tag:blogger.com,1999:blog-40464315237034950582024-01-04T03:33:32.231+02:00Booking it some moreBooksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.comBlogger667125tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-13368078401069278872016-01-23T18:11:00.001+02:002016-01-23T18:11:32.643+02:00Kiitos kirjablogeille<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlq1Eh0Xzd1xM1fY7XBOEms3rHV26n5r0RBmh18BqHkKdeRyr1vb-LKIBnA9H6pvIhAGkSsInQTBWUwiTx6qgrMkH8NGPFGShG5cAHlxTbPbRuzmOXmNUxK1DhAYVAtltXduIZh1Ei7w/s1600/lukevatytto%25CC%2588.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjlq1Eh0Xzd1xM1fY7XBOEms3rHV26n5r0RBmh18BqHkKdeRyr1vb-LKIBnA9H6pvIhAGkSsInQTBWUwiTx6qgrMkH8NGPFGShG5cAHlxTbPbRuzmOXmNUxK1DhAYVAtltXduIZh1Ei7w/s320/lukevatytto%25CC%2588.jpg" width="257" /></a></div>
<br />
<br />
On tullut aika sanoa kiitos ja näkemiin.<br />
<br />
***<br />
<br />
Aloitin kirjablogin vuoden mittaisena kokeiluna; halusin saada selville mitä luen ja miksi. Vuosi vähän venähti.<br />
<br />
Opin, että luen sadasta kolmeensataa kirjaa vuodessa, kiireistä riippuen. Opin ettei lukemisillani ole mitään järjellistä logiikkaa. Joskus tekee mieli yhtä, sitten taas toista.<br />
<br />
Onneksi lukemista ei tarvitse rajoittaa lajityyppien mukaan. Urheilussa kai täytyy keskittyä lajiin tai pariin, jos tuloksia mielii. Lukemisen kanssa on toisin: vaihtelu on voimaa.<br />
<br />
***<br />
<br />
Kirjablogin myötä olen löytänyt vertaistukea Tudor-manialle, osallistunut palvontamenoihin Minna Canthin haudalla, innostunut lukumaratoneihin, päivystänyt kirjamessuilla ja päässyt Finnconissa paneelikeskusteluun... Ennen kaikkea olen saanut käydä lukemattomia kiehtovia keskusteluja fiksujen ihmisten kanssa. <br />
<br />
Mikään ei yhdistä ennestään tuntemattomia niin kuin kirja. Kun on luettu sama kirja, on jaettu maailma.<br />
<br />
Kiitos siis keskusteluista, ystävät, verkossa ja livenä.<br />
<br />
***<br />
<br />
Muustakin minun on kiitettävä. Blogistaniassa olen oppinut makustelemaan kieltä ihan eri tavalla kuin ennen ja oppinut katsomaan kirjoja muutenkin toisin. Toisten näkemyksiä lukemalla rikastaa omaakin lukukokemustaan. Mikä parasta, seuraavaankin kirjaan tarttuu hiukkasen toisin. Kirjablogit ovat kasvattaneet näkemään entistä selvemmin sen, että ihmisillä voi olla samoista asioista lukemattomia erilaisia vilpittömiä, perusteltuja ja vankkoja mielipiteitä.<br />
<br />
Kaikki ovat arvokkaita, ne vastakkaisetkin. Ehkä etenkin ne vastakkaiset. Oma mielipidehän jokaisella on jo ennestään.<br />
<br />
***<br />
<br />
Kirjabloggaajien yhteisö on upea porukka. Minun tulee ikävä joukkoon kuulumista. Juttujanne tulen lukemaan vastakin, ja kommentoimaan.<br />
<br />
Ei elämää ilman kirjoja!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTl_Uz4yLjiFLrYmLFaT8Ed3pfDEdYJiOrwdF73pGTMFGtbvZFhRiafjRiQhGg8m9nAtKQ1eGx9WXS77MWZX8hz0yox4EijerP-ZUTi1ILvKMLJBHKrwxMSqZ8o7lvijvgHHiXxJQoMw/s1600/booklover2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTl_Uz4yLjiFLrYmLFaT8Ed3pfDEdYJiOrwdF73pGTMFGtbvZFhRiafjRiQhGg8m9nAtKQ1eGx9WXS77MWZX8hz0yox4EijerP-ZUTi1ILvKMLJBHKrwxMSqZ8o7lvijvgHHiXxJQoMw/s320/booklover2.jpg" width="240" /></a></div>
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com54tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-61087539205748227642016-01-10T19:31:00.001+02:002016-01-17T19:14:01.505+02:00Caroline Alexander: The Bounty<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh2JurxbQguAvv9NUHyFf1wZ_bSUq1fJNKq7dFQuWtaiMNxAjwGyuQM_xStQ1ANwqzEu4o0s7DOz1pxPSbTUxJ7YJKugMBK7TqjZZmQbVvzQYn6A3RI-r1aXPRsqtQMTWhbxVRQxQ7Ug/s1600/bounty2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjh2JurxbQguAvv9NUHyFf1wZ_bSUq1fJNKq7dFQuWtaiMNxAjwGyuQM_xStQ1ANwqzEu4o0s7DOz1pxPSbTUxJ7YJKugMBK7TqjZZmQbVvzQYn6A3RI-r1aXPRsqtQMTWhbxVRQxQ7Ug/s400/bounty2.jpg" width="300" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sopi luettaksi rannalla.</td></tr>
</tbody></table>
Tämä kirja on ollut lukulistalla <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2010/10/kapina-laivalla.html">vuodesta 2010.</a>.. mutta eipä hätiä mitiä, nythän se tuli luettua. Pitkästä aikaa kunnon historiaa! Jos ei Tudor-elämäkertoja oteta lukuun, en ole ikuisuuksiin lukenut historiaa. Tauon jälkeen todella maistui.<br />
<br />
Asiaa auttoi se, että Caroline Alexander on erinomainen kirjoittaja. <i>The Bounty</i> on paitsi perinpohjainen ja uskottava myös erittäin viidyttävä kuvaus legendaarisesta kapinasta ja sen jälkipyykeistä. Varsinaisen<a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Mutiny_on_the_Bounty"> HMS Bountyn kapinan</a> lisäksi Alexander käsittelee perusteellisesti kapinaa seuranneen oikeudenkäynnin ja siihen liittyneen mielikuvasodan. Myös viimeisten kapinallisten löytyminen Pitcairn Islandilta kuvataan.<br />
<br />
***<br />
<br />
Tarina on hyvä muistutus siitä, että <i>niin on jos siltä näyttää</i>. Alexanderin tulkinnan perusteella kapteeni Bligh'n huono maine on tosiaan kaikkea muuta kuin ansaittu. Kapinallisia tukivat heidän vaikutusvaltaiset sukulaisensa, joiden oli omankin maineensa tähden tärkeää siirtää syyt uhrin harteille. Kapinoivat upseerit olivat aristokraattista sukua; ei käynyt päinsä että heidän ajateltiin vältelleen velvollisuuksiaan.<br />
<br />
Alexander myös tuo esille infosodan yhteyden orjakauppaan: Bligh'n matkan tarkoitus oli siirtää leipäpuun taimia käytettäväksi siirtokunnassa, jonka talous perustui orjuuteen. Orjuuden vastustajien näkökulmasta hän ei siis ollut tutkimusmatkailija ja kartoittaja vaan iljettävän instituution tukija.<br />
<br />
Tarina jaloista kapinallisista osoittautui suositummaksi kuin totuus. Ja ymmärtäähän sen; totuuden selville saaminen on usein työlästä ja tunteisiin vetoava romantiikka on usein houkuttavampaa.<br />
<br />
***<br />
<br />
Suosittelen! Ja jälkiruoaksi kannattaa uteliaan myös vilkaista Pitcairn Islandista kertovaa <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/Pitcairn_Islands">wikipedia-artikkelia</a>. Alexaderin kyyninen suhtautuminen kapinallisten ihannoituun eloon eristyneellä saarella tuntuu varsin oikeutetulta.<br />
<br />
<i>The Bountyn </i>yhteydessä tuli myös mieleen Elizabeth Gaskellin <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2011/10/north-and-south.html">North and South</a>, </i>jossa protagonistin veli Frederik joutuu piileksimään ulkomailla kapinoituaan laivalla julmaa kapteenia vastaan. Kapteeni lasketaan mereen selviytymään pelastusveneellä.<br />
<br />
Gaskell kirjoitti tarinansa noin 60 vuotta Bountyn tapahtumien jälkeen. Gaskellin tematiikkaan veljen kapinointi heikkojen puolustamiseksi sopii toki monestakin syystä, mutten silti voi olla ajattelematta, että Bountyn tunnistettava ja suosittu legenda oli yksi syy tehdä veljestä nimenomaan kapinoiva meriupseeri.<br />
<br />
Gaskellinkin piti saada tarinansa myytyä - ja HMS Bountyn tapauksessa totuus on vähintään yhtä ihmeellinen kuin tarut yleensä.<br />
<br />
Caroline Alexander (2003): <i>The Bounty - The True Story of the Mutiny on the Bounty. </i><br />
<br />
<b>Muita arvioita: </b><br />
Simon Winchester <a href="http://www.telegraph.co.uk/culture/books/3604843/Fraud-on-the-Bounty.html">The Telegrapissa</a> kehuu<br />
David Smith <a href="http://www.theguardian.com/uk/2003/sep/21/artsandhumanities.books">The Observerissä </a> samoin<br />
<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-84741185981962373182016-01-02T16:21:00.003+02:002016-01-02T16:32:02.823+02:00Joulu- ja matkakirjakooste<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt7QfOdEfv3UL-EebMfaV1YcGBmRSaAgbsWeHEyKW7XS7veBKejq-9-b_mI0YiRm_LQlzgMogNvytzegbSNAqoWIpREr1k-ZnBMRoBHshZNK4yfAJ0BstOq7bri3GeYFK0p4urWzM5pg/s1600/The+Bees.jpg" imageanchor="1"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgt7QfOdEfv3UL-EebMfaV1YcGBmRSaAgbsWeHEyKW7XS7veBKejq-9-b_mI0YiRm_LQlzgMogNvytzegbSNAqoWIpREr1k-ZnBMRoBHshZNK4yfAJ0BstOq7bri3GeYFK0p4urWzM5pg/s320/The+Bees.jpg" width="240" /></a></div>
<div>
<br /></div>
<div>
Vuosi ehti jo vaihtua ennen kuin löytyi inspiraatio viimeistellä tämä matkakirjakooste... hämmästyttävän nopeasti ihminen tottuu elämään ilman nettiä, kunhan ensi alkuun menee toviksi paikkaan, jossa ei ole verkkoyhteyksiä. Mutta arki on edessä, ei auta! Kun joka tapauksessa on siis palattava moderniin yhteiskuntaa tietoliikenneyhteyksineen päivineen, yritän nyt pehmeää laskua tiivistämällä joulukuun lukuseikkailut pääpiirteissään tähän.</div>
<div>
<br /></div>
<div>
Mieleenpainuvin kirja taisi olla <b>Laune Paull'n <i>The Bees</i>,</b> jonka ostin matkaevääksi. Kirja inhimillistää mehiläisyhteiskunnan samaan tapaan kuin rakas <i>Ruohometsän kansa</i> kaniinit. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ajatus kuulostaa pähkähullulta. Maija Mehiläinen aikuisille? Mutta jotenkin kokonaisuus toimi. Tämä ei ole kirja, jota tekisi mieli lukea moneen kertaan, eikä sitä voi erityisenä esteettisenä elämyksenä ylistää - mutta mehiläisyhteiskunnan kuvaus viihdytti ja kiehtoi. Päähenkilö (päähyönteinen??) Flora 717 alkoi jossain vaiheessa tuntua ihan samaistuttavalta tyypiltä. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Olen lukenut kirjoja, joissa ihmiset tai näennäisihmiset muodostavat hyönteismäisen yhteisön (Wyndhamin <i>Käenpojat</i> ja Steven Baxterin <i>Coalescent</i> esimerkiksi), ja niissä hyönteismäiseen joukkoälyyn liittyy pahaenteinen sävy, varmaan siksi että ajatus joukkoälystä uhkaa länsimaisen kulttuurin perusoletusta yksilön ensisijaisuudesta. <i>The Bees t</i>ekee pesäyhteisöstä yksilöiden ja yksiköiden dynaamista yhteistyötä ja siten helpommin lähestyttävää. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
En haluaisi olla mehiläinen, enkä haluaisi asua Pohjois-Koreassa, mutta tämä kirja kannatti kyllä lukea. Hyvää kertomakirjallisuutta todella erikoisesta aiheesta.<br />
<br />
Melko tasapuolisesti mieleenpainuvimman paikasta kamppailee<b> George R. R. Martinin <i>Fevre Dream</i>. </b>Tämäkin kirja on ollut pitkään lukulistalla, muistaakseni <a href="http://taikakirjaimet.blogspot.fi/">Taikakirjaimien</a> Raijan suosituksesta... kirja oli esillä kun keskustelimme <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/p/101-spefin-helmea.html">101 spefin helmen listasta.</a><br />
<br />
Sain jossain vaiheessa lievän vampyyriallergian, joten <i>Fevre Dream</i> odotteli pinossa useamman vuoden. Nyt tempaisin sen matkalle mukaan ja vau - kyllä kannatti! Genren perinteitä nuodatteleva mutta erittäin ilmeikäs tarina sijoittuu jokilaivojen aikaan ennen Yhdysvaltojen sisällissotaa. Kapteeni Abner Marsh on mukavasti roheva tyyppi, ja vampyyrit juuri sopivasti traagisia.<br />
<br />
Tykkäsin tästä enemmän kuin odotin. Yhtään kiinnostavaa naishahmoa kirjassa ei ole mutta tässä genressä en jaksa asiasta mussuttaa. <i>Fevre Dreamissa </i>oli tunnelmaa ja tyyliä.<br />
<br />
Kolmas maininan arvoinen kirja tässä yhteydessä on <b>Haruki Murakamin <i>Maailmanloppu ja ihmemaa. </i></b>Jos en olisi jo lukenut aika monta mainiota Murakamia, olisin tästä varmaan ihan haltioissani. <i>Maailmanloppu</i> on hieno kirja; sen iskuvoimaa vain syö sijoittuminen johonkin asteikon keskivaiheille murakamiasteikollani. <a href="http://luminenomena.blogspot.fi/2015/12/haruki-murakami-maailmanloppu-ja-ihmemaa.html">Katja</a> on kuvannut tätä mainiosti.<br />
<br />
Näiden lisäksi luin erinomaisen yhden historiakirjan ja kaksi dekkaria. Näistä on omat juttunsa tekeille, joten säästän sanomiseni myöhemmäksi.<br />
<br />
<br />
***</div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Muita luettuja matkalta ja joulukuulta:</b></div>
<div>
<br /></div>
<div>
<b>Arthur Miller (2011) <i>Pure</i></b><br />
<br />
Yksioikoisella tavalla vertauskuvallinen tarina Pariisista vähän ennen vallankumousta. Insinööri Jean-Baptiste saa tehtäväkseen hävittää les Innocentsin hautausmaan ja kirkon keskellä Pariisia. Pariisin tavat ja tuttavuudet osoittautuvat yhtä järisyttäviksi nuoren miehen mielenrauhalle kuin löyhkäävä luiden sadonkorjuu.<br />
<br />
Näin jälkikäteen ajatellen Millerin henkilöt ovat aika yksioikoisia ja ilmeisiäkin, mutta lukiessa henkilöt jaksoivat kiinnostaa. Miller ei nimittäin pura hahmojensa ajatuksia loppuun asti eikä selittele heiden tekemisiään; lukijalle jää tilaa havaita ja löytää itse. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Ei ihan yhdentekevä – muttei myöskään yhtä vaikuttava kuin vaikkapa Hilary Mantelin <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/08/hilary-mantel-place-of-greater-safety.html">A Place of Greater Safety</a></i>.<b><br /></b>
<b>Michael Robotham (2014) <i>Life or Death </i></b></div>
<br />
Keskinkertaista nokkelampi tarina miehestä, joka pakenee vankilasta päivää ennen vapauttamistaan.<br />
Robotham pyörittää kertomusta mukavasti ja pitää lukijan hereillä. Enimmäkseen tykkäsin. Pienikokoisuus tuntui vähän keinotekoiselta, noh, keinolta yksilöllistää FBI-agenttia, jolle muuten ei juuri yksilöllisiä ominaisuuksia siunaantunutkaan, mutta muissa hahmoissa oli riittävästi imua. <br />
<br />
Kiinnosti ainakin sen verran, että voisin lukea jotain muutakin samalta tekijältä.<br />
<br />
<b>Remes Ilkka (2016) <i>Jäätyvä helvetti</i></b><br />
<br />
Ex-supomies Lari Vuori tekee taas pieniä ihmeitä kun Suomi joutuu hybridisotaan. Kirjan pelottavaa ydintä ei latista edes rasittava kieli.<br />
<br />
<b>Minna Lindgren (2014) <i>Ehtoolehdon pakolaiset</i></b><br />
<b><i><br /></i></b>
Luettuani sarjan edellisen osan <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/01/loppiaisen-lukumaraton-keskeneraisten.html"><i>Kuolema ehtoolehdossa</i> </a>olin päättänyt lukea tämänkin, ja ostinkin kirjan jo ajat sitten. Lukeminen tuntui vain lykkääntyvän ja lykkääntyvän, joten lopulta otin sen lomalukemiseksi ja sain kuin sainkin luettua. Ehtoolehdon tarina jatkuu jokseenkin samalla tyylillä, mutta ironiaa on vähemmän ja jahkaamista enemmän.Tällä kertaa ehtoolehtolaisia kohtaa tuo urbaanin suomalaisen kauhein luonnonkatastrofi: putkiremontti.<br />
<br />
Haluaisin pitää näistä kirjoista enemmän, mutta kahden kirjan jälkeen on kai pakko myöntää, että näillä on taipumus jäädä minulla pitkille tauoille. Saatan jättää kolmannen osan väliin, vaikka Lindgrenin<a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2011/09/sivistyksen-turha-painolasti.html"> <i>Sivistyksen turha painolasti</i> </a>onkin yksi kaikkien aikojen lemppareitani. <a href="http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2014/09/minna-lindgren-ehtoolehdon-pakolaiset.html">Amma</a> sai <i>Pakolaisista</i> enemmän irti.<br />
<br />
<b>Patricia Moyes (1971) <i>Season of Snows and Sins</i></b><br />
<br />
Jäi käteen lentokentän kirjanvaihtopisteeltä. Henry Tibbet ja hänen vaimonsa selvittävät murhaa Alpeilla. Takuuvarmaa Moyes-tyyliä. Tämän olen lukenut joskus aikaisemminkin mutta suomennoksena... ja loppuratkaisun olin onnellisesti jo unohtanut.<br />
<br />
<b>John Grisham (2015) <i>Rogue Lawyer</i></b><br />
<br />
Minulle on tullut sellainen tunne, että Grishameita on nykyään kahta lajia: niitä joita Grisham kirjoittaa itse ja sitten niitä joihin vaan on lyöty nimi päälle. <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/09/john-grisham-sycamore-row.html"><i>Sycamore Row</i></a> oli erinomainen romaani, mutta nyt olen lukenut kaksi todella surullista vähän-sinne-päin grishamia, joita en millään muotoa tahtoisi uskoa hänen omiksiin. <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2015/06/john-grisham-gray-mountain.html">Gray Mountain</a></i> oli heikko esitys eikä <i>Rogue Lawyer</i> ole sen kummempi. Autossa toimistoa pitävä lakimies on sitä paitsi jo nähty. Pyh.<br />
<br />
<b>Philippa Gregory (2015) <i>The Taming of the Queen</i></b><br />
<br />
Gregoryn versio Katariina Parrin (Henrik VIII kuudes vaimo) tarinasta ei erityisesti innostanut, mutta ei myöskään pahemmin ärsyttänyt. Draaman käänteet olivat jo ennestään tuttuja. Henrik-tulkinta oli minun makuuni turhan alleviivaava.<br />
<br />
<b>S.J.Watson (2015) <i>Kaksoiselämä</i></b> (suomentanut Laura Beck)<br />
<br />
Watsonin <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2012/07/hektinen-heinakuu.html">Before I go to Sleep </a></i>oli minusta aikoinaan mainio jännäri, joten tartuin tähän uutuuteen suurin odotuksin. Valitettavasti <i>Kaksoiselämä</i> osoittautui aika tavalla tylsemmäksi, ehkä siksi etten onnistunut samaistumaan päähenkilöön juuri lainkaan. Uskomattomat juonenkiemurat eivät sinänsä haittaa - harva psykologiseksi trilleriksi kuvattu kirja on varsinaisesti uskottava -mutta yhdentekevä minäkertoja pilaa huvin jokseenkin täysin. <a href="http://rakkaudestakirjoihin.blogspot.fi/2015/11/s-j-watson-kaksoiselamaa.html">Annika</a> ei myöskään innostunut.<br />
<br />
<b>Paula Havaste (2015) <i>Maan vihat</i></b><br />
<br />
<i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2015/11/paula-havaste-tuulen-vihat.html">Tuulen vihojen</a> j</i>atko-osa jatkaa tarinaa tyydyttävästi. Jos tykkäsi <i>Tuulen vihoista,</i> tykkää luultavasti tästäkin. Siitä olen <a href="http://hyllytonttu.blogspot.fi/2015/09/havaste-maan-vihat.html">Hyllytontun</a> kanssa samaa mieltä, että Larrin osuuden ovat vähän päälleliimattuja; Kertte jaksaisi kannattaa tarinaa ilman eksäänsäkin.<br />
<br />
***<br />
<br />
Vuosi 2015 oli heikonpuoleinen luku- ja bloggausvuosi. Satakunta kirjaa tuli kaikkiaan luettua, mutta blogiin ehti niistä murto-osa. Työt veivät ja vähän reissutkin. Ennuste vuodelle 2016 ei ole sekään kummoinen, sillä työssä on taas edessä uuden opettelua, onneksi tosin ihan mukavassa mielessä.<br />
<br />
Ihanaa joka tapauksessa että on kirjat. Tällaista katsausta tehdessä huomaa taas, että miten paljon lukeminen antaa! Aina pääsee arkea karkuun jos on kirja.<br />
<br />
Loppuun vielä kuva joulukuun lukumaisemista. Vaikka paluumatka pieleen ja laukku on vieläkin kateissa, kannatti tuolla käydä...<br />
<br />
Oikein hyvää lukuvuotta 2016 kaikille!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoOk8KFhTlp9GODj1hOy1-V8rJ4nBzSJ_pojSVPjnBmZA6w1eOauDorRNETT04LJ5oJiDYZYKDE1-XI4QMykRT3ABBwPRxiolDRNfN-h8YRa5CA_HChAAemLFvI3LCdlBNlU3EovnTJg/s1600/lukumaisemia.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoOk8KFhTlp9GODj1hOy1-V8rJ4nBzSJ_pojSVPjnBmZA6w1eOauDorRNETT04LJ5oJiDYZYKDE1-XI4QMykRT3ABBwPRxiolDRNfN-h8YRa5CA_HChAAemLFvI3LCdlBNlU3EovnTJg/s320/lukumaisemia.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lukumaisemia Seyschelleiltä.</td></tr>
</tbody></table>
Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-59982554542217888642015-12-30T08:30:00.000+02:002016-01-10T19:17:59.638+02:00Lyhyet vuodelta 2015 L - Ö<div>
Sarah Lotz. <em>The Three</em>. Pikkuisen hajanainen trilleri lähtee upeasta alkuasetelmasta, miksaa uskontoa, politiikkaa ja kolmansia ulottuvuuksia, ja päättyy lievään lässähdykseen. Kiinnostavasti toteutettu kerronta kantoi hyvin.<br />
<br />
Reijo Mäki. <i>Ehtookellot</i>. Äänikirja meni autoiluseurana, muttei tämä novellikokoelma ei nouse suosikiksi Mäen tuotannon joukossa.<br />
<br />
Remes Ilkka: <i>Jäätyvä helvetti</i><br />
Ex-supomies Lari Vuori tekee taas pieniä ihmeitä kun Suomi joutuu hybridisotaan. Kirjan pelottavaa ydintä ei latista edes rasittava kieli.<br />
<br />
<i style="font-weight: bold;"></i>
Christian Rönnbacka: <i>Julma</i><br />
Porvoon poliisin kruunaamaton stand-up kuningas jahtaa pedofiileja; häntä taas jahtaavat tuontitappajat. Toimintapläjäys on äänikirjana mainiota siivousseuraa.<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Killer Smile </i><br />
Mary pureutuu historialliseen rikokseen ja tulee (taas) lähes tapetuksi.<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Think Twice</i><br />
Bernie Rosato itse joutuu uhriksi tällä kertaa; perhe on pahin.<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Accused</i><br />
Mary iloitsee uraloikastaan ja murehtii avioitumista, mutta ehtii samalla selvittää Judyn kanssa vanhaa murhaa varakkaassa perheeessä. Asiakkaana pikkuvanha nerokas nörttityttö.<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Betrayed</i><br />
Tällä kertaa henkilökohtaiseen ja urakriisiin ajautuu yleensä Maryn passarina pelaava Judy, joka selvittää laittoman maahanmuuttajan kuolemaa.<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Devil's Corner</i><br />
Nuori huumeviraston syyttäjä ajaa kohti uraumpikujaa totuutta etsiessään; rakkaussolmut ratkotaan nopeammin kuin rikos.<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Daddy's Girl</i><br />
Opettaja oikeustieteellisessä tutustuu seksikkään kollegan opastuksella tosielämän rikollisiin ja itseensä.<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Dirty Blond</i><br />
Seksikäs tuomari tutkii pimeää puoltaan mutta murhaaja piileksii kirkkaassa päivänvalossa<br />
<br />
Lisa Scottoline. <i>Every Fifteen minutes</i><br />
Vaihteeksi kiperään murhasotkuun ajautuu psykiatri, joka rakastaa kaikkein eniten pientä tytärtään.<br />
<br />
Erik Axel Sund: <i>Varjojen huone.</i><br />
Trilogian kolmas osa purkaa bysanttilaisen rikosvyyhdin jokseenkin toimivasti. Ehdin silti jo vähän hyydähtää inhottavuuksissa piehtaroivaan tarinaan.</div>
<div>
<br />
Erik Axl Sund. <i>Lasiruumiit</i>.<strong> </strong>Varistyttö-trilogian kirjoittajilta pukkaa uutta. Nuorten itsemurha-aaltoa käsittelevä dekkari kammottaa tehokkaasti mutta taitaa silti unohtua helposti. Ei näin synkkiä halua muistella. Lukemisteni historiaan tämä jää ensimmäisenä e-kirjalainani.<br />
<div>
<br />
Donald Westlake. <i>Minäkö vakooja!</i><br />
Vanha kunnon Westlake. Tämä 60-luvun löytö on kieltämättä ikäisensä, mutta nautin siitä stereotypioista huolimatta. Tai ehkä niiden takia.</div>
</div>
Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-10474294654752626872015-12-30T08:00:00.000+02:002016-01-10T19:16:44.440+02:00Lyhyet vuodelta 2015 A - K<div>
Kate Atkinson. <i>Eikö vieläkään hyvä uutisia?</i><br />
Minulle uusi dekkaristi, jonka tuotantoon pitää ehdottomasti tutustua. Kuivakka huumori korvaa tekstin ajoittaisen harhailun.</div>
<br />
<div>
Stephanie Barron: <i>Jane and the Barque of Frailty </i></div>
<div>
Jane on Lontoossa ja valmistelee <i>Sense and Sensibilityn</i> julkaisua. Puuhia häiritsevät venäläisen prinsessa karmea kuolema ja veljen vaimon taipumus hankkiutua vaikeuksiin.<br />
<br />
Stephanie Barron: <i>Jane and the Madness of Lord Byron</i><br />
Jane matkustaa surevan veljensä kanssa Brightoniin, nauttii kirjallisen työnsä hedelmistä ja tapaa aikansa kuuluisuuksia. Byronin ohella inspiraatiota ovat tarjonneet <i>Northanger Abbeyn </i>hahmot.<br />
<br />
Stephanie Barron: <i>Jane and the Canterbury Tale</i><br />
Häiden jälkeisenä aamuna löydetään ruumis. Hyviä tapoja uhmaavat tällä kertaa etsivä-kirjailijan lisäksi merimiesbaronetti, juopunut korttihai ja kunnianhimoinen äiti.<br />
<br />
Stephanie Barron: <i>Jane and the Twelve Days of Christmas</i><br />
Keskinäppärälle juonelle antavat maustetta brittiläiset juhlaperinteet, salakäytävät ja Janen uusi kypsän iän ihastus.<br />
<br />
Christoffer Carlsson. <em>Varjot</em>. Traumaattisesta lähiönuoruudesta poliisinuralle ulottunut Leo etsii uraumpikujassa entisyyttään. Sitä edustaa kirjassa narkkaripahis-Grim. Ruotsalaispsykologisen dekkarin tyylille uskollisesti <em>Varjot</em> pursuaa ymmärrystä kaikille. Silti enimmäkseen hyvää luettavaa.<br />
<br />
Robert Harris. <i>Pompeji</i>. Takuuvarmassa historiapläjäyksessä idealistinen insinööri ottaa yhteen huijarigrynderin ja korruptoituneiden poliitikkojen kanssa suurta purkausta odoteltaessa. Ihmisen pienuutta ja suuruutta.<br />
<br />
<i></i>
Mo Hayder. <i>Wolf</i><br />
Häijysävyinen ja ajoittain sadistinen panttivankidraama värisyttää ainakin vähän, vaikka tarinan yksityiskohdat tuntuvatkin epäuskottavilta. Muistelen lukeneeni joskus ennenkin jotain Hayderilta - ja siinäkin oli lievästi vatsaakääntäviä kohtia.<br />
<br />
Jouni Hynynen. <em>Rakkaudella Hynynen</em>. Äänikirja.<br />
Muusikko puuskahtelee ja murisee, ajoittain hauskasti. Ei voi suositella salibandyn pelaajille tai asiat vakavasti ottaville ihmisille. Lystikkäänä yksityiskohtana pitää mainita kirjoittajan itsesensuuri: Hynynen nimittäin omaa tekstiään tulkitessaan pariin otteeseen toteaa <em>mitä p****aa tämä on, en mä tätä lue</em> ja hyppää seuraavaan kolumniin.<br />
<br />
P. D. James. <i>Death Comes to Pemberley</i>.<br />
Piti tämäkin lukea uudestaan. Rehellisesti... ei ollut toisella kierroksella yhtä hyvä kuin <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2011/11/death-comes-to-pemberley.html" target="_blank">ensimmäisellä</a>. Lukekaa... mutta vain kerran.<br />
<br />
P. D. James. <i>Kalman naamiot*</i><br />
Cordelia Gray on oikeastaan enemmän minun makuuni kuin Adam Dagliesh. Siitä on varmaan parikymmentä vuotta kun olen tämän dekkarin edellisen kerran lukenut, ja juoni oli autuaasti unohtunut... hyvin toimi, taas. Jamesin sirosti nirsot etsivät ja brittiläisittäin klaustrofobiset miljööt kiehtovat. <i>Kalman naamioissa</i> kuolema iskee yksityisellä saarella.<br />
<br />
Peter James. <i>Want You Dead</i>.<br />
Roy Gracen seikkailujen kymppiosa kuvaa hyytävää stalkkeria... monin paikoin aidosti yllättävä tarina, vaikka aihe onkin vanha. Nyt vähän harmittaa, että aiempia osia jäi niin monta väliin.<br />
<br />
Sophie Kinsella: <i>Hääyöaie</i><br />
Kirjan nimi on hieno kunnianosoitus suomen vokaalisoinnulle ja kuvaa hyvin sisältöäkin. Siskosten ongelmallisia ihmissuhteita setvivä hicklit-hilpeily yltyy ajoittain farssiksi asti. Hauska vaikka aavistuksen toisteinen.<br />
<br />
Stephen King. <em>Joyland</em>. Sisältää rakkautta, nuoruutta, nuorta rakkautta ja murhaa. Myös kummitusten ystäville löytyy pientä kevyttä pureskeltavaa. Ammattitaidolla toteutettu lyhyt romaani ja ehkä sopiva King-intro kauhukammoisille. Linkitänpä kuitenkin täysin päinvastaiseen näkemykseen: <a href="http://samquixote.blogspot.fi/2013/06/the-worst-novel-of-2013-stephen-kings.html" target="_blank">ComicAlly-blogissa</a> tämä haukutaan hauskasti ja perusteellisesti.<br />
<br />
Tuomas Kyrö. <em>Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja</em>. Ensimmäistä kertaa kuuntelin Mielensäpahoittajaa äänikirjana. Antti Litja lukijana lunasti kaikki odotukset. Vanhan jäärän ajatuksissa on mukavasti omintakeisuutta ja sanailuhan on tutusti sujuvaa. Silti, jos rehellinen olen... niin välillä vähän tylsistytti. Hyvää automatkaseuraa kumminkin!<br />
<br />
<br /></div>
Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-18288693275357069642015-11-25T21:58:00.003+02:002015-11-25T21:58:48.861+02:00Paula Havaste: Tuulen vihat<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ8wzUHr415mIhYzDkiojm9vXAd3cajDw9Uw-sKyy2zsewvApU21OsaaZdk4DJf6qhjv5RN8IvEv0yJURhZ6M51L7c-h0N1bfFpfbXioiggZWXXqeDcEQmcLMZkS0B-EgmTzkR3hCZjw/s1600/tuulen_vihat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQ8wzUHr415mIhYzDkiojm9vXAd3cajDw9Uw-sKyy2zsewvApU21OsaaZdk4DJf6qhjv5RN8IvEv0yJURhZ6M51L7c-h0N1bfFpfbXioiggZWXXqeDcEQmcLMZkS0B-EgmTzkR3hCZjw/s320/tuulen_vihat.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
Paula Havasten <i>Tuulen vihat</i> osui käsiin ihan sattumalta kirjastossa: se oli tyrkyllä pikalainahyllyssä. Vaikka usein päädynkin palauttamaan tällaiset herätelainat lukemattomina kirjastoon, jokin pikalainoissa viekottelee. Yllätyksellisyys? Tunne että tekee löytöjä? Ehkä uskon, että kirjan on pakko olla hyvä, jos sitä täytyy pitää tarjolla pikalainoissa.<br />
<br />
Kalenteri on ollut niin täynnä, että ankara kahden viikon laina-aika oli osoittautua ylivoimaiseksi, mutta ehdin kuin ehdinkin lukea <i>Vihat</i>. Luettuani olin sen verran utelias, että <a href="https://fi.wikipedia.org/wiki/Paula_Havaste">googlailin</a> kirjailijaa; ilmeisesti Havaste on kirjoittanut näitä historiallisia romaaneja vaikka kuinka monta, mutta minulta ne ovat jotenkin jääneet silmien väliin. Nimi kuulosti tutulta, siinä kaikki. Höh.<br />
<br />
<i>Tuulen vihat </i>kertoo yhden talon ja etenkin yhden nuoren naisen elämästä 1100-luvulla. Äiditön Kertte on isänsä perijä ja joutuu lopulta hakemaan vävyn taloa pitämään. Kertte on keskushahmona vähän etäinen eikä erityisen sympaattinen tyyppi. Havastella on kuitenkin taito saada lukija eläytymään vahvasti erilaiseen maailmankuvaan. Kirjaa lukiessani uskoin ilman muuta henkinaisiin ja -lapsiin, joiden kanssa Kerttekin seurustelee.<br />
<i><br /></i>
<i>Tuulen vihat</i> toi taas mieleen ajatuksen, että ympäristöllä todella on merkitystä... Kukahan itse mahtaisin olla, jos olisin kasvanut lukutaidottomana pikkuriikkisessä perheyhteisössä? Jos lähin naapuri olisi päivän matkan päässä? Jos olisin värjännyt omat lankani ja neulonut omat nuttuni ja haaveillut lasihelmestä suurenakin aarteena?<br />
<br />
Hmm. Mitähän mahtavat pitää "lasihelminä" 2900-luvulla? Tai mitä tuumisi isoisoisoäitini (jonka kutomaa mattoa voi ihailla kirjan alla kuvassa) HD-kanavista?<br />
<br />
Asiaan eli kirjaan. Itse tarina on juonellisesti vähän olematon, mutta loppupuolen ovela käänne oli kutkuttava. Mitä kieleen tulee, vanhaa puheenpartta tavoittava (?) tyyli antoi se oman sävynsä. Havasten tietojen runsaus on kirjan suuri rikkaus. Erilaista loitsu- ja uskomustietoutta suorastaan tirisee sivuilla. Yhtään enemmän ja tarina tikahtuisi taikoihin!<br />
<br />
Tässä tyyli- ja taikanäyte:<br />
<blockquote class="tr_bq">
- Pian karjaa on kahden lehmän verran, jos Leppä pyöräyttää lehmäisen vasikan. Lampaat lisivät sitäkin enemmän. Ajatteles, Kertte, maitoa ja piimää niin paljon kuin vain jaksetaan juoda, ja villalankavyyhtejä! Ja mikä määrä makkaroita ja suolalihaa, ajatelkaa sitä! </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
- Älä puhu tuollaisia ääneen, Sule kähisi taljaltaan. - Kade iskee, kun paljosta onnesta puhutaan. Koputa äkkiä puuta! (s. 179)</blockquote>
Ehkei tässä ihan kaikki ole niin paljon muuttunutkaan.<br />
<br />
<i>Tuulen vihoja </i>voi suositella aikakaudesta ja kansanperinteestä kiinnostuneille ja miksei myös vahvoista naishahmoista tykkääville. Minulle tämä kolahti sen verran, että panin varaukseen myös seuraavan osan.<br />
<br />
Paula Havaste (2014). <i><a href="http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512097180/tuulen-vihat/">Maan vihat</a></i>. Gummerus. 987-951-9718-0.<br />
<br />
<br />
Arvioita:<br />
<br />
<a href="http://morrenmaailma.blogspot.fi/2014/10/paula-havaste-tuulen-vihat-2014.html">Morren</a> makuun Havasten arjen magia osui tismalleen.<br />
<a href="http://ammankirjablogi.blogspot.fi/2014/10/paula-havaste-tuulen-vihat.html">Amma</a> nosti esiin luonnonkierron merkityksen kirjassa, peesaan.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-75766334467376421372015-11-22T22:11:00.002+02:002015-11-22T22:11:21.204+02:00Kate Atkinson: Elämä elämältä<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwl1lHjL5-8JF0aJBKiVh-Wf9fI22lGgmK6F0CfyjPEgYKUInbHx4COr6kLV2WiTC3Hh0Ikq5E1n2uHOsiNhz7TvnmXhqOi0rLtoESx9i72qb3dV4Fr-yCqdGN35dJMrO0MPzsriRiwQ/s1600/elama_elamalta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhwl1lHjL5-8JF0aJBKiVh-Wf9fI22lGgmK6F0CfyjPEgYKUInbHx4COr6kLV2WiTC3Hh0Ikq5E1n2uHOsiNhz7TvnmXhqOi0rLtoESx9i72qb3dV4Fr-yCqdGN35dJMrO0MPzsriRiwQ/s320/elama_elamalta.jpg" width="216" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva/kansi: Schildts&Söderstöms/Anders Carpelan</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kirjoitanpa vihdoin ylös ajatukseni tästä kirjasta, joka itse asiassa tuli luettua jo viikkoja sitten. <i>Elämä elämältä </i>on kumminkin pysynyt kirkkaana mielessä; juonen idea on kiinnostava ja toteutus taidokas.<br />
<br />
Tutustuin sattumalta Atkinsoniin alkusyksystä dekkaristina ja tykästyin - pari Brodie-pokkaria lisää odottaa joululomaa rannalla. Myös tämä erilainen Atkinson houkutti ihan sillä perusteella, vaikka jälleensyntymä ei aiheena ole lemppareitani. Mutta <i>Elämä</i> lupasi myös kiinnostavaa ajankuvaa 1900-luvun alkupuolelta... ja jotenkin ajattelin, että Atkinsonilta voisi odottaa keskivertoa freesimpää tulkintaa vanhasta kunnon "mitäs jos..." -kuviosta.<br />
<br />
<i>Elämä elämältä</i> kertoo nuoresta naisesta nimeltä Ursula. Ursula murhaa Hitlerin ennen kuin tämä pääsee edes valtaan, ainakin jos kaikki menee tismalleen oikein. Useimmiten ei mene: Ursula elää elämä elämältä kohtaloa, joka on jotenkin väärä. Hän myös itse tiedostaa sen, tuntee potentiaalisten tulevaisuuksien värinän hämärästi arjen takana, mutta kuolee ja elää silti kerta toisensa jälkeen löytämättä oikeaa polkua.<br />
<br />
Paitsi kerran? Lopulta?<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Unohda konekirjoitus", Pamela kirjoitti Leedsistä, "sinun pitäisi lukea filosofiaa yliopistossa, sinulla on siihen oikeanlainen mieli. Vähän niin kuin terrieri uskomattoman väsyttävän luun kimpussa." (s. 236)</blockquote>
Romaanin ydin on sinänsä simppeli. <i>Elämä</i> kertoo siitä, että kaikki on kovin pienestä kiinni. Lähtö on aina lähellä (totta kai!) mutta lisäksi pitäisi muistaa, että pienimmilläkin päätöksillä voi olla arvaamattomia seurauksia. Ursulan tarinoissa tulee taas todettua, että kuolema ei ehkä ole aina se pahin vaihtoehto. Joskus on seuraavaan päivään eläminen voi tuntua vielä kovemmalta.<br />
<br />
Vähän samaa haarautuvien polkujen ideaa käytti Shriver romaanissaan <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2011/06/syntymapaivan-jalkeen.html">Syntymäpäivän jälkeen</a></i>, mutta <i>Elämä</i> oli yhtä aikaa sekä kevyempi että raskaampi luettava. Atkinsonin tempo on nopeampi ja teksti kulkee kepeästi kuplien raskaillakin poluilla. Toisaalta Ursulan ja hänen lähipiirinsä kohtaloissa on tietty masentava myllynkivien väliin jäämisen tuntu, joka Shriverin tarinasta puuttuu. Enimmäkseen Ursulan käy huonosti. Siinä on jotain ankean vääjäämätöntä... mutta toisaalta kiehtovaa.<br />
<br />
Noh, lukijahan pääsee lopulta aina karkuun. Ja hyvillä mielin - <i>Elämä</i> oli siitä mukava romaani, että lukiessani olin tukevasti koukussa mutta loppuun päästyäni silti tyytyväinen. Usein tällaisen polveilevan tarinan loppu on jonkinasteinen lässähdys, mutta tässä kaikki meni juuri niin kuin pitikin.<br />
<br />
(Itse asiassa mieleeni tuli tietokonepeli. Tiedättehän, sellainen jossa yritetään selviytyä sokkelosta tai etsitään aarretta tai sen sellaista. Hirviöt syövät sinut, putoat kuiluihin, rakennukset romahtavat niskaasi ja aina välillä kuolet nälkään unohdettuasi poimia hillopurkkeja matkalla. Mutta lopulta - aloitettuasi sadannen kerran alusta - pääset perille! Game over. Jää tyhjä mutta tyytyväinen olo.)<br />
<br />
Atkinsonin proosa on kirkasta muttei ylenmäärin tyyliteltyä. Eläväistä tekstiä, joka antaa tarinalle tekstuuria. Suomentaja Kaisa Kattelus on minusta tehnyt hyvää työtä.<br />
<br />
Jos tykkäät historiallisista romaaneista ja perheromaaneista, etkä vieroksu pientä irrealismia, tämä on lukemisen arvoinen.<br />
<br />
Kate Atkinson (2014). <i><a href="http://www.sets.fi/bok/elama-elamalta/">Elämä elämältä</a></i>. Suomentanut Kaisa Kattelus. Schildts&Söderströms. 978-951-52-3358-5.<br />
<br />
<br />
Arvioita:<br />
<a href="http://www.kirsinkirjanurkka.fi/2014/07/kate-atkinson-elama-elamalta-paksu.html">Kirsille</a> kolahti<br />
Myös <a href="http://luminenomena.blogspot.fi/2014/05/kate-atkinson-elama-elamalta.html">Lumiomenan Katja tykkäsi</a>Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-28385654626595932082015-10-27T06:20:00.000+02:002015-10-27T06:20:46.203+02:00Matti Alahuhta: Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbA7UGhVc-tmLwfxfoYGMmZHDSMcsPHLXyVNNf9H7WY1yU8c9tM8MnnWozjbzF0gq5XOtu3iX0hN8lICO4t2Ho-n8eDDBmSCi_xyeT-fZvlxUbLfumq6CYHp0-JjSzTb25FfWx2kpoAA/s1600/johtajuus_kirkas_suunta_ja_ihmisten_voima.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhbA7UGhVc-tmLwfxfoYGMmZHDSMcsPHLXyVNNf9H7WY1yU8c9tM8MnnWozjbzF0gq5XOtu3iX0hN8lICO4t2Ho-n8eDDBmSCi_xyeT-fZvlxUbLfumq6CYHp0-JjSzTb25FfWx2kpoAA/s320/johtajuus_kirkas_suunta_ja_ihmisten_voima.jpg" width="207" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva/kansi: Docendo/Mikko Puranen</td></tr>
</tbody></table>
Kauppatieteiden populaaripuolella on tänä vuonna yksi kirja ylitse muiden. Kun Koneen ja Nokian johtopesteistä tunnettu Matti Alahuhta kertoo mistä johtajuudessa on kysymys, pitää itseään kunnioittavan suomalaisen liiketaloustieteilijän lukea kirja, käytännön johtajista nyt puhumattakaan. Alahuhdan ura - ja ennen kaikkea hänen luotsaamiensa yritysten tulokset hänen kausillaan - hakevat vertaistaan. Niinpä <i>Johtajuus - kirkas suunta ja mielen voima</i> on pakko lukea ihan vain varmuuden vuoksi. Jospa siellä paljastettaisiin globaalin kasvun salaisuus...? Ehkä miljardibisnes odottaa ihan kulman takana?<br />
<br />
Minuakin kirja uteloitti sen verran, että kävin sen kirjakaupasta koppaamassa syyslomaviikolla. Hinta on vähän suolainen (34,90€) mutta sisältö oli siinä määrin kiinnostava etten koe tulleeni ryövätyksi. Antoisan kirjasta tekevät monet Alahuhdan lyhyet ja lakoniset kiteytykset käytännön havainnoistaan ja tietenkin Alahuhdan poikkeuksellinen positio. Jos tismalleen samat johtamisopit kirjailisi kauppoihin dosentti Antti Akateeminen, ei tuotoksesta varmaankaan otettaisi <a href="http://www.docendokustannus.fi/blog/Johtajuus_kirjasta_lisapainos/">lisäpainosta</a> parissa viikossa. Vaikka <i>Johtajuudessa</i> on melko paljon tarpeetonta toistoa, Alahuhdan henkilö ja hänen tekstinsä henkilökohtaisuus tekevät kirjasta hyvän.<br />
<br />
Sanomassa ei ole varsinaisesti mitään kamalan uutta: selkeä tavoitteiden viestiminen, ihmisten kuunteleminen, suunnitelmallinen ja systemaattinen kehittäminen ja niin edelleen ovat melko peruskauraa nykyjohtamisessa. Tai ainakin johtamisopeissa.<br />
<br />
Erikoisempaa on, että Alahuhta on niitä harvoja, jotka voivat omiin näyttöihinsä vedoten sanoa, että taantumakin on mahdollisuus ja lamassa voi menestyä. Silloinkin kun talous sakkaa, jotkut yritykset löytävät oikean fokuksen, kasvavat, tekevät yhä parempaa tulosta.<br />
<br />
Miksi? Itse tulkitsin Alahuhdan keskeiseksi viestiksi sen, että toimiva organisaatio toimii vaikeissakin olosuhteissa erinomaisesti... ja siinä se tärkein niksi onkin. Firmaa on kehitettävä armotta niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Vaikka menestys on usein vähän tuuristakin kiinni, ei tuurista ole iloa jos ei ole valmiutta sitä hyödyntää. Tässä kirjassa organisaation valmius on ennen kaikkea ihmisten valmiutta. Siitä tykkäsin: Alahuhdalle johtaminen on tosiaan ihmisten johtamista.<br />
<br />
Mukana on runsaasti opettavaista käytännön kokemusten kuvailua Koneen ajoilta ja monta lupaavaa muistilistaa. Nyt tiedän globaalin yrityksen johtamisen viisi kulmakiveä, esimerkiksi. Ja laadun kehittämisen neljä periaatetta. Koska maksoin niistä pitkän pennin, pidän ne itselläni, ja jaan sen sijaan kanssanne pari sitaattia loppuosasta, jossa Alahuhta tarjoaa ajatuksia seuraavan sukupolven vastuunkantajille.<br />
<blockquote class="tr_bq">
Me tarvitsemme yhteisen näkemyksen siitä, mitkä ovat hyvinvoivan Suomen tulevaisuuden peruspilarit. Itse uskon siihen, että kantavimmat pilarit ovat koulutus, tutkimus ja jatkuva oppiminen. Koulutuksen tulee olla mahdollisimman laadukasta peruskoulun ensimmäisestä luokasta lähtien ammattikouluihin, lukiohin ja aina tohtoriopintohin saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että koulutusta on uudistettava ja kehitettävä jatkuvasti. Kaikki, mitä ei kehitetä koko ajan aktiivisesti, alkaa ajan myötä hiipua. [--] (s. 188)</blockquote>
Nih. Taidan lähettää kirjan Juha Sipilälle. Koulutuksen ja tutkimuksen leikkaaminen ei ole fiksua.<br />
<br />
Ja vielä:<br />
<blockquote class="tr_bq">
[--] positiivisuuden voima vie aina pidemmälle kuin turhautuminen, oli tilanne kuinka vaikea tahansa. Positiivinen asenne avaa aina uusia mahdollisuuksia. Kyynisyys ja turhautuminen sen sijaan heikentävät niin ihmistä, organisaatiota kuin kansakuntaa. (s. 187)</blockquote>
(Tupla-nih. Taidan sittenkin pitää itselläni. Sipilä ostakoon oman kappaleensa.)<br />
<br />
Voin vilpittömästi suositella <i>Johtajuutta</i> kaikille, joita aihe tai Alahuhta henkilönä kiinnostavat, ja tietysti kaikille, jotka haluavat olla kärryillä ajan ilmiöistä. <i>Johtajuus</i> on helppoa ja suoraviivaista luettavaa vaikkei lukija olisikaan alan ihmisiä.<br />
<br />
Jos ajankohtaisuudella ei niin ole väliä, kannattaa odottaa tovi. Yleensä uutuuksien kanssa käy valitettavasti / onneksi niin, että puolen vuoden kuluttua kirjan saa puoleen hintaan ja vuoden kuluttua viitosella. Alahuhdan sanoman arvo ei laske yhtä nopeasti.<br />
<br />
Muita arvioita:<br />
<a href="http://levotonlukija.fi/matti-alahuhta-johtajuus">Levoton lukija </a>tykkäsi<br />
<a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/matti-alahuhdan-kirja-salailu-ja-politikointi-tuhoavat-yrityksen/raB7jQsc">Kauppalehti</a> poimi hyviä otteita<br />
<br />
<b><a href="http://www.docendo.fi/johtajuus-kirkas-suunta-ja-ihmisten-voima.html">Matti Alahuhta (2015). Johtajuus - Kirkas suunta ja ihmisten voima. </a></b><br />
