Avioliiton lyhyt oppimäärä

Kirjaston sattumageneraattorin satoa. Kun omaa avioliittokoulua on käyty kohta kohta 17 vuotta, riitti nimi Avioliiton lyhyt oppimäärä koukuksi.

Ei suuria elämyksiä tai oivalluksia, ei koukuttavaa juonta. Mutta kirja oli parempi kuin odotin. Ihmiset ovat moniulotteisia ja kiinnostavia. He muuttuvat matkansa varrella, ja samalla pysyvät muuttumattomina, ovat yhdessä ja samalla erillään. Sattuman satoa korjataan kolmessa polvessa. Näkökulmien vaihtuessa lukijakin vaihtaa viitekehystä ja oivaltaa jotain uutta.

Tekstikin on käännöstekstiksi mukavaa luettavaa, rytmi vaihtelee. 

Ajatteleminen teki öistä niin pitkiä. Kaikki vanhat ikävät ajatukset syöksyivät päätä pahkaa esiin. Hän oli elänyt elämänsä väärin; hän oli pilannut sen kerta kaikkiaan. Hän oli nainut väärän miehen vain siksi, että oli sattunut valitsemaan juuri sen raiteen eikä olut osannut siltä pois; hän oli vain jatkanut samaa rataa ja käyttäytynyt vuosikaudet niin kuin aivan vieras ihminen, kuin kiukutteleva oikkupussi. [s. 375]

Ei syntynyt hurjaa tarvetta etsiä lisää saman kirjailijan töitä. Hyvä optio kuitenkin, lunastettavaksi heikkoina kirjakausina.  

Anne Tyler (2004). Avioliiton lyhyt oppimäärä. Keuruu: Otava. Suomentanut Kristiina Drews.