Outi Pakkanen on ollut jo vuosia yksi suosikkejani dekkarikirjailijoiden joukossa. Se ei juuri ole blogissa näkynyt, sillä viime vuonna ilmestynyt Seuralainen jäi minulta väliin. Mutta satuin näkemään tämän kirjastossa kaukolainaa noutaessani ja kävin kiinni.
Seuralainen on tyypillistä Outi Pakkasta: liikutaan Helsingissä, haistellaan kaupungin ilmaa ja ajankohtaisia ilmiöitä. Tässä kirjassa komea personal trainer Sampo Nygren ryhtyy rahapulassa sivutöihin seuralaispalvelun edustuskavaljeerina.
- Tämän daamin seuralaiseksi lupautunut kaveri on sairastunut sikainfluenssaan ja joutunut viime tipassa peruuttamaan. Mitä sanot? Lähtisitkö eräänlaiselle koekeikalle?
- No tää tuli kyllä tosi äkkiä, Sampo ähkäisi. Alkoi hikoiluttaa, hermostuttaa ja ennen kaikkea jänistää. - Emmä tosiaankaan tiedä. Eihän mulla ole vielä mitään sopimustakaan. Mitä mä...
- Yksinkertainen juttu, Rebecca huitaisi. - Teatterikeikka. Menet mukaan, istut daamin vieressä, pidät seuraa väliajalla ja saatat sitten kotiin. Siinä joko juttu. Ei edes yömyssyä missään. (s. 81-81)Kavaljeerihommiin Sampoa yllyttää ulkokuoreen panostava Rebecca Koivisto, Daylight-seuralaispalvelun perustaja. Rebecca ei halua kuulla kieltäytymisistä. Sampon ex-tyttöystävä ei hänkään osaa luovuttaa. Paras kaveri saa omista töistään kenkää ja tuntee kateuden puraisun. Ja seuralaispalvelun asiakas Erna innostuu liikaakin. Mutta kuka kuolee? Kenen pinna on pettänyt?
Ruumiin löydyttyä keskusnäyttämölle astuu aiemmistakin romaaneista tuttu Tanja Ström. Anna Laine ja hänen mäyräkoiransa heittävät pienen kameo-roolin, mutta resepteistä saadaan vain aavistus.
Seuralainen noudattelee minusta Pakkasen perustyyliä; muutamaa poikkeusta lukuunottamatta niissä on ollut hyvin samantapainen tuntu ja tunnelma. Pidän näissä kirjoissa niiden sujuvuudesta ja siitä, että yksityiskohdissa on jotenkin todellinen fiilis. Nytkin voisin vaikka vannoa, että jossain tosiaan on mauton pelipintainen kirjoituspöytä. Ja Helsingissä on kiva seikkailla. Arvoituksellisuutta näissä ei ihan kauheasti ole, sillä genren konventioita noudatetaan ja aika usein murhaajan arvaa ennakkoon.
Perushyvä dekkari, lepohetken ilo. Ei hurjaa muttei tarvitsekaan olla. Joskus on kiva lukea sellaista kirjaa, joka ei vaadi ponnistusta. Nämä toimisivat varmaan ihan hyvin äänikirjoinakin.
Tästä tuleekin mieleeni, että vielä on lukematta myös vuonna 2009 ilmestynyt Muistivirhe. Vähän kyllä jäin Seuralaisessa ikävöimään Anna Laineen ruokia. Tänään tehdäänkin kotona pinaatti&pekoni-pastaa oikealla kermalla, ruokaa rakastavan graafikon kunniaksi. Sillä en totisesti ala kirjan kanssa tunnelmoidakseni poltella sikaria á la Ström...
Outi Pakkanen (2010). Seuralainen. Helsinki: Otava.
Arvioita:
Helena Miettinen Savon Sanomissa
Kini Kirjavinkeissä
Olen lukenut Pakkaselta muutaman dekkarin ja pitänyt niistä. Tuo oli niin hyvin sanottu, että joskus on kiva lukea kirjaa ilman suurempi ