Sivut

torstai 12. toukokuuta 2011

Cranford



Kello on paljon ja silmät lupsuvat, mutten malta olla kirjoittamatta pikaisesti Cranfordista. Kerron toisessa yhteydessä miten tämä mainio kirja päätyi lukulistalleni; tämän illan aiheeksi riittäköön pieni hehkutus tästä lämpimästä helmestä menneiltä vuosilta.

Moni muistaa varmaan kannestakin tutun BBC-sarjan telkkarista. Kirjassa on tosiaan kyse pikkukylän vaatimattoman kerman ja erityisesti sen naisten erikoisesta mutta viehkosta seurapiiristä. Ostamani pokkaripainos pitää sisällään varsinaisen Cranfordin lisäksi Gaskellin tarinan Mr. Harrison's Confessions ja My Lady Ludlow, joiden ainekset oli tv-versioon muistaakseni sisällytettykin aika täydellisesti. Gaskell kuitenkin kirjoitti alun perin nämä jälkimmäiset nimellisesti eri paikkakunnille. Estenyt ja hillitty elämänmuoto, ja sitä kohdannut muutos, ovat kuitenkin kaikille tarinoille yhteistä ainesta.

Olen oikeastaan pikkuisen yllättynyt siitä, että pidin kirjasta. Cranfordissa ei näet ole dialogia juuri ollenkaan, ja usein koen näin vahvasti kertojaan nojaavan tekstin raskaaksi, etenkin jos kerronta on samalla kuvailevaa. Gaskell kuitenkin kirjoittaa vaikkapa aikalaiseensa Dickensiin verrattuna lempeää ja leppoisaa tekstiä: Dickensin paikoin hurjankin yhteiskunnallisen kritiikin asemesta tässä on tarjolla mietoa ja hienostunuttakin huumoria. Yhteiskuntaritiikkiäkin on luettavissa, varsinkin Lady Ludlow'n kohdalla, mutta tässä ei lukijaa lyödä lekalla päähän, kun taas esimerkiksi A Tale of Two Cities suorastaan rypee kurjuudessa paikka paikoin.)

On myös pakko pitää siitä, miten Gaskell käsittelee aikansa naisia. Näinä päivinä naisen osa on niin toisenlainen kuin Gaskellin aikoihin, että on välillä vaikea ymmärtää oloja ja olosuhteita... mutta jotain hyvin, hyvin tuttua on silti neitien ja rouvien keskinäisissä suhteissa ja yksityisissä huolissa. Ja hullunkurisintiakin sentimentaalista leskeä kohdellaan lämmöllä, ehkä pieni vino hymy huulilla. Lempeä sävy säilyy silloinkin kun kirjailija nauraa kuvaamalleen yhteisölle. Voiko puhua empaattisesta naurusta?
We none of us spoke of money, because the subject savoured of commerce and trade, and though some might be poor, we were all aristocratic. The Cranfordians had that kindly esprit de corps which made them overlook all deficiences in success when some among them tried to conceal their poverty. When Mrs Forrester, for instance, gave a party in her baby-house of a dwelling, and the little maiden disturbed the ladies on the sofa by a request that she might get the tea-tray out from underneath, everyone took this novel proceeding as the most natural thing in the world; and talked on about household forms and ceremonies, as if we all believed that our hostess had a regular servants' hall, second table, with house-keeper and steward; isteand of the one little charity-school maiden, whose short ruddy arms could never have been strong enough to carry the tray upstairs, if she had not been assisted in private by her mistress who now sat in state, pretending not to know what cakes were sent up; though she knew, and we knew, and she knew that we knew, and we knew that she knew that we knew, she had been busy all morning making tea-bread and sponge-cakes. (s. 5) 
Mikä parasta - ja vähän yllättävääkin, kun sitä pysähtyy ajattelemaan - tämä ei tosiaan ole rakkausromaani. Tämä on romaani naisten arjesta. Vau.

Tähän naiskirjailijaan oli mukava tutustua. Suosittelen lämpimästi klassisen historiallisen romaanin nälkään. Nettiselailun perusteella tämä on suomennettu ainakin osittain nimelläCranfordin naiset.

