvavalintoja moitti kotimaisten vähyyden tähden, mutta minusta kuvat muodostivat hyvän kokonaisuuden. Itkettävän kauniita kuvia, hyviä kontrasteja...Booksyhttps://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-21060375263882912292011-10-16T20:21:10.573+03:002011-10-16T20:21:10.573+03:00ihan mahtava teksti - tällaiset jutut on mun miele...ihan mahtava teksti - tällaiset jutut on mun mielestä syy siihen, että kirjablogit voi antaa kirjasta paljon kiinnostavamman näkökulman kuin perinteinen arvostelu.<br /><br />pitänee lainata tuo, koska itse olen sen toisen kuilun äärellä. no, ehkä jo vähän sen yli, mutta oma äitiys on sikäli aika huteraa vielä, etten oikein tiedä, millainen ole äitinä - vaikka koenkin kaiken olleen kohtuullisen luontevaa tähän asti. no, tuo on vielä niin pötkylä, että sen tarpeet on helppo ja mukava täyttää :)<br /><br />kiva, että saat tapella torkkupeiton kulmasta, tulin hyvälle tuulelle :)Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-80855267387380710642011-10-16T20:15:11.269+03:002011-10-16T20:15:11.269+03:00Tässä kirjassa on niin kaunis ja houkutteleva kans...Tässä kirjassa on niin kaunis ja houkutteleva kansi jo! Ja sitten tuo itse aihe, äitiys, on ainakin itselle sellainen loputon pohtimisen aihe. Ja usein juuri ne ulkopuolelta tulevat odotukset ja "äiti-myytit" ovat niitä, mitkä eniten tuovat päänvaivaa.<br /><br />Vaikka omat lapseni ovat vasta ihan alle eskari-ikäisiä, niin minäkin joskus jo mietin sitä ns. tyhjän pesän käsitettä, että miten erilaista se mahtaa sitten olla äiti lapsille, jotka ovat jo kuitenkin ns. maailmalla jne. Tästä aiheesta näin jonkun kirjankin kirjakaupassa tällä viikolla..taisi olla joku "tyhjänpesän onni" tai vastaava.Susahttps://www.blogger.com/profile/15097582443745225216noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-82665948124076073282011-10-16T19:08:11.340+03:002011-10-16T19:08:11.340+03:00Hei Booksy ja hyvä, jos kirjasta oli vähäsen apuak...Hei Booksy ja hyvä, jos kirjasta oli vähäsen apuakin äitiyden problematiikkaan! Äitiys on osa identiteettiä loppuun saakka, vaikka lapset kodista lentäisivätkin ja aikuistuvat. Minä pidin kyllä näistä kirjan taidekuvista ym. Olen samaa mieltä, että äitiyttä ja äitimyyttiä kirjassa oli kevyesti ja populaarisemmin käsitelty, mutta Niinisalo myös esitti teräviä huomioita, jotka pistivät pohtimaan.Sarahttps://www.blogger.com/profile/13380386279310362383noreply@blogger.com