Yhteistyössä Martti Häikiö ja Pekka Seppänen. Docendo. 978-952-291-202-2.<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-42106680994695168732015-10-17T19:22:00.002+03:002015-10-17T19:22:50.310+03:00Carl Hiaasen ja muita syyskesän kirjakokemuksia<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb38-iCOnOoug5mbiTWXdz1hJQR23DzOiC8PMhVTVZ6-gwAc_wA7D4eFC79Axgg31dP55wkoU91nQ4ueJPSdbzOH8ulHhJu7OL3W_kYowPLw9kkVxerAgk1mlIGP5YqDj_-XRnExhxqw/s1600/hiaasen+ym.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhb38-iCOnOoug5mbiTWXdz1hJQR23DzOiC8PMhVTVZ6-gwAc_wA7D4eFC79Axgg31dP55wkoU91nQ4ueJPSdbzOH8ulHhJu7OL3W_kYowPLw9kkVxerAgk1mlIGP5YqDj_-XRnExhxqw/s320/hiaasen+ym.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
Pitkästä aikaa höpisen hetkisen kirjoista, tai jos tarkkoja ollaan, enimmäkseen dekkareista, sillä niitä olen viime kuukaudet enimmäkseen lukenut. Kahden duunin loukussa ei ole riittänyt virtaa vaativampaan, mutta viis siitä - eipä ole ensimmäinen kerta kun dekkarit kannattelevat vaikean kauden yli.<br />
<br />
Sillä selväähän on, että jotain on luettava. Muuten kuolee.<br />
<br />
Niistä dekkareista sitten. Ensimmäisenä pitää mainita <a href="http://nenakirjassa.blogspot.fi/2015/09/tuomitut-arianna-de-bellis-4-vera-vala.html">Vera Valan <i>Tuomitut</i></a>, joka jatkoi Ariannan tarinaa kiinnostavalla tavalla. Olen tähän mennessä pitänyt kaikista Valan kirjoista, enkä kyllä näe syytä mielipidettäni korjailla tämänkään jälkeen. Nämä ovat iloisen kohtuuttomia ja erinomaisen viihdyttäviä romaaneja.<br />
<i><br /></i>
<i>Tuomitut</i> johdatti uusintakierrokselle Ngaio Marshin dekkareiden pariin, sillä Ariannan kohtaamasta lahkosta tuli mieleeni <i><a href="http://mysteryfile.com/blog/?p=571">Spinsters in Jeopardy</a></i>, jonka olin lukenut vuosia aiemmin. <i>S</i><i>pinsters</i> jäi kuitenkin lukematta, sillä Marsh-pinossa on paljon houkuttelevampiakin niteitä...<br />
<br />
Minusta Ngaio Marsh on omimmillaan teatterin parissa: hänen intohimonsa teatteriin maistuu teksteissä mukavasti. Nuorena tyttönä olin itsekin vuosia mukana harrastajateatterissa, joten takahuoneiden tohina tuntuu kotoisan nostalgiselta. Päädyinkin lukemaan kaikki Marshin teatteridekkarit, jotka kotihyllystä löytyvät: <i>Light Thickens</i>, <i>Death at the Dolphin</i>, <i>False Scent</i>, <i>Opening Night </i>ja <i>Enter a Murderer</i>. Tai no, tuosta taitaa puuttua ainakin <i>Vintage Murder,</i> mutta ehdin jo hieman hyydähtää.<br />
<br />
Nyt luetuista romanttinen <i>Opening Night</i> on suosikkini, mutta <i>Enter a Murderer</i> taitaa olla murhamysteerinä parempi. Ja ikilempparini on ilman muuta himpun hupsu ja häpäilemättömän snobbaileva <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2011/05/surfeit-of-lampreys.html">Surfeit of Lampreys</a></i>. Varmuuden varoiksi luin tällä kerroksella vielä yhden Marshin (<i>Artists in Crime</i>, jossa Roderick Alleyn tapaa Agatha Troyn: rakastan näitä englantilaisten hienostoetsivien kohteliaita romansseja!). Joka tapauksessa - jos Marsh ei ole tuttu, kannattaa tutustua. Kirjat ovat vähintään yhtä tunnelmallisia kuin Christien ja yltävät paikka paikoin Sayersin tasolle.<br />
<br />
Sitten ihan toiselle laidalle genreä.<br />
<br />
Kesän löytö eli Carl Hiaasen ilmaantui ystävän kirjahyllystä kun kerjäsin jotain helppoa ja hauskaa luettavaa. Sitä sain. Näitä Hiaasenin kirjoja tuli luettua nyt useampi (<i><a href="http://valopolku.blogspot.fi/2014/10/carl-hiaasen-skinny-dip.html">Skinny Dip</a></i>, <i><a href="http://mamilda.blogspot.fi/2015/02/carl-hiaasen-koirankuria.html">Koirankuria</a></i>, <i>Pintaviiltoja</i>, <i>Basket Case</i>, <i>Strip Tease</i>, <i>Onnenkoukkuja, Nature Girl</i>).<br />
<br />
Hiaasen kirjoittaa ivallisen hillittömiä rikostarinoita, joissa paha saa palkkansa tai ainakin päätyy kiinteistövälittäjän hommiin. Tarinoissa ei pääse kiintymään hahmoihin, sillä jokaisessa kirjassa on oma henkilökaartinsa - ja siitäkin osa takuuvarmasti tapattaa itsensä ennen kuin sivut loppuvat. Ainoa pysyvämpi elementti on Florida ja sen luonto: suot, rannat, auringonlaskut ja tietenkin hervottoman hullunkurinen asujaimisto.<br />
<br />
Kirjoille on yhteistä myös piilevä ekologinen asemasota ja tapahtumien hallittu kaoottisuus. Hiaasenin kirjoissa asiat puolihuolimattomasti ja kumman uskottavasti vain.... eskaloituvat. Tienpientareelle huolimattomasti viskatusta roskasta tai romanttiselta risteilyiltä mereen tipautetusta vaimosta voi seurata mitä vain. Tyylilaji on eräänlainen absurdi sarkasmi, jossa oikeuden voitto ei välttämättä toteudu sillä perinteisellä tavalla.<br />
<br />
Näitä voisi suositella vähän ronskimmasta huumorista tykkääville. Todisteeksi sitaatti:<br />
<blockquote class="tr_bq">
[--] että onnistuu pudottamaan jonkin nopean ja kauniin otuksen taivaalta, Maen isä selitti. Siinä on koko metsästyksen ydin! </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Nyt minä ymmärrän, Twilly sanoi. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Ja samana iltana, kun Maen isän vuokrakone nousi ilmaan pieneltä Montgomeryn kentältä, joku läheisessä metsikössä piileskellyt ampuja tikkasi automaattikiväärillään siistin X-kirjaimen lentokoneen toiseen siipeen puhkaisten polttoainetankin, niin että kone joutui kääntymään takaisin ja tekemään hätälaskun. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
(<i>Koirankuria</i>, s. 71)</blockquote>
Mitäs muuta? Loppukesän mittaan tuli luettua myös mm. ensimmäinen Kate Atkinsonini (<i>Eikö vieläkään hyviä uutisia</i>, mutta siitä lisää myöhemmin) ja viimeinen Jessie Burtonini (<i>The Miniaturist</i>, oli myös ensimmäiseni enkä vieläkään tiedä miksi luin sen loppuun).<br />
<br />
Lisäksi luin vihdoin ja viimein loppuun jo pari vuotta sitten aloittamani William Uryn kirjan <a href="http://leostranius.fi/2011/02/william-ury-ja-myonteinen-ei/"><i>Myönteinen ei - kuinka sanoa toiselle ei ja päästä silti myönteiseen lopputulokseen</i>.</a><br />
<br />
Ei hullumpi. Vähän toisteinen, vähän ilmeinen... mutta Urylla oli kyllä hyviäkin huomioita. Jos kirjasta oli jotain apua, löydän varmaan paremmin aikaa myös bloggaamiseen tulevaisuudessa.<br />
<br />
<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-29646045362790988532015-07-15T10:00:00.000+03:002015-07-15T10:00:16.140+03:00Kirjastojen puolesta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguBjqNFZbEvEvb3gU-OECMt4QzA1JDTdxNpEevNXmOIlo-7Nju3XkEsf3Lp23XfZ6dO0VRPDZWrgGUybi3qAAvxE6azUAp9-KKVj8RnAnNwnoYgs865v4ql9ewrUmkueGibpfJPBeaZg/s1600/apila1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEguBjqNFZbEvEvb3gU-OECMt4QzA1JDTdxNpEevNXmOIlo-7Nju3XkEsf3Lp23XfZ6dO0VRPDZWrgGUybi3qAAvxE6azUAp9-KKVj8RnAnNwnoYgs865v4ql9ewrUmkueGibpfJPBeaZg/s320/apila1.jpg" width="265" /></a></div>
<span style="background-color: white; color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span>
<span style="background-color: white; color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;">Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy <a href="http://pieni-kirjasto.blogspot.fi/">La petite lectrice –blogista</a>.</span><br />
<span style="background-color: white; color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span><span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">***</span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Jos tosiaan käy niin, että kunnat jatkossa saavat itsenäisesti päättää missä määrin kirjastoihin panostavat, on vastuu kirjastojen kohtalosta entistä enemmän meidän tavisten käsissä. Kuntapäättäjät kuuntelevat kyllä kuntalaisia... mutta vain jos kuntalaiset pitävät meteliä. Tiukan talouden aikoina kaikki ei-laissa-pakollinen on karsintaharkinnassa.</span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Jos haluat, että sinulla on jatkossakin kirjasto, käytä sitä. Kerro kaikille käyttäväsi. Kerro erityisesti kotikaupunkisi päättäjille. </span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">***</span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Väitän ihan pokkana, että ilmainen, laaja-alainen ja asiantunteva kirjastolaitos on iso tekijä suomalaisten korkeassa osaamistasossa ja sitä kautta myös elintasossa. Nykyään paperinen kirja on vain yksi tiedon, taidon ja viihteen välitin, mutta se ei tarkoita, että kirjastot ovat käymässä turhiksi. Päinvastoin: tarvitsemme entistä tasokkaampia kirjastoja ja entistä enemmän informaatioalan ammattilaisia kirjastoihin, jotta pysymme muutoksissa mukana.</span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Jos tieto ei ole kaikkien saatavilla, siitä tulee harvojen etuoikeutettujen yksinoikeus. Jos kirjoja ei pääse lukemaan ilmaiseksi, ei kaikilla kohta ole mahdollisuutta lukea.</span></span><span style="background-color: white; color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;"> </span><br />
<span style="background-color: white; color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Sitä paitsi kenelläkään ei ole varaa ostaa <i>tarpeeksi</i> kirjoja... </span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilaKDKv0Me1bbUehCKeogh55nx3pxORLgScixMIZ8VNJmRU93glUvC0qNRAyqn-IbHPsaLhCGrjhr-A2VoLUZIZq9De7j_KEHoOrVgs95H2f209gfwMw0OljCDxrNKfEBi9_aKtuJfNQ/s1600/apila3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEilaKDKv0Me1bbUehCKeogh55nx3pxORLgScixMIZ8VNJmRU93glUvC0qNRAyqn-IbHPsaLhCGrjhr-A2VoLUZIZq9De7j_KEHoOrVgs95H2f209gfwMw0OljCDxrNKfEBi9_aKtuJfNQ/s320/apila3.jpg" width="264" /></a></div>
<br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">***</span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Oma kotikirjastoni on Seinäjoen kaunis Apila. </span></span><span style="background-color: white; color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif; font-size: 14px; line-height: 18px;">Sen vieressä komeilee vastikään remontoitu Alvar Aallon vanha kirjasto. </span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Molemmissa on töissä mukavaa ja avuliasta väkeä. </span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;"><br /></span></span>
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">***</span></span><br />
<span style="color: #141823; font-family: helvetica, arial, sans-serif;"><span style="background-color: white; font-size: 14px; line-height: 18px;">Nautitaan kirjastoista. Pidetään niistä kiinni.</span></span><br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjja3D05ug2GFsFf_GDqXcvH4KGsJqz1byMk4Ml0b63Lq3rx_T48IenRyTJh55fMQ2b0yVdoF4-2bWJUADe9YsBXpbzv8o4HFP_xkyogC9etfiRJyyEjrKWGQ0_JwOqECLeEhACCV34hw/s1600/apila2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjja3D05ug2GFsFf_GDqXcvH4KGsJqz1byMk4Ml0b63Lq3rx_T48IenRyTJh55fMQ2b0yVdoF4-2bWJUADe9YsBXpbzv8o4HFP_xkyogC9etfiRJyyEjrKWGQ0_JwOqECLeEhACCV34hw/s320/apila2.jpg" width="213" /></a></div>
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com13tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-49794242914792072762015-07-13T17:01:00.000+03:002015-07-13T17:01:53.881+03:00Jari Järvelä: Tyttö ja pommi<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje9nH14eOh93IkD8VAudoCQCJAbC220ZgjBhk0CtQ0LqCTibzcF3wB1aGrBuZEt_kNj2CIBcwAuFFEmTeVssvKJibRHVHmgktomCUgTmi9QmXW9kLHJUpmfN7qHM6GigZSmxOiF953Pw/s1600/tyttojapommi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEje9nH14eOh93IkD8VAudoCQCJAbC220ZgjBhk0CtQ0LqCTibzcF3wB1aGrBuZEt_kNj2CIBcwAuFFEmTeVssvKJibRHVHmgktomCUgTmi9QmXW9kLHJUpmfN7qHM6GigZSmxOiF953Pw/s320/tyttojapommi.jpg" width="213" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: CrimeTime</td></tr>
</tbody></table>
Tämän kirjan kanssa kävi raivostuttava juttu... Luin kirjan lähes kuukausi sitten ja kirjoitin heti isoimmat mietteet muistiin, koska tiesin, että tästä haluaisin blogata. Sitten hävitin luonnokseni jotenkin. Se siitä syvällisestä ja oivaltavasta jutusta sitten - sellaisiahan kadonneet tekstit aina ovat! - mutta laitan kumminkin lyhyen mainospalan.<br />
<br />
<i>Tyttö ja pommi </i>ei ollut minusta absurdisti hauska niin kuin <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/10/jari-jarvela-sarkyvaa.html">Särkyvää</a></i>, se on sanottava alkuunsa. <i>Pommi</i> oli kumminkin vähintään yhtä inhimillinen ja etenee erittäin koukuttavasti. Se on osittain osittain dekkari, osittain toimintajännäri. Suurvaltaintressien asemesta vastakkain ovat omia pelisääntöjään noudattavat graffititaiteilijat ja heitä jahtaavat vartiointiliikkeiden miehet.<br />
<i><br /></i>
<i>Pommissa </i>yhden maalarin ja yhden vartijan välille syntyy syvenevän vihan kierre. Järvelä antaa vuorotellen äänen kummallekin. Ratkaisu osoittaa riipaisevasti, miten kaukana toisistaan ovat Metron ja Jeren maailmat - ja toisaalta niin lähellä, kosketusetäisyydellä. Metron ja Jeren vastakkainasettelu luo melkein pelottavan jännitteen, joka sai ainakin minut taas vaihteeksi miettimään, miten vaikea on nähdä näitä vaihtoehtoisia todellisuuksia. Samassa maailmassa eletään ja silti nähdään se kukin omalta kulmaltamme.... Kuten usein elämässä, <i>Pommin</i> tarinassa pahiksia on vaikea nimetä; hyvä ja paha ovat auttamatta sekaisin.<br />
<br />
Kirja toimii sekä dekkarina että romaanina. Suosittelen! Myös <a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2014/05/jari-jarvela-tytto-ja-pommi.html">Kirsi</a> ja <a href="http://www.kirjaintenvirrassa.com/2014/12/jari-jarvela-tytto-ja-pommi.html">Hanna</a> ovat tästä tykänneet. Metron tarinalle on ilmestynyt myös jatkoa: <i><a href="http://www.kirja.fi/kirja/jari-jarvela/tytto-ja-rotta/9789513183431/">Tyttö ja rotta</a></i>. Sekin on aikomus lukea.<br />
<br />
Jari Järvelä 2014. <i><a href="https://kirja.elisa.fi/ekirja/tytto-ja-pommi">Tyttö ja pommi</a></i>. CrimeTime. E-kirja. 9789522891648.<br />
