Mitä onni on

Petri Tammisen uusin, Muita hyviä ominaisuuksia, innoitti hakemaan kasan Tammisia kirjastosta. Tänään oli vuorossa aikajärjestyksessä viimeinen lainaamistani.

Mitä onni on täytti odotukset. En olisi uskonut että kirja voi yhtä aikaa olla täysin masentava ja todella hauska. Päähenkilön onnen etsintä on surkuhupaisaa graalin metsästystä. Kaikkia johtolankoja seurataan ja kaikki ne johtavat harhaan.

Teksti on todella tarkkaa. Kirjan luettuaan tekee mieli selata taaksepäin ja makustella niitä kohtia, joissa koukun puraisun huomasi vasta pienellä viiveellä.

Kun keskiyön jälkeen kävin vuoteeseen, löysin tyynyltäni sydämenmuotoisen lapun. Siihen Liisa oli kirjoittanut: "Rakastan sinua." Pyöriskelin sängyssä ja ajattelin lastenhoitajaa ja Liselottea. Viiden minuutin kuluttua päätin unohtaa molemmat. En jaksanut nousta pesemään itseäni, ja kun yöpöydälläkään ei ollut paperia, pyyhin itseni Liisan askartelemaan sydämeen. Se painoi mieltäni hetken, mutta rentouduin sitten, kun huomasin, kuinka kauniisti ja käytännöllisesti kaikki kävi: Liisa sai ilmaista tunteitaan ja minä sain siistiytyä. [s. 58]

Yksi vakava ongelma tästä Tammis-maahan sukeltamisessa on kyllä seurauksena. Katselen ainakin lähiviikot epäilevin silmin suomalaista mieskuntaa.  Apua - eihän ne voi olla noin itsekeskeisiä oikeasti? Onhan se tehokeino? Joohan? 

To do -listalle: Lue vuoden kuluttua uudestaan Muita hyviä ominaisuuksia. Se voi olla erilainen minulle nyt. 

Petri Tamminen (2008). Mitä onni on. Helsinki: Otava.

Kirsi Pihan blogikirjoitus kirjasta löytyy tästä.