Lomareissulle lähtiessä jäi kotiin keskeneräinen Pudotuspeli, Arne Dahlin A-ryhmä -sarjan toinen osa (ks. myös Kuolinmessu ja Verikyynel). Sain nyt illalla loppuun.
Tässä jännärissä Dahl antaa periksi lähes universaalille ruotsalaisdekkareiden tarpeelle kommentoida yhteiskuntaansa. Kasinotalous ja tekopyhä poliisin virkakoneisto saavat vähän huutia. Juoni nojaa ainakin yhdessä kohdassa huimaan yhteensattuman tapaiseen, joka vähän tahraa muuten toimivaa tarinaa. Kaikkiaan Pudotuspeli on silti kelpo dekkari, joka kertoo A-ryhmän alun tarinan.
Kirjan luettuani jäi päällimmäisenä mieleen kuitenkin täysin tarinaan liittymätön kysymys. Mietin nimittäin vakavissani, kirjoittiko Dahl tämän kronologisesti ensimmäisen tarinan ensin... ja päätti sitten julkaista esikoisena vetävämmän ja verisemmän Verikyynelen? Terävä veto, jos näin oli. Kuolinmessun jälkeen tuli halu lukea lisää Dahlia, ja Verikyynel olisi varmaan toiminut samoin. Mutta jos olisin lukenut ensimmäisenä Pudotuspelin, en ehkä olisi seuraavalla kirjastoreissulla muistanut kysellä sarjan muiden osien perään. Jostain syystä en pitänyt Pudotuspelin Hjelmistä yhtä paljon kuin Verikyynelen Hjelmistä - ja Norlanderin Tallinnan retki tuntui oudon päälleliimatulta.
Rahan lisäksi teemana on seksi: sallittu ja kielletty. Dahl leikkii sanoilla ja innostuu välillä koomisiinkin ylilyönteihin.
- Georgen liikeasiat eivät koskaan ole kiinnostaneet minua. Niin kauan kun tilillä on kunnolla rahaa, olen tyytyväinen. Kamalaa, eikö totta? Olen varmasti tyypillinen vihan kohde sellaisille feminismin esitaistelijoille kuin te, neiti Holm. Ei mutta hupsista, nyt näyttää siltä että pikku Philippe valmistautuu toisenlaisiin puuhiin. Oletteko te, neiti Holm, koskaan nähnyt komean, oliivinruskean ranskalaiskangen kohoavan täydellisestä velttoudesta täydelliseen jäykkyyteen, ihmeellisen viipyilevä hitaan, hitaan taloudellisen kasvun minuutti? Takaan että se vaikuttaa ihmisen kykyyn käydä järjellistä keskustelua ruotsalaisen naispoliisin kanssa. Mais Philippe! Calmons! [s. 135]
Arne Dahl (1999). Pudotuspeli. Helsinki: Otava. Suomentanut Kari Koski.
To do -listalla edelleen pari Dahlia lisää.
Hesarissa Pudotuspelistä tykättiin enemmän kuin Verikyynelestä: Keijo Kettusen arvio täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.