<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-46255483926459237262015-06-28T12:56:00.001+03:002015-06-28T12:56:07.743+03:00Graeme Simsion: Vaimotesti ja The Rosie Effect<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVkaQKILF92HNqu0Y6JhRKaqQn-4OzHbRXS8MYB9mAQckEwNiKCJoo8D1pI3ie9yXuazT0fBY3kg7OIFpzZnsgPepxvRF2oYk9iX8qDMawf3G5wxblvHu4Bn4LVnoviTablPUTlyUY-Q/s1600/the+rosie+kirjat.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVkaQKILF92HNqu0Y6JhRKaqQn-4OzHbRXS8MYB9mAQckEwNiKCJoo8D1pI3ie9yXuazT0fBY3kg7OIFpzZnsgPepxvRF2oYk9iX8qDMawf3G5wxblvHu4Bn4LVnoviTablPUTlyUY-Q/s320/the+rosie+kirjat.jpg" width="240" /></a></div>
<i><br /></i>
Graeme Simsionin menestysteos on kait jäänyt kirjablogeja selatessa mieleen; <i>Vaimotesti </i>tuli napattua mukaan, kun 1) kirjakaupassa oli sellainen viettelevä nipputarjous pokkareista 2) minulla oli sattumoisin lahjakortti ja 3) halusin jotain hymyilyttävää.<br />
<br />
Taisin tykätä, sillä työreissulla tulin vielä ostaneeksi lentokentältä jatko-osan <i>The Rosie Effect</i>.<br />
<br />
Kirjojen kertoja on vakavista sosiaalisista rajoitteista kärsivä älykkö, joka kaipaa elämänkumppania. Donille ei ole kuitenkaan ihan helppoa löytää sopivaa naista, sillä kriteerit ovat tiukat eikä selvästi yhteensopimattomien kanssa seurusteluun ole mitään järkeä tuhlata aikaa. Keneltäkään ei varmaan <i>Vaimotesti </i>spoilaannu, jos mainitsen, että alkujaan täysin sopimaton Rosie osoittautuu lopulta täysin sopivaksi... ja että <i>The Rosie Effect</i> kertoo pariskunnan myöhemmistä vaiheista.<br />
<br />
Molemmat kirjat olivat helppolukuisia ja viihdyttivät liiaksi pollaa rasittamatta. Pidin siitä, että humoristista romanssia tehtiin tässä vaihteeksi erilaisesta näkökulmasta. Don on kieltämättä vähän epäuskottava hahmo, mutta eihän chicklittiä voi lukea ollenkaan, jos uskottavuutta vaatii? Itse tykkäsin kovasti siitä, miten Don kirjan kuluessa oppii uutta itsestään ja muista.<br />
<br />
<i>Vaimotestin</i> ydinjännite on rakkauden ja järjen ristiriidassa. <i>The Rosie Effectissä</i> siirrytään sitten enemmän käsittelemään vanhaa kunnon mikseivät-he-puhu-toisilleen -teemaa. Mutta vaikka jutut ovat tuttuja, tuo epäkonventionaalinen kertoja tarinaan uuden kierteen. Molemmissa kirjoissa on myös kivasti esillä kysymys soveliaasta ja epäsoveliaasta ajattelusta. Kun Don, joka ei hallitse sosiaalisia koodeja eikä osaa lukea ihmisiä, törmää itsestäänselvyyksiin, hän tulee samalla osoittaneeksi, miten ahtaita arkiset normimme usein ovat, ja miten vahvasti päivittäinen viestintämme perustuu erilaisiin sanattomiin sopimuksiin.<br />
<blockquote class="tr_bq">
"Voi luoja", hän sanoi. "Minä tarvitse drinkin." </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
En ollut varma, miksi hän kertoi tämän tiedon jollekulle, jonka oli tuntenut vasta neljänkymmenenkuuden minuutin ajan. Aioin itsekin nauttia alkoholia kotiin päästyäni, mutten nähnyt mitään syytä informoida asiasta Julieta. (s. 19)</blockquote>
Sitä paitsi, itsekin (vähän Donia lievemmin!) sosiaalisesti rajoittuneena oli hauska lukea hahmosta, jolla on vaikeuksia ymmärtää, miten ihmisten väliset keskustelut toimivat... En nyt ihan samaistunut mutta tiettyä empatiaa väkisinkin heräsi.<br />
<br />
Minusta <i>Vaimotestiä</i> ja sen jatko-osaa voi suositella kevyen lukemisen nälkään melkein kenelle vain. Tiedän varmasti yhden miehenkin lukeneen Vaimotestin ja siirtyneen sitten myös jatko-osaan...<br />
<br />
Hauska, romanttinen, pikkuisen ajatteluttava kirja, josta ei tarvitse ottaa päänsärkyä. Juonta on tarpeeksi ja sävy on kärjekäs mutta sujuva. Inka Parpolan suomennos toimi.<br />
<br />
<b>Graeme Simsion (2014). <i>Vaimotesti</i>.</b> Otava/Seven. Suomentanut Inka Parpola. 978-951-1-28726-1.<br />
<b>Graeme Simsion (2014). <i>The Rosie Effect</i>.</b> Michael Joseph/Penguin. 978-0-718-17948-9.<br />
<br />
Arvioita:<br />
<br />
Tästä tykkäsivät mm. <a href="http://ootaluenekaloppuun.blogspot.fi/2014/01/graeme-simsion-vaimotesti-rosie-project.html">Minna</a> (Oota mä luen tämän loppuun) sekä <a href="http://jarjellajatunteella.blogspot.fi/2013/12/graeme-simsion-vaimotesti.html">Susa</a> (Järjellä ja tunteella).<br />
Vähemmän huvittui <a href="http://ilsela.blogspot.fi/2014/02/graeme-simsion-vaimotesti.html">Ilselän Minna</a>.Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-86254938536046067722015-06-24T14:37:00.000+03:002015-06-24T14:37:23.671+03:00Pärttyli Rinne: Viimeinen sana<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Knde1sGWrLCvcHUrot-HqGXyK9S816pn9yKGylXS3fB3rgJ8an1eV9yK7Oib3AN5oFhO7lQmmng5m_kAL61Tj6e0bkzUB5M9tDmMA44-wV1AqpZKU2mRItQ6xhxFMzoDy_oFBL7TBQ/s1600/viimeinen_sana.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj5Knde1sGWrLCvcHUrot-HqGXyK9S816pn9yKGylXS3fB3rgJ8an1eV9yK7Oib3AN5oFhO7lQmmng5m_kAL61Tj6e0bkzUB5M9tDmMA44-wV1AqpZKU2mRItQ6xhxFMzoDy_oFBL7TBQ/s320/viimeinen_sana.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Noxboox</td></tr>
</tbody></table>
<i>Viimeinen sana </i>yhtä aikaa kiinnosti ja hirvitti. Siteeraan kerrankin reilusti takakantta: tämä on <i>...ensimmäinen kotimainen romaani, joka pureutuu suoraan koulutradgedioiden pahoihin ytimiin - kirja kaikille, jotka haluavat ymmärtää. </i><br />
<br />
Kouluampumiset ovat liipanneet vähän liian läheltä, jotta osaisin nähdä niissä mitään viihdearvoa. En myöskään tahdo löytää sydämestäni ymmärryksen hiventäkään näitä tekijöitä kohtaan. Tuumin kumminkin, että ehkä asian käsittely kaunokirjallisuuden kautta avaisi jotain lukkoja, ja päätin lukea kirjan.<br />
<br />
(Älyllä tajuan, että tragedia on <i>kaikkien</i> tragedia, tekijänkin. Silti, en oikeasti ymmärrä tippaakaan. Ei tee mieli edes ajatella koko asiaa; se tekee surulliseksi ja vihaiseksi ja toivottomaksi.)<br />
<br />
<i>Sanassa</i> näkökulma on Franzin, joka käy lukiota Nietzschen kirja kainalossa, ainoana kaverinaan aseharrastaja Kolehmainen. Franz visioi tulevaisuutta suurena filosofina: siihen hän saa lisäpotkua kun kaunis Virpi kurottaa jumalaisen kätensä ja koskettaa ("sä oot ihan liikkis") ja filosofian kurssilla käsitellään rakkauttaa. Ehkä filosofian opettaja Helenakin vielä näkee Franzin potentiaalin?<br />
<blockquote class="tr_bq">
Kenties he tekisivät tulevaisuudessa yhteistyötä, kirjoittaisivat tieteellisiä artikkeleita ja painavia kirjoja, ja signeeraisivat ne yhdessä. Tietenkin tämä vaatisi, että Helena hyväksyisi Franzin filosofiset näkökannat ja olisi tätä valmis muuttamaan omiaan. (s. 26)</blockquote>
Tarina kantoi paremmin kuin olisin ehkä odottanut. Franzin vieraudesta aukeaa vähitellen uusia puolia ja potentiaalisia sivujuonteita riittää. Tekstikin on yllättävän luettavaa. Franzin sisäisen maailman mutkikas ja koukeroinen sävy kontrasteineen on kieltämättä rasittava: filosofiaa, julistusta, pornoa ja uikutusta kaikkea sekaisin... mutta lukeminen ei kuitenkaan töki kielen takia. Ilmaisu toimii.<br />
<br />
Ahdistavaa tässä on itse asia. Syyt äärimmäiselle teolle ovat niin triviaaleja ja harhaisia, että oikein inhottaa. Mutta niinhän se toki onkin: ei ole hyviä syitä, ei käsitettäviä perusteita.<br />
<br />
Luin jonkin aikaa sitten Tiina Raevaaran perhesurmaa kuvaavan <i>Laukaisun, </i>ja sen kanssa tunnereaktiot jäivät vähän vaisuiksi rankasta aiheesta huolimatta. <i>Viimenen sana</i> tehosi kait paremmin, sillä tunteita kyllä heräsi. Mutta en edelleenkään löydä itsestäni ymmärtäjää.<br />
<br />
En tiedä osaanko suositella tätä kenellekään... en ainakaan kenellekään, joka on joutunut kouluampumisten kanssa tekemisiin. <i>Viimeinen</i> <i>sana</i> on taidokas mutta ahdistava. Itse en tainnut olla kypsä lukemaan kirjaa, jossa näkökulma on tämä.<br />
<br />
<br />
<b>Pärttyli Rinne (2015). <i>Viimeinen sana</i>. Noxboox. 978-952-68009-4-3.</b><br />
<br />
Arvioita:<br />
Hesarissa <a href="http://www.hs.fi/arviot/kirja/a1424668335824">Majander</a> kutsuu painajaismaiseksi, mutta ilmeisesti hyvässä mielessä.<br />
Lukutoukan <a href="http://kristankirjat.blogspot.fi/2015/06/parttyli-rinne-viimeinen-sana.html">Krista</a> piti vaikuttavana.<br />
<a href="https://tuijata.wordpress.com/2015/03/03/parttyli-rinne-viimeinen-sana/">Tuijata</a> kiinnitti huomiota karmivaan perhemekaniikkaan, joka hätkäytti minuakin.<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Kappas, tästä on myös <a href="https://www.youtube.com/watch?v=spty977K6IY">kirjatraileri</a>...</div>
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com11tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-61953295169504592302015-06-14T11:38:00.002+03:002015-06-14T11:38:28.472+03:00Gillian Flynn: Teräviä esineitä<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeP5E9uWpvS9_An3P9i_Qd70jP5lTxtHjCJMH_RfNkC54vpQ-82dup7aLyfNMlGXoFKqflEsZa9TXuvl3R4EtfMD2rIn0UmCuXwVWRmICYGYqktWIrmPZh5Wc-zyGxZ0W_2Q1SQsbcXA/s1600/Dekkariviikko_logo_260px.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgeP5E9uWpvS9_An3P9i_Qd70jP5lTxtHjCJMH_RfNkC54vpQ-82dup7aLyfNMlGXoFKqflEsZa9TXuvl3R4EtfMD2rIn0UmCuXwVWRmICYGYqktWIrmPZh5Wc-zyGxZ0W_2Q1SQsbcXA/s1600/Dekkariviikko_logo_260px.png" /></a></div>
<br />
<br />
Gillian Flynnin <i>Teräviä esineitä </i>lähti matkaan kun alkuviikosta vietin hetken laatuaikaa kirjakaupassa. Jotenkin se kiri käsillä olevien dekkareiden ohi... Syy on varmaan siinä, että <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/06/gillian-flynn-kiltti-tytto.html"><i>Kiltti tyttö</i></a> ja <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/08/hieno-heinakuu.html">Bad Places</a></i> kolahtivat mukavasti toissa kesänä. Nyt halusin lukea jotain takuuvarmasti vetävää, ja sitä <i>Esineet</i> kyllä oli.<br />
<br />
Esineiden kertoja on suuressa kaupungissa asuva toimittaja Camille, joka lähetetään piskuiseen kotikaupunkiinsa tekemään juttua lapsia jahtaavasta murhaajasta. Camille lähtee matkaan mutta ei riemurinnoin: tien päässä odottavat selvittämättömän murhan lisäksi hänen omat selvittämättömät traumansa. Ja perhe...<br />
<br />
Flynnin kirjoissa ihmiset ovat sellaisia, joita mieluummin tapaa vain kirjoissa. <i>Esineitä</i> ei poikkea linjasta. Lisäksi tällä kertaa teemat ovat ahdistavia: sisarkateus, itsekäs äitiys, kiusaaminen...<br />
<br />
Oikeastaan Flynnin ihmiset ovat keskimäärin niin karmivia, että on vaikea selittää itselleen, miksi kirjoista silti pitää. Ehkä siksi että kummallisimmatkin tosielämän ihmiset vaikuttavat näiden kirjojen jälkeen aivan käsittämättömän normaaleilta, tasapainoisilta ja mukavilta?<br />
<br />
Tai sitten salaisuus on siinä, että Flynnin rikkinäiset hahmot ovat kiehtovia samalla vähän pelottavalla tavalla kuin vääristävät peilit: heissä näkee hetken itsensä sijoiltaan vääntyneenä. Kun on viimeisen sivun kääntänyt, voi palata arkiseen tavallisuuteensa helpottuneena.<br />
<br />
Flynn myös tarjoilee henkilönsä ja heidän ongelmansa ovelasti. Ongelmat ja niiden syyt kuoriutuvat esille vähän kerrassaan. Lukijalle jää aikaa ihmetellä. Tässä esikoisessaan Flynn ei ehkä ole ihan niin hienostunut kuin <i>Kiltissä tytössä</i>... ironian häivähdykset puuttuvat ja henkilöt ovat asteen yksioikoisempia. Mutta mikään valitu tuskin kävisi mielessä, ellen olisi aloittanut kirjailijan uudemmista teoksista. Suomennoskin on toimiva; kääntäjä ylläpitää kirjailijan luoman jännitteen tarkoilla sanavalinnoilla.<br />
<br />
Mainio psykologinen trilleri, joka tulee iholle ja nostaa niskakarvat pystyyn. Dekkariviikolla tämän lukivat myös <a href="http://leenalumi.blogspot.fi/2015/06/gillian-flynn-teravia-esineita.html">Leena</a> ja <a href="https://tuijata.wordpress.com/2015/06/13/gillian-flinn-teravia-esineita/">Tuijata</a>. <br />
<br />
<br />
<br />
Gillian Flynn. 2015. <i>Teräviä esineitä</i>. Suomentanut Maria Lyytinen. WSOY. 9789510411803.<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-11468546814902827132015-06-12T16:49:00.001+03:002015-06-12T16:49:57.711+03:00Lisa Scottoline: Vino pino e-dekkareita<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu__6H7B3jHPHqNs-iJyuVUuReUXZdnsMHTQ5X8NMnVSbueUprTz7u0LqMXS1rW09-QdhA67b3FNPFgfm9N0DZrdvzw99CiuD9gHYiVZj3ZGz2hiFqzz9potOKvd9wHJeOQKHIXUcVVw/s1600/Dekkariviikko_logo_260px.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhu__6H7B3jHPHqNs-iJyuVUuReUXZdnsMHTQ5X8NMnVSbueUprTz7u0LqMXS1rW09-QdhA67b3FNPFgfm9N0DZrdvzw99CiuD9gHYiVZj3ZGz2hiFqzz9potOKvd9wHJeOQKHIXUcVVw/s1600/Dekkariviikko_logo_260px.png" /></a></div>
<br />
Tutustuin Lisa Scottolinen dekkareihin vahingossa: afrikkalaisella lentokentällä jäi käteen <i><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2015/03/lisa-scottoline-lady-killer.html">Lady Killer</a>. </i>Jälkimaku oli hyvä joten shoppailin tuhlaavaisuuden puuskassa sitten iPadille hätävaroiksi pinkan Scottolinen kirjoja.<br />
<br />
<b>Scottolinen Rosato & kumppanit</b> -sarjasta luin nämä:<br />
<br />
<i>Killer Smile. </i>Mary pureutuu historialliseen rikokseen ja tulee (taas) lähes tapetuksi.<br />
<br />
<i>Think Twice. </i>Bernie Rosato itse joutuu uhriksi tällä kertaa; perhe on pahin.<br />
<i><br /></i>
<i>Accused. </i>Mary iloitsee uraloikastaan ja murehtii avioitumista, mutta ehtii samalla selvittää Judyn kanssa vanhaa murhaa varakkaassa perheeessä. Asiakkaana pikkuvanha nerokas nörttityttö.<br />
<i><br /></i>
<i>Betrayed. </i>Tällä kertaa henkilökohtaiseen ja urakriisiin ajautuu yleensä Maryn passarina pelaava Judy, joka selvittää laittoman maahanmuuttajan kuolemaa.<br />
<br />
<b>Muitakin Scottolinen kirjoja</b> luin, nimittäin nämä:<br />
<br />
<i>Devil's Corner. </i>Nuori huumeviraston syyttäjä ajaa kohti uraumpikujaa totuutta etsiessään; rakkaussolmut ratkotaan nopeammin kuin rikos.<br />
<i><br /></i>
<i>Daddy's Girl. </i>Opettaja oikeustieteellisessä tutustuu seksikkään kollegan opastuksella tosielämän rikollisiin ja itseensä.<br />
<i><br /></i>
<i>Dirty Blond. </i>Seksikäs tuomari tutkii pimeää puoltaan mutta murhaaja piileksii kirkkaassa päivänvalossa<br />
<i><br /></i>
<i>Every Fifteen minutes. </i>Vaihteeksi kiperään murhasotkuun ajautuu psykiatri, joka rakastaa kaikkein eniten pientä tytärtään.<br />
<br />
***<br />
<br />
Mitä tästä opimme?<br />
<br />
<b>E-kirjoja on liian</b> helppo ostaa. Nehän ovat nettishoppailijan märkä uni: tuote materialisoituu saman tien. Toisaalta, e-kirjat mahtuvat mukavasti matkalaukkuun, eikä laukun paino lisäänny vaikka pakkaisi vähän ekstraa. Ja vähänkin vanhemmat englanninkieliset saa Kindlelle sopuhintaan.<br />
<br />
<b>Helposti sulava romaani on</b> myös helposti unohtuva. Kaikki yllä luetellut olen lukenut viimeisen kolmen kuukauden aikana - mutta niiden yksityiskohdat ovat melkein jo haihtuneet. Jos muistijäljistä voi jotain päätellä, parhaita olivat<i> Daddy's Girl</i>, <i>Dirty Blond</i> ja <i>Accused</i>, sillä ne muistuvat edelleen parhaiten mieleen.<br />
<br />
Toisaalta, en ole kyllä ajatellut näitä tenttiä... joten ehkä paras olikin sellainen, joka viihdytti hetken ja häipyi sitten viemästä tilaa ahtaalta kovalevyltäni.<br />
<br />
<b>Nyt täytyy pitää taukoa</b> Scottolinesta. Kaipa kirjailijalle helposti käy niin, että tietyt piirteet toistuvat romaanista toiseen. Kaavat ovat turvallisia sekä lukijalle että tekijälle. Mutta kun lukee pinon kerrallaan, alkavat toistuvat kuviot rasittaa. Scottolinen puolesta on tosin sanottava, että vähintään kerran saa yllättyä joka kirjassa. Se on dekkarissa tärkeää!<br />
<br />
Kehtaa näitä silti suositella! Helppoja ja vauhdikkaita jenkkiännäreitä. Nasevaa dialogia, selkeitä hyviksiä ja pahiksia, ripaus verta ja vaaraa, arkipäiväisiä ahdistuksen aiheita taustalla, pientä romanttista vipinää jossain... välillä melkein unohtuu, että kyse on kuolemasta. Jos <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/search/label/Weiner%20Jennifer">Jennifer Weiner</a> olisi ex-lakimies eikä ex-toimittaja, hän olisi voinut kirjoittaa nämä.<br />
<br />
<a href="http://www.tornio.fi/index.php?p=ScottolineLisa#Suomennokset">Suomennettujakin</a> löytyy.<br />
<br />
Hyvää dekkariviikonloppua!<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-49918738353849864832015-06-09T20:46:00.004+03:002015-06-09T20:46:48.578+03:00John Grisham: Gray Mountain<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggDAFm8HGFU18bRKxkGkC9Nty1qQ7324XLpfpj2igujUEtQWlncKq2tIw5Aiz0pF_66-Gm17X-oMQzwMuMtvegUEFf7AFguvFlac5qhPVS2_BSdmGLu_tcGH6qB1oihQKbuXPZQS7Crg/s1600/Dekkariviikko_logo_260px.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggDAFm8HGFU18bRKxkGkC9Nty1qQ7324XLpfpj2igujUEtQWlncKq2tIw5Aiz0pF_66-Gm17X-oMQzwMuMtvegUEFf7AFguvFlac5qhPVS2_BSdmGLu_tcGH6qB1oihQKbuXPZQS7Crg/s1600/Dekkariviikko_logo_260px.png" /></a></div>
<br />
<br />
Viime aikoina olen elänyt vähän kuin amerikkalainen lakimies - töitä-unta-töitä-unta-töitä. Olen ikään kuin testannut ennakkoon EK:n ehdottamaa työajan pidennystä, jonka pitäisi paikata suomalaista tuottavuusvajetta. Onneksi enää pari viikkoa kesälomaan! Otin tänään pientä ennakkoa ja kävin kirjakaupassa hankkimassa herkkuja lomapäiviä varten. Joukossa oli kolme dekkariakin, mm. Vera Valan <a href="http://www.gummerus.fi/fi/kirja/9789512400690/tuomitut/">uusin</a>.<br />
<br />
Mutta asiaan. Minulla pitäisi olla juuri nyt kaikin puolin hyvät lähtökohdat eläytyä tiukkoihin tilanteisiin joutuvan ylityöllistetyn naisihmisen asemaan. Sellainen on John Grishamin uusimman kirjan sankaritar Samantha. Finanssikriisi pyyhkäisee yli New Yorkin lakifirmojen ja huuhtaisee mennessään sukupolvellisen nuoria nälkäisiä hainalkuja: kun finanssitalot menevät nurin, ei lakimiehiäkään tarvita sopimuksia hiomaan.<br />
<br />
Samantha päätyy palkattomiin töihin pikkukaupunkiin ja tutustuu siellä seksikkäisiin miehiin, häikäilemättömästi luontoa raiskaaviin yhtiöihin ja hyväksikäytettyihin duunareihin ja viranomaisten mielivallan ja/tai huumeiden uhreihin. Samalla tulee setvittyä vaikeaa isäsuhdetta ja käytyä ihan oikeassa oikeussalissa. Ruumiitakin tulee ja hautajaisissa käydään.<br />
<br />
Argh. Tarkemmin ajatellen vähän harmittaa kirjoittaa tästä näin dekkariviikolla; mukavampi olisi suositella jotain hyvää.<br />
<br />
Toisaalta, ehkä teen yleisölle palveluksen varoittamalla <i>Gray Mountainista</i>. Tai no, voihan vika olla minussa eikä romaanissa. Esimerkiksi <a href="http://www.washingtonpost.com/entertainment/books/book-review-john-grishams-gray-mountain/2014/10/19/3a9f2bea-4fdf-11e4-babe-e91da079cb8a_story.html">Washington Postin</a> mielestä tämä oli "vihainen ja tärkeä" romaani.<br />
<br />
Meikäläiselle <i>Gray Mountain</i> oli selkeä pettymys. Jotain pisteitä voi kai antaa kiinnostavasta ympäristönäkökulmasta, mutta olen <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/09/john-grisham-sycamore-row.html">useimmiten</a> saanut Grishamin romaaneista muutakin kuin informaatiota... Tässä hahmot olivat kaavamaisia, päähenkilön sisäinen maailma kolisi onttouttaan ja juonesta puuttui vääntö. Tarinaan mahtui tasan yksi yllättävä käänne.<br />
<br />
(Totta puhuen mieleeni juolahti sellainenkin ajatus, että mahtoiko Grisham itse kirjoittaa tämän? Kaveri on loppujen lopuksi kirjoittanut pitkän rivin kirjoja vuosien mittaan. Liikaa työtä? Terkkuja EK:lle: se on pahasta luovuudelle ja lopulta motivaatiokin voi kärsiä.)<br />
<br />
Palaan lähipäivinä dekkariviikon teemaan enemmän omaan makuuni osuneilla opuksilla.<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-34918550858962654962015-04-18T17:57:00.000+03:002015-04-18T17:57:04.053+03:00Gene Wolfe: Sovinnontekijän kynsi ja Liktorin miekka<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEl4W5flNciYJQNvfpN5C6287DKgoCNqM2arPv8XrgahXTUIqbEKGLJ5nIFEQvPUC5K_ZI0g1-RweEth2Sla_SERwzTmxkW8lBLSZ72mZfdv69tGuOvpfOz5l1zJMt12RDghDYyjFHjw/s1600/wolfeG.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiEl4W5flNciYJQNvfpN5C6287DKgoCNqM2arPv8XrgahXTUIqbEKGLJ5nIFEQvPUC5K_ZI0g1-RweEth2Sla_SERwzTmxkW8lBLSZ72mZfdv69tGuOvpfOz5l1zJMt12RDghDYyjFHjw/s1600/wolfeG.jpg" height="320" width="255" /></a></div>
<br />
Gene Wolfen sarjan <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/01/gene-wolfe-kiduttajan-varjo.html"><i>Uuden auringon kirja</i> ykkösosa</a> innosti minua aikoinaan melko tavalla. Jatko-osien kanssa olisi varmaan pitänyt malttaa kunnes neljäskin osa on ilmestynyt suomennoksena. Mutta minkäs teet, liha on heikko, ja tässä sitä nyt ollaan.<br />
<br />
Satuin saamaan kirjastosta sekä <i>Sovinnontekijän kynnen </i>että <i>Liktorin miekan</i>. Niissä jatkuu Severianin matka Wolfen erikoisen maiseman läpi. Nämä ovatkin kaikki matkakirjoja, vaelluksia: vaikka Severian pysähtyy silloin tällöin, suuntaa on aina eteenpäin, kohti vääjäämätöntä päätöstä. Hän kohtaa ihmisiä erotakseen heistä, ilmiöitä jättääkseen ne taakseen. Severian muuntuu matkallaan yhdenlaisesta symbolista toisenlaiseksi. Maagiset esineet menettävät painoarvoaan ja sisäisten voimien ja heikkouksien merkitys kasvaa.<br />
<br />
Severianin ristiriitaisuus kertojana kiehtoo sekin. Hän havainnoi tunteitaan ja tekemisiään viileästi, jälkiviisauden valossa.<br />
<br />
Nautinnollisia ja silti kovasti mietityttäviä kirjoja nämä... Osa jutuista menee yksinkertaisesti ohi. Teksti on kaunista mutta merkityksestä raskasta. Jokin vähän kepeämpi olisi ehkä uponnut nyt helpommpin, mutta <i>Uuden auringon kirjassa </i>on vetovoimaa: mihinkään muuhunkaan ei osannut keskittyä kun nämä olivat kesken.<br />
<br />
Itse asiassa nyt hirveästi tekisi mieli lukea heti perään myös sarjan viimeinen osa <i>The Citadel of the Autarch. </i>Heh, Amazonista saisi kindlelle muutamalla dollarilla ja muutamassa minuutissa! Olen tehnyt aikamatkan tulevaisuuteen (päivä kerrallaan) ja elän science fiction -aikaa...<br />
<br />
Mutta ei. Aion kiltisti odottaa. Wolfen teksti on niin täyteläistä, että käännös antaa enemmän. Sitä paitsi toistaiseksi suomennokset ovat olleet mainioita. Otetaanpa näyte:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Sommelier toi meille kupilliset miltei vedenkirjasta viiniä, joka oli myös liikkumatonta kuin vesi, kunnes kupin liikahdus havahdutti sen. Se parfymoi ilman kuin kukat joita yksikään ei näe, kukat jotka vain sokea löytää, ja sen juominen tuntui siltä kuin olisi juonut voimaa suoraan härän sydämestä. (s. 62, <i>Liktorin miekka)</i></blockquote>
Joitain kirjoja pitäisi lukea moneen kertaan, että ne tuntisi ymmärtävänsä. Tämä sarja taitaa olla niitä. Mutta pitääkö kaikkea välttämättä ymmärtääkään? Kukasta voi nauttia sitä näkemättä... Vaikkei järki riitä valaisemaan Wolfen mielikuvituksellista maisemaa, tarinan luut tuntee sormenpäissään.<br />
<br />
Myös <a href="http://taikakirjaimet.blogspot.fi/2014/01/gene-wolfe-sovinnontekijan-kynsi.html">Raija</a> ja <a href="http://kirjailijankellarissa.blogspot.fi/2014/01/kirja-arvostelu-sovinnontekijan-kynsi.html">Ville-Markus</a> ovat lukeneet <i>Kynnen.</i><br />
<i><br /></i>
Gene Wolfe (2014). <i>Sovinnontekijän kynsi</i>. Gummerus. 978-951-20-8670-2.<br />
Gene Wolfe (2015). <i>Liktorin miekka</i>. Gummerus. 978-951-20-9840-8.<br />
<i><br /></i>
<i><br /></i>Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-24507170468010691822015-04-07T19:52:00.000+03:002015-04-07T19:52:12.545+03:00Marko Hautala: Unikoira<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVAXelH1Z2rF2OVWNY1jWycbBgyfQfrKkGew_Ls_pJJbt93xPI5B7CssrlWGhaiNcXvsx1-uNmrZLr0wCoGfTCB4npZw23-EdLzHR_XEvU_wTuueF8bSNdC4tAEq7ybNxV9ok5OfHpHg/s1600/unikoira.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVAXelH1Z2rF2OVWNY1jWycbBgyfQfrKkGew_Ls_pJJbt93xPI5B7CssrlWGhaiNcXvsx1-uNmrZLr0wCoGfTCB4npZw23-EdLzHR_XEvU_wTuueF8bSNdC4tAEq7ybNxV9ok5OfHpHg/s1600/unikoira.jpg" height="320" width="207" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva/kansi: Tammi/Saku Heinänen</td></tr>
</tbody></table>
Hautalan <i>Unikoira</i> tuli luettua loppuun jo ajat sitten, mutta siitä kirjoittaminen on jäänyt kun a) en tänä kevään ehdi yhtään mitään muutakaan ja b) en oikein tiedä mitä sanoa.<br />
<br />
Sanonpa edes jotain.<br />
<br />
Taisin kaikkiaan tykätä enemmän Hautalan <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/08/marko-hautala-kuokkamummo.html" target="_blank">uudemmasta</a>. <i>Unikoiran</i> juoni on jokseenkin sekava ja rytmikin oli epätasainen. Välillä olin aivan uuvahtanut koko juttuun. Ihmisiäkään en oikein ymmärtänyt paitsi väläyksittäin. Päähenkilö Joonas on itsestään vieraantunut mies, jonka elämän ilottomuus maistuu paperinkarvaalta.<br />
<br />
Mutta paperi tekee syviä haavoja.<br />
<br />
Vaikken varsinaisesti tykännyt <i>Unikoirasta</i>, se oli vahva lukukokemus. <i>Unikoira</i> synnytti voimakkaita ja pakottavia mielikuvia, jotka kirjaimellisesti seurasivat uniin. (Jep, se koira.)<br />
<br />
Tutut paikat (heh, Hongkong ja Vaasa!) toki vaikuttavat, mutta kyllä Hautalan osaamisella taitaa olla isompi osa. Myös kulttuuritausta ehkä vaikuttaa? Olen <i>Unikoiran</i> jälkeen lohtulukenut pari tuttua Kingin tiiliskiveä, ja Hautalan kirjoihin kun niitä peilaan, King voittaa kuusi-nolla mitä tulee ihmisten kiinnostavuuteen, mutta Hautala vie pelin karmivuusakselilla.<br />
<br />
Kingin lukeminen on kuin katsoisi oikein kunnon Spielberg-tuotantoa: tehokas kyllä mutta massaakin on aika tavalla ja pieni sliipattu sivumaku tuntuu. Hautalan lukeminen taas... käsivarakuvausta ja kotikutoinen kuvauspaikka, ja silti aidosti karmivaa.<br />
<br />
Itse asiassa tulee mieleen se yksi ja ainoa kauhuelokuva, jonka jälkeen en oikeasti meinannut uskaltaa mennä nukkumaan: <a href="https://www.youtube.com/watch?v=dlLeRQ6XWH0" target="_blank">The Blair Witch Project</a>.<br />
<br />
<i>Unikoiran</i> ovat lukeneet mm. <a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2012/10/marko-hautala-unikoira.html" target="_blank">Kirsi</a> ja <a href="http://morrenmaailma.blogspot.fi/2013/05/marko-hautala-unikoira-2012.html" target="_blank">Morre</a>.<br />
<br />
Marko Hautala (2012). <i>Unikoira</i>. Tammi. 978-951-31-6853-7.<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com5tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-39185817339089362462015-03-19T20:25:00.003+02:002015-03-19T20:25:58.415+02:00Esko Valtaoja: Ensimmäinen koira kuussa<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZUzSEC9H3wXksGlJxW792ytB1aIgkDFiSmTVjxxSNq0ZRBENPX63Phuh_8m_HBHzmQ-SxNKUWdTa4fN5ckWX_XHe-IuvLPq8rxazvTiUoT-NBswrfUwBjY3S3HClMXLm9DtGUot-hg/s1600/eka_koira_kuussa.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzZUzSEC9H3wXksGlJxW792ytB1aIgkDFiSmTVjxxSNq0ZRBENPX63Phuh_8m_HBHzmQ-SxNKUWdTa4fN5ckWX_XHe-IuvLPq8rxazvTiUoT-NBswrfUwBjY3S3HClMXLm9DtGUot-hg/s1600/eka_koira_kuussa.jpg" height="320" width="198" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Ursa</td></tr>
</tbody></table>
Harvan pokkarin kanssa pitää vähän väliä nauraa ääneen. <i>Ensimmäisen koiran</i> kanssa pitää. Itse asiassa Esko Valtaoja ja Tuomas Kyrö kisaavat nyt aika tasavahvasti valtakunnan hauskimman partasuun tittelistä, ainakin jos minulta kysytään. Stan Saanilalla ei ole mitään mahiksia: parhaiten meikäläisen teilaa edelleen kirjoitettu sana. Se ase on Valtaojalla hyvin hanskassa.<br />
<br />
<i>Ensimmäinen koira kuussa</i> on kokoelma Esko Valtaojan eri lehtiin kirjoittamia kolumneja, milloin mistäkin aiheesta. Valtaoja ei peittele mielipiteitään. Ja koska omat mielipiteeni ovat usein samansuuntaisia, pidän luonnollisesti hänen kirjoituksiaan äärimmäisen fiksuja.<br />
<br />
Pienet pätkät eivät oikeastaan tee Valtaojan juttujen huvittavalle puolelle oikeutta, mutta nappaan kuitenkin yhden palasen:<br />
<blockquote class="tr_bq">
Tiede on ainoa menetelmä, joka tuottaa pääosin tosia uskomuksia. [--]. Maailmasta saisi vähän paremman paikan jos meitä kaikkia jo lapsesta pitäen opetettaisiin uskomusten sijasta arvostamaan hieman enemmän järkeä ja tietoa. Tai ehkä tämä on vain minun uskomukseni. (TS-kolumini 12.8.2006)</blockquote>
Tuosta jo löytääkin kaksi kolumneissa toistuvaa teesiä, nimittäin että tiede on hyvä juttu, ja että maailma on nyt parempi paikka kuin ennen. Molempia voisi pitää itsestäänselvyyksiksinä, ellei lukisi päivittäin sanomalehtiä, mutta Valtaoja saa sanottavaansa sen verran kierrettä että asiat tuntuvat tuoreilta.<br />
<br />
Samaan hengenvetoon pitää todeta, että jotkut kolumneista alkoivat loppupuolella tuntua turhan tutuilta. <i>Viimeinen koira</i> olisi ollut vielä asteen parempi, jos siitä olisi joku kustannustoimittanut noin neljänneksen pois.<br />
<br />
Silti uskallan suositella tätä vilpittömin mielin ihan kenelle vaan. Kolumnikokoelman kanssa voi aina pitää pientä taukoa jos alkaa puuduttaa. <i>Koira</i> toimii myös hyvänä sisäänheittokirjana Valtaojan muuhun tuotantoon. <i>Kaiken käsikirja</i> on maannut lukemattomana hyllyssä jo pari vuotta, mutta nyt tuntuu kuin melkein uskaltaisin siihenkin tarttua.<br />
<br />
Jos haluat tietää miksi Kiinaan kannattaa sijoittaa,<br />
jos haluat pohtia mitä dinosaurukset ajattelevat varpusista,<br />
jos aprikoit miten keskustapuolue aiheuttaa heikkoa koulumenestystä,<br />
jos on pakko tietää mikä oli sen ensimmäisen kuukoiran nimi,<br />
<br />
(tai jos haluat lukea kolumnin nimeltä <i>Seksiä! Seksiä! Seksiä!</i>)<br />
<i><br /></i>
hommaa <i>Ensimmäinen koira</i>. Kymppi oli halpa hinta.<i> </i><br />
<br />
Esko Valtaoja 2014. <i>Ensimmäinen koira kuussa</i>. Ursa. 9789525985214.<br />
<br />
<br />
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
<br /></div>
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com10tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-31446582579719279452015-03-08T20:44:00.003+02:002015-03-08T20:44:37.523+02:00Lisa Scottoline: Lady Killer<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4xuOdnxm4tR0OnQBMYlx_mskpLC7yyTzXoPDu7mDt6TPPVdLeQM91sUhcOVtPDY0OTPIo6IrdwDbMNGbR1FydbcnN6DjaFjuNMFhalz8-7QfLMn6wa-8nw-IkdW7x_8i7jQLdixqfUQ/s1600/lady+killer.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh4xuOdnxm4tR0OnQBMYlx_mskpLC7yyTzXoPDu7mDt6TPPVdLeQM91sUhcOVtPDY0OTPIo6IrdwDbMNGbR1FydbcnN6DjaFjuNMFhalz8-7QfLMn6wa-8nw-IkdW7x_8i7jQLdixqfUQ/s1600/lady+killer.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
Tämä vuosia sitten ilmestynyt jenkkipokkari osui ahnaisiin pikku kätösiini joulukuussa Addis Abeban lentokentällä. Kaupan oli kaikkiaan satakunta erilaista opusta, suurin osa etsimässä toista tai kolmatta omistajaansa. Pulitin tästä yksilöstä kymmenen dollaria.<br />
<br />
Diili oli hyvä. <br />
<br />
Asianajaja Mary DiNunzio saa asiakkaakseen entisen high school -tuttavuuden, joka pelkää henkensä edestä. Väkivaltainen mafiosopoikaystävä saattaa laittaa kaunokaisen kylmäksi koska vain. Mutta häntä auttaessaan Mary itse joutuu niin perusteellisesti pulaan, että minun piti laittaa kirja sivuun välttääkseni masentumista. Miksi kivoille ihmisille tapahtuu pahoja asioita? Etenkään kirjoissa? Onko pakko?<br />
<br />
Onneksi dekkareissa voi enimmäkseen odottaa, että hyviksille käy loppujen lopuksi aika hyvin. Niinpä parin kuukauden tauon jälkeen otin kirjan uuteen käsittelyyn, eikä näin jälkikäteen harmita yhtään.<br />
<br />
Purkkapoppihauskaa dialogia ja yllättävän toimiva juoni. Eräänlaista chicklit-mausteista lakijännitystä. Scottoline ei ollut minulle ennestään ensinkään tuttu, mutta voisinpa lukea <a href="http://www.orderofbooks.com/characters/rosato-and-associates/" target="_blank">näitä</a> toisen tai kolmannenkin vielä. Kuten kuvasta näkyy, Nora Roberts suosittelee ja niin kyllä minäkin.<br />
<br />
Lisa Scottoline. 2009. <i>Lady Killer</i>. HarperCollins. 978-0-06-083321-3.<br />
<br />
<br />
Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-12668428385874017962015-03-06T18:29:00.001+02:002015-03-07T19:59:37.182+02:00Stephen King: Revival ja muita helmikuun kirjoja<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC4gMCAxK3P7iER0VYM0VKUCDx-CHyrLERSLhd-HY4-gcRFCWwLtYSuJDWOs0E48lB4GzCv8TlkcWOe6nk4jhPulNEw8sSnRWQ9rE71bgAu1fdVwbxi3_VilP-cXHYdnuGt-xnFSgCkQ/s1600/sportgastein.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjC4gMCAxK3P7iER0VYM0VKUCDx-CHyrLERSLhd-HY4-gcRFCWwLtYSuJDWOs0E48lB4GzCv8TlkcWOe6nk4jhPulNEw8sSnRWQ9rE71bgAu1fdVwbxi3_VilP-cXHYdnuGt-xnFSgCkQ/s1600/sportgastein.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Helmikuuni näemmä loppui vasta hulppeasti maaliskuun puolella. Kuukausi olisi jäänyt kovin kirjaköyhäksi ilman hiihtolomaa... Mutta lomalainen ehtii lukeakin: ihan koko aikaa ei voi olla mäessä, eikä myöskään tuijotella maisemia, edes sellaisia kuin kuvassa.<br />
<br />
Yksi lukemistani kirjoista* oli Stephen Kingin jo viime vuonna ilmestynyt <em>Revival</em>. King on minulle rakas kuin raita Marimekolle: oli itsestään selvää, että tämä on luettava.<br />
<br />
Ja kyllä pappa vaan osaa! Silloinkin kun tarinan rakenne on vähän hutero (niin kuin tässä), kerronta melko löysää (niin kuin tässä) ja ideat jokseenkin käytettyjä (niin kuin tässä), King hanskaa lukijan koukuttamisen. Salaisuus on ihmisissä. Kingin hahmoihin kiintyy ja heistä kiinnostuu, vaikka he eivät omaan makuun olisikaan. Tässä kirjassa en oikeastaan pitänyt kenestäkään, mutta silti oli vaikea laittaa kirjaa sivuun. <br />
<br />
Suosittelen faneille ja pienellä varauksella muillekin, vaikka <a href="http://morrenmaailma.blogspot.fi/2015/02/stephen-king-heraaminen-2014-2015.html" target="_blank">Morre</a> olikin varsin pettynyt. Tämä ei missään nimessä ole parasta Kingiä... mutta heikompi King hakkaa monen muun huippusuoritukset.<br />
<br />
<em>Revivalin</em> tarina alkaa pienen pojan hiekkaleikeillä ja päättyy, noh, sitä ei ehkä kannata sanoa, vaikka loppuhuipennus ei ollut minusta kummoinenkaan. Yksi <em>Revivalin </em>selkeä teema on addiktio, jota King on jo pureksinyt (tehokaammin) mm. <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2013/10/stephen-king-doctor-sleep-ja-hohto.html" target="_blank"><em>Hohdossa</em> ja sen jatko-osassa</a>. Kirpakammin ja ehkä tuoreemmin King tarttuu toiseen teemaansa: uskoon, uskontoon ja niistä hyötymiseen.<br />
<br />
Aloinkin <em>Revivalin </em>myötä miettiä, onko länsimaissa noussut viime vuosina jokin patoutuma pintaan, kun kovin moni kirja viime vuosina lukemani kirja tuntuu joko suoraan käsittelevän uskonnollisia teemoja tai sivuavan niitä. Ehkä meillä humanistiskapitalistisilla kulutusyksiköillä on salattua tarvetta pohtia suhdettamme uskomiseen? <br />
<br />
Tämän ajatuksen nosti varmaan esiin toinen helmikuussa lukemani kirja, Sarah Lotzin <em>The Three</em>. Siitä pääsenkin sujuvasti muihin helmikuun kirjoihin:<br />
<br />
<strong>Sarah Lotz. <em>The Three</em></strong>. Pikkuisen hajanainen trilleri lähtee upeasta alkuasetelmasta, miksaa uskontoa, politiikkaa ja kolmansia ulottuvuuksia, ja päättyy lievään lässähdykseen. Kiinnostavasti toteutettu kerronta kantoi hyvin. <a href="http://www.independent.co.uk/arts-entertainment/books/reviews/book-review-the-three-by-sarah-lotz-9386327.html" target="_blank">The Independentin David Barnettin</a> mielestä hittiainesta. Itse ostin.<br />
<br />
<b>Jouni Hynynen. <em>Rakkaudella Hynynen</em></b>. Äänikirja. Muusikko puuskahtelee ja murisee, ajoittain hauskasti. Ei voi suositella salibandyn pelaajille tai asiat vakavasti ottaville ihmisille. Lystikkäänä yksityiskohtana pitää mainita kirjoittajan itsesensuuri: Hynynen nimittäin omaa tekstiään tulkitessaan pariin otteeseen toteaa <em>mitä p****aa tämä on, en mä tätä lue</em> ja hyppää seuraavaan kolumniin. Kirja oli jäänyt mieleeni <a href="http://aamuvirkkuyksisarvinen.blogspot.fi/2012/06/jouni-hynynen-rakkaudella-hynenen.html" target="_blank">Tessan</a> blogijutusta. Kirjastosta.<br />
<br />
<strong>Christoffer Carlsson. <em>Varjot</em>.</strong> Traumaattisesta lähiönuoruudesta poliisinuralle ulottunut Leo etsii uraumpikujassa entisyyttään. Sitä edustaa kirjassa narkkaripahis-Grim. Ruotsalaispsykologisen dekkarin tyylille uskollisesti <em>Varjot</em> pursuaa ymmärrystä kaikille. Silti enimmäkseen hyvää luettavaa. <a href="http://mummomatkalla.blogspot.fi/2014/10/varjot-den-osynliga-mannen-fran-salem.html" target="_blank">Mummo matkalla </a>tykkäsi. Pyytämätön arvostelukappale.<br />
<br />
<strong>Erik Axl Sund. <i>Lasiruumiit</i>. </strong>Varistyttö-trilogian kirjoittajilta pukkaa uutta. Nuorten itsemurha-aaltoa käsittelevä dekkari kammottaa tehokkaasti mutta taitaa silti unohtua helposti. Ei näin synkkiä halua muistella. Lukemisteni historiaan tämä jää ensimmäisenä e-kirjalainani. Kiitos vaan vinkistä Seinäjoen kirjaston facebook-sivulle!<br />
<br />
<strong>Tuomas Kyrö. <em>Ilosia aikoja, Mielensäpahoittaja</em></strong>. Ensimmäistä kertaa kuuntelin Mielensäpahoittajaa äänikirjana. Antti Litja lukijana lunasti kaikki odotukset. Vanhan jäärän ajatuksissa on mukavasti omintakeisuutta ja sanailuhan on tutusti sujuvaa. Silti, jos rehellinen olen... niin välillä vähän tylsistytti. Hyvää automatkaseuraa kumminkin! <a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2014/12/TuomasKyroIlosiaaikojaMielensapahoittaja.html" target="_blank">Kirsikin</a> kuunteli tämän Elisan äänikirjana. Itse ostin.<br />
<br />
Sokerina pohjalla vielä toinenkin King:<br />
<br />
<strong>Stephen King. <em>Joyland</em>.</strong> Nostalgista tyylittelyä hyödyntävässä <a href="http://www.hardcasecrime.com/" target="_blank">Hard Case Crime -sarjassa</a> ilmestynyt <em>Joyland</em> epäilytti alkujaan, mutta osoittautui oikeastaan aika mainioksi. Kuten <em><a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/06/stephen-king-mr-mercedes.html" target="_blank">Mr. Mercedes</a></em> jo osoitti, King osaa kirjoittaa dekkarigenressäkin. <em>Joylandissa</em> on rakkautta, nuoruutta, nuorta rakkautta ja murhaa. Myös kummitusten ystäville löytyy pientä kevyttä pureskeltavaa. Ammattitaidolla toteutettu lyhyt romaani ja ehkä sopiva King-intro kauhukammoisille. Linkitänpä kuitenkin täysin päinvastaiseen näkemykseen: <a href="http://samquixote.blogspot.fi/2013/06/the-worst-novel-of-2013-stephen-kings.html" target="_blank">ComicAlly-blogissa</a> tämä haukutaan niin hauskasti että melkein muutin mieleni koko Joylandin suhteen! Itse ostin.<br />
<br />
*Tai siis ei-kirjoista. <a href="http://kirjasfaari.fi/2015/03/kirjalappaa-e-kirja-ei-ole-kirja/" target="_blank">E-kirjathan eivät olekaan kirjoja, tietää EU</a>.Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-48523866421344728222015-02-19T07:43:00.000+02:002015-02-19T07:43:15.456+02:00Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhONDtF7dZmcaEUKh4SfMXUdrAtDcUFaeT9QlMofmoQgm3k9dq4FWNC-j2r6x10PjJNq3b10jWeiNnqpw4YHifcXYGuTF4i1Hppop3F9FooUHezKXeFEYZOpk4yX18IDJJtZwFpsbRvEQ/s1600/6680_PressMaterial1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhONDtF7dZmcaEUKh4SfMXUdrAtDcUFaeT9QlMofmoQgm3k9dq4FWNC-j2r6x10PjJNq3b10jWeiNnqpw4YHifcXYGuTF4i1Hppop3F9FooUHezKXeFEYZOpk4yX18IDJJtZwFpsbRvEQ/s1600/6680_PressMaterial1.jpg" height="320" width="208" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: Bazar</td></tr>
</tbody></table>
Itse asiassa on (kuolema siis), ainakin yhden lapsen leikkiä. Bradleyn mainio sankaritar Flavia de Luce on vasta yhdentoista korvilla ja siis määritelmällisesti lapsi, mutta tappavien myrkkyjen käsittely on yksi hänen lempihuvejaan.<br />
<br />
Muutenkin kuolema askarruttaa Flaviaa... oma kuolema, äidin kuolema ja tässä kirjassa etenkin erään kylässä vierailevan muukalaisen kuolema.<br />
<br />
Tutustuin kemiaa harrastavaan Flaviaan <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2015/01/alan-bradley-piiraan-maku-makea-ja-e.html" target="_blank">viime kuussa</a>. Kokemus oli sen verran mainio, että seuraavaa alkoi tehdä mieli. Ja kas, kirjastosta löytyi.<br />
<br />
Hyvä oli tämäkin: tarinalla on imua ja hymyilyttäviä kohtia riittää. Bradley maalaa mukavasti nostalgisen kuvan 50-luvun brittikylästä... mutta kun kirjoittaja ei elä samaa aikakautta, mahtuu kansien väliin sellaisia hahmoja ja tapahtumia, joita 50-luvun dekkariyleisö ei välttämättä olisi niellyt.<br />
<br />
Lopputulos voisi olla keinotekoinen ja ärsyttävä mutta eipäs ole. Bradleyn käsissä yhdistelmä on tyylikäs ja sopivan yllätyksellinen. En tiedä olisiko loppuratkaisu ollut hoksattavissa ennakkoon. Itse nautin matkasta sen verran perusteellisesti, etten edes pähkäillyt mitä seuraavan kulman takana on odotettavissa.<br />
<br />
Sitä paitsi <i>Lasten leikin</i> todellinen täky on silti Flavia. Harvoin törmää yhtä viihdyttävään romaanihahmoon. Laitanpa oikein kunnon sitaatin:<br />
<blockquote class="tr_bq">
...koko homman loppu, <i>allegro</i>, oli yksi niitä paikkoja, joissa Beethoven ei näköjään ollut mitenkään löytänyt katkaisijaa. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Tam...tam... tam-tam-tam</i> se meni, ja kaikki luulivat että nyt se loppui. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Mutta ei - </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>Tam, ta, tam, ta, tam, ta, tam ta, tam - TA tam</i>. </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Ihmiset nousivat ja venyttelivät ja huokaisivat tyytyväisinä kuultuaan juuri niin mahtavan sävelteoksen, ja yhtäkkiä: </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
<i>TA tum. TA tum. TA tum.</i> Ja niin edespäin. <i>TA tum.</i> </blockquote>
<blockquote class="tr_bq">
Se oli kuin sormeen tarttunut pala kärpäspaperia, jota ei saanut ravistettua irti. Kirottu juttu takertui elämään kuin iilimato. (s. 61)</blockquote>