Elizabeth Gaskell (2007, alkuperäiset 1851, 1858). Cranford. London etc.: Bloomsbury.


EDIT: Pahoittelen, että kommentit katosivat kun Blogger söi jutun... en enää malta odotella sen spontaania palautumista, vaan laitan tämän Marjiksen pelastaman tekstin tänne. 

7 kommenttia:

  1. Eikä! Kiitos taas lukuvinkistä! Olisin nimittäin aikoinani halunnut katsoa tämän sarjan tv:stä, mutta kun missasin ensimmäisen osan niin päätin olla katsomatta jatkoakaan. En tiennyt ollenkaan, että tarina perustuu kirjaan. Tämä on suorastaan pakko lukea ja katsoa sitten sarja. :)

    VastaaPoista
  2. Tämä on aivan ihana - sekä suomeksi että englanniksi! Myös TV-sarja oli hyvä, mutta parhaiten Cranfordin naisten vanhahtavan viehättävät tavat kuten "elegant economy" tulevat esiin kirjassa.

    Pidän myös muista Gaskellin kirjoista. Mielestäni paras on Wives and daughters, joka valitetettavasti jäi kirjailijalta kesken. Myös tästä kirjasta on BBC on tehnyt erinomaisen TV-sarjan.

    North and south oli ehkä parempi TV-sarjana kuin kirjana, mutta kyllä sekin kannattaa lukea yllättävänkin modernien päähenkilöidensä takia. Ja tietysti

    Harmittavaa kyllä Gaskell ei ole kovin tunnettu suomessa. Häneltä ei taida olla suomennettu muuta kuin tämä Cranfordin naiset ja Sylvian kosijat. Sääli, sillä kyseessä on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailija, joka on vahva naiskuvaaja ja ottaa myös kantaa työväenluokan puolesta. Toki hän on varhaisimmissa töissään varsin uskonnollissävytteinen, mutta myöhemmin hän onnnistuu karistamaan tämän taakan harteiltaan.

    Olen lukenut koko hänen romaanituotantonsa ja tunnustaudun faniksi!

    VastaaPoista
  3. Tämän lukeminen kyllä kiinnostaisi, koukutuin kovasti Cranford -tv-sarjaa ja olen elätellyt toivoa että viimeisetkin tehdyt jaksot nähtäisiin myös Suomessa. Mutta ehkäpä luenkin kirjan!

    VastaaPoista
  4. Sonja, sarja oli viehko mutta niin oli kyllä kirjakin, positiivinen ylläri oikeastaan.

    Anonyymi, kiva että kommentoit ja lisäsit Gaskell-tietoutta! Sääli ettei enempää ole suomennettu. Kommenttisi innoitti tutkimaan nettiä ja huomasin että nämähän saa myös Project Gutenbergin e-kirjoina. Pitääpä ladata talteen ainakin tuo Wives and daughters ja North and South... lisäksi tarina Curious if true kuulostaa nimensä puolesta kiehtovalta :D

    Norkku, BBC onnistui minusta tekemään hyvin kirjan henkeä kuvastavan sarjan, joten kirjasta löydät kyllä samaa fiilistä :-)

    VastaaPoista
  5. Tämän pohjalta tehdyn sarjan molemmat (?) tuotantokaudet katsoin telkusta ja viihdyin, muista sarjoista en ole tiennytkään!

    VastaaPoista
  6. Cranfordin naiset minun on pitänyt lukea jo pidemmän aikaa, mutta en ole vielä saanut lainattua kirjastosta. Aikomuksenani on tutustua Gaskelliin tuotantoon. Olen marmattanut blogissani, kun Gaskellin kirjoittamaa elämäkertaa Charlotte Brontësta (perhetuttu) ei ole suomennettu eikä englanninkielistäkään saa kirjastoista. Pitäisi varmaan tilata... Kiva kun otit tämän esille! :)

    VastaaPoista
  7. Minusta tässä kirjassa oli hitunen ironiaa. Tuo tv-sarja, josta sinun kirjasi kansikuva on, oli kyllä sinänsä mainio, minua kuitenkin ihmetytti, että se ei mennyt ihan niin kuin kirjassa. Vaan koskapa ne meneekään.

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.