<br />
Huomaatteko? 50-lukua - mutta silti ei.<br />
<br />
Jos elämästä liikenee kymmenminuuttinen, seuraavaa suomennosta odotellessa voi kuunnella tämän:<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<iframe width="320" height="266" class="YOUTUBE-iframe-video" data-thumbnail-src="https://ytimg.googleusercontent.com/vi/O7GbYV1vcps/0.jpg" src="http://www.youtube.com/embed/O7GbYV1vcps?feature=player_embedded" frameborder="0" allowfullscreen></iframe></div>
<br />
Mainio kirja dekkareiden, älykkäiden nuorten naisten ja menneisyyden ystäville.<br />
<br />
<b>Alan Bradley. 2014. Kuolema ei ole lasten leikkiä. Suomentanut Laura Beck.</b><br />
Bazar. Kirjastosta. 978-952-279-170-2.<br />
<br />
<br />
<br />
<div>
<br /></div>
Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com8tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-52613724526007270082015-02-17T08:15:00.002+02:002015-02-17T08:15:44.000+02:00Heikki Aittokoski: Narrien laiva<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZRvuftgcuZXgZIKE4WxrsYHRpG5cgE3NJFJtPT7biRfhk0N2GovjWnVZPNnXinpL4XrX_6joa7TLrt0uKP-SoTumECJ4xTNYaqkbK6jscE6UHOqBWyO7B6t92FWaQRD5ZqMK0DQICXw/s1600/narrien_laiva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiZRvuftgcuZXgZIKE4WxrsYHRpG5cgE3NJFJtPT7biRfhk0N2GovjWnVZPNnXinpL4XrX_6joa7TLrt0uKP-SoTumECJ4xTNYaqkbK6jscE6UHOqBWyO7B6t92FWaQRD5ZqMK0DQICXw/s1600/narrien_laiva.jpg" height="240" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva HS verkkokaupasta - tässä kirjan paperiversio.</td></tr>
</tbody></table>
Jokainen tuntee itsensä silloin tällöin vähän pelleksi. Oma kiintiöni on noin kaksi kertaa päivässä mutta paineen alla yllän kuuteen.<br />
<br />
Heikki Aittokosken <i>Narrien laivassa</i> ei ole kyse tavallisesta arjen ääliömäisyydestä; Aittokoski seilaa syvemmissä vesissä. Hän luotaa ihmiskunnan kollektiivisen hölmöyden pohjamutia. Miksi ihmeessä ei <i>homo sapiens sapiens</i> kaikesta sapiensistaan huolimatta pysty parempaan? Miksi (jos ei nyt sotketa Jumalaa tähän keskusteluun) lapsia menee nukkumaan ilman illallista vielä tällä vuosituhannella? Kun Suomenkin kaltaisessa epävieraanvaraisessa ilmastossa on mahdollista panna pötyä pöytään, eikö sen pitäisi olla mahdollista muuallakin?<br />
<br />
Eipä ole. On liian kiire tappaa vieraita ihmisiä ja ostella kultaisia vasikoita.<br />
<br />
Aittokoski ottaa lähtökohdakseen keskiaikaisen bestsellerin. <i>Das Naren Schyff</i> oli Sebastian Brantin runoteos, joka kuvaa kuolemansyntejä. Nuo vanhat suosikit - viha, kateus, kohtuuttomuus, himo, ylpeys, ahneus ja laiskuus - ovat edelleen kanssamme. Niitä Aittokoski näkee kun hänen matkansa vievät maailman köyhimmiltä kujilta rikkaimpien leikkikentille. Hän tutkailee ympäristöään sitkeällä uteliaisuudella, syvästi tietoisena omasta taustastaan, välillä vihaisena tai peloissaan. Näkemästään hän kirjoittaa oivaltaen.<br />
<blockquote class="tr_bq">
...ne, jotka talouskasvun tuomitsevat, tekevät niin yleensä turvatuissa oloissa, jotka on mahdollistanut vuosikymmenien talouskasvu. Tämä on keskuslämmitettyä kritiikkiä. (s. 71)</blockquote>
<a href="http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/narrien-laiva-matka-pieleen-menneessa-maailmassa/" target="_blank">Hannu Kirjavinkeissä</a> piti Aittokosken tekstiä pessimistisenä, jopa kyynisenä. Ehkä siksi, että se osoittaa 1400-luvun heikkouksien olevan yhä ajankohtaisia? Minusta se ei tuntunut siltä. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku vai mitenkäs se nyt meni. Narrejahan me ihmiset olemme... eikä tätä paattia tunnu oikein kukaan ohjaavan... mutta silti asiat aina silloin tällöin onnistuvat.<br />
<br />
<i>Narrien laiva </i>muistuttaa siitä, että asiat voivat mennä myös parempaan suuntaan ja usein menevätkin. Suomessa kuoltiin porukalla <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2012/04/nalkavuosi.html" target="_blank">nälkään</a> vielä 1800-luvun loppupuolella. Ja alle sata vuotta sitten meillä oli täällä oikein ampumasota ihan omalla porukalla. Tänään on paremmin.<br />
<br />
Kirjasta tulee surullisen toiveikas olo. Surullinen koska huomaa olevansa narri itsekin* ja toiveikas... koska muutos on mahdollinen. Ei ehkä todennäköinen. Mahdollinen.<br />
<br />
Tykkäsin, suosittelen kovasti. Älykäs ja analyyttinen kirja muttei tunneköyhä kumminkaan. Aittokoski panee itsensä peliin. <br />
<br />
<b>Heikki Aittokoski. 2013. Narrien laiva. HS Kirjastosta.</b><br />
<br />
<span style="font-size: x-small;">*Narrien laivaa lukiessani sain noin kuusi raivokohtausta siksi, että HS Kirjasto halusi ladata sen iPadilleni uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Siihen meni varmasti 90 sekuntia joka kerta. Arrgh! Se on ladattu jo!! Monta kertaa!!! Anna nyt hemmetin serveri minun lukea tämä ilmainen sähkökirjani langattoman verkkoni kautta tällä kalliilla lelullani HETI!!!! </span><br />
<span style="font-size: x-small;"><br /></span>
<span style="font-size: x-small;">On se hyvä että on näitä ongelmia.</span><br />
<br />
<br />
<br />
<br />Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-15351940850155388432015-02-01T20:30:00.000+02:002015-02-01T20:30:07.175+02:00Digitaalinen tammikuu<div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA5fvFKY3r5CaiC8uY293bdX2XSAPX83OrRNf7OkJMm1ouGIaA6PukJKskD4H0abK-0P5I5UL-RpZMakMQI8Sbf3bwU2MeiBI_PYJqjytmX82md8PV4COEi8nw9LrjWJ4IComOgyRvug/s1600/lunta.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhA5fvFKY3r5CaiC8uY293bdX2XSAPX83OrRNf7OkJMm1ouGIaA6PukJKskD4H0abK-0P5I5UL-RpZMakMQI8Sbf3bwU2MeiBI_PYJqjytmX82md8PV4COEi8nw9LrjWJ4IComOgyRvug/s1600/lunta.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<b><br /></b>
Tammikuu vierähti työn ja tautien parissa, mutta luettuakin tuli jokunen kirja. Ääni- ja sähkökirjat ovat olleet vahvoilla. Äänikirjoja tuli kuunneltua loppuun kaksi, ja varsinaisesti lukemalla luetuista kirjoista (kahdeksan) ylivoimaisesti suuri osa (kuusi) oli e-kirjoja. Onko tämä lopun alkua? Luovunko kohta kirjahyllystäni?<br />
<br />
Nääh. Tilastoharha.<br />
<br />
<b>Luettu ja blogattu:</b><br />
<br />
<a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2015/01/kaksi-scifikirjaa-jotka-alkavat-allalla.html" target="_blank">Nnedi Okorafor: Lagoon</a><br />
<a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2015/01/alan-bradley-piiraan-maku-makea-ja-e.html" target="_blank">Alan Bradley: Piiraan maku makea</a><br />
<b><br /></b>
<b><br /></b>
<b>Luettu muttei blogattu:</b></div>
<div>
<br /></div>
Erik Axel Sund: <i>Varjojen huone</i>.<br />
<div>
Trilogian kolmas osa purkaa bysanttilaisen rikosvyyhdin jokseenkin toimivasti. Ehdin silti jo vähän hyydähtää inhottavuuksissa piehtaroivaan tarinaan.<br />
<div>
<br /></div>
</div>
<div>
Stephanie Barron: <i>Jane and the Barque of Frailty </i></div>
<div>
Jane on Lontoossa ja valmistelee <i>Sense and Sensibilityn</i> julkaisua. Puuhia häiritsevät venäläisen prinsessa karmea kuolema ja veljen vaimon taipumus hankkiutua vaikeuksiin.<br />
<br />
Stephanie Barron: <i>Jane and the Madness of Lord Byron</i><br />
Jane matkustaa surevan veljensä kanssa Brightoniin, nauttii kirjallisen työnsä hedelmistä ja tapaa aikansa kuuluisuuksia. Byronin ohella inspiraatiota ovat tarjonneet <i>Northanger Abbeyn </i>hahmot.<br />
<br />
Stephanie Barron: <i>Jane and the Canterbury Tale</i><br />
Häiden jälkeisenä aamuna löydetään ruumis. Hyviä tapoja uhmaavat tällä kertaa etsivä-kirjailijan lisäksi merimiesbaronetti, juopunut korttihai ja kunnianhimoinen äiti.<br />
<br />
Stephanie Barron: <i>Jane and the Twelve Days of Christmas</i><br />
Keskinäppärälle juonelle antavat maustetta brittiläiset juhlaperinteet, salakäytävät ja Janen uusi kypsän iän ihastus.<br />
<br />
(Ja tähän nämä Luojan kiitos loppuivat! Oli näemmä pakko lukea kaikki, vaikka Austenin kirjojen dialogin lainailu kronologisesti järjettömissä paikoissa hiersikin toisinaan.)<br />
<br />
Christian Rönnbacka: <i>Julma</i><br />
Porvoon poliisin kruunaamaton stand-up kuningas jahtaa pedofiileja; häntä taas jahtaavat tuontitappajat. Toimintapläjäys on äänikirjana mainiota siivousseuraa. <a href="http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi/2013/11/nytkavi-niin-etta-antti-hautalehto-vei.html" target="_blank">Kirsi</a> on tunnustanut menettäneensä sydämensä komealle komisariolle.<br />
<br />
Jane Austen: <i>Pride and Prejudice</i><br />
Joskus ei voi muuta kuin lukea tämän uudestaan. Elizabeth ja Darcy saivat taas toisensa.<br />
<br />
Sophie Kinsella: <i>Hääyöaie</i><br />
Kirjan nimi on hieno kunnianosoitus suomen vokaalisoinnulle ja kuvaa hyvin sisältöäkin. Siskosten ongelmallisia ihmissuhteita setvivä hicklit-hilpeily yltyy ajoittain farssiksi asti. Hauska vaikka aavistuksen toisteinen tarina miellytti myös <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2015/01/alan-bradley-piiraan-maku-makea-ja-e.html" target="_blank">Norkkua</a>.<br />
<br />
Kaikki kirjat olivat itse ostettuja tai kirjastosta lainattuja.<br />
<br />
<br /></div>
<br />
<div>
</div>
<br />
<div style="-webkit-text-stroke-width: 0px; color: black; font-family: Times; font-style: normal; font-variant: normal; font-weight: normal; letter-spacing: normal; line-height: normal; orphans: auto; text-align: start; text-indent: 0px; text-transform: none; white-space: normal; widows: auto; word-spacing: 0px;">
<div style="margin: 0px;">
<br /></div>
</div>
Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-4046431523703495058.post-10574830868209772592015-01-26T10:00:00.000+02:002015-01-26T10:00:00.913+02:00Blogistanian Finlandia 2014 ja pikkuisen Globaliakin<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_HcIKAJXvaY2DNS0cS9D65wNFrex0iOTUAsugXBdxyFcF6Dr4L7ccLbpGK2Xmw2vY01m2IW8bj5lHUyV2ykPdpJYRY3kwlna-M5KQaPc389kXhJ0fYCx9iAeMqvcfCI1uWHYM9asvNQ/s1600/blogistanian_2014_finlandia.png" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg_HcIKAJXvaY2DNS0cS9D65wNFrex0iOTUAsugXBdxyFcF6Dr4L7ccLbpGK2Xmw2vY01m2IW8bj5lHUyV2ykPdpJYRY3kwlna-M5KQaPc389kXhJ0fYCx9iAeMqvcfCI1uWHYM9asvNQ/s1600/blogistanian_2014_finlandia.png" height="320" width="240" /></a></div>
<a href="http://www.kirjavinkit.fi/tiedotteet/blogistanian-kirjapalkinnot-2014/" target="_blank">Blogistanian Finlandia</a> on kilpailu, jossa nostetaan esiin bloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Ehdolle saa asettaa vuonna 2014 julkaistuja romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Lisäksi kirjabloggaajilta järjestyvät Blogistanian Globalia (käännöskirjat), Kuopus (lasten- ja nuortenkirjat) sekä Tieto (tietokirjat).<br />
<br />
Homma toimii niin, että bloggaaja voi asettaa ehdolle enintään kolme kirjaa, jotka on lukenut, ja joista on kirjoittanut blogiinsa. Kutakin kisaa hoitamaan valittu bloggaaja laskee sitten pisteet ja julistaa voittajan.<br />
<br />
<div>
Itse osallistun tänä vuonna täysillä vain Finlandian äänestykseen ja yhden kirjan verran Globaliaan. Tein nimittäin vihdoin tilinpäätöksen viime vuoden lukemisistani (saldo 137 teosta) ja totesin valintojeni painottuneen ihan väärin Blogistanian kilpailuja ajatellen.<br />
<br />
<b>Blogistanian Finlandiaan </b>kelpaavia kirjoja olen ehdin, hyvistä aikomuksistani huolimatta, lukea ajoissa vain 17. Osapuilleen kaikki olivat hyvä lukukokemuksia, jokainen omalla tavallaan. Kuuden kärki erottui silti aika selvästi joukosta, samoin <i>numero uno</i>. Siihen loppuikin helppo osuus! Pitäisikö nostaa pisteille <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/08/marko-hautala-kuokkamummo.html" target="_blank">värisyttänyt genreromaani </a>vai <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/04/sari-poylio-polynimurikauppias-ja-muita.html" target="_blank">ajatteluttanut novellikokoelma</a>? Pitkällisen päänraapimisen jälkeen tulos on tämä:<br />
<br />
1 piste: <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/12/riina-katajavuori-wenla-mannisto.html" target="_blank">Riina Katajavuoren <i>Wenla Männistö</i></a><br />
Poikkeuksellisen mehukasta kieltä juhliva romaani tihkuu elämää. Ansiokas päivitys tekee kunniaa Kivelle.<br />
<br />
2 pistettä: <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/10/jari-jarvela-sarkyvaa.html" target="_blank">Jari Järvelän <i>Särkyvää</i></a><br />
Kitkerä huumori ja kepeä ote kerrontaan nostavat tarinan keski-ikäisen miehen angstista keskinkertaisen yläpuolelle.<br />
<br />
3 pistettä: <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/12/jussi-valtonen-he-eivat-tieda-mita-he.html" target="_blank">Jussi Valtosen <i>He eivät tiedä mitä he tekevät</i></a><br />
Syvästi inhimillinen ja älykäs teos, ja samalla koukuttavaa, kiehtova lukukokemus. Ehdottomasti vuoden paras uusi kotimainen minulle. Hassua olla näin tismalleen samaa mieltä virallisen Finlandian kanssa... mutta minkäs teet. Valtonen vakuutti täysin.<br />
<br />
<b>Blogistanian Globalia</b>-kelpoisia kirjoja olen lukenut laskujeni mukaan viisi. Melkein jo ajattelin jättää kokonaan äänestämättä, koska vahvasti epäilen vuoden parhaan käännöskirjan jääneen minulta löytämättä... mutta pitkäaikainen fanitus velvoittaa. On nostettava tässäkin yhteydessä esille suosikki, jonka kirjoista olen nauttinut kerran toisensa jälkeen. Siis<br />
<br />
3 pistettä: <a href="http://bookingitsomemore.blogspot.fi/2014/11/haruki-murakami-varittoman-miehen.html" target="_blank">Haruki Murakamin Värittömän miehen vaellusvuodet</a><br />
<br /></div>
<div>
Finlandiaa isännöi <a href="http://www.kirjavinkit.fi/" target="_blank">Kirjavinkit </a>ja Globaliaa <a href="http://kirsinbookclub.com/" target="_blank">Kirsin Book Club</a>. Ei muuta kuin voittajia jännäämään! </div>
Booksyhttp://www.blogger.com/profile/05413829592577966892noreply@blogger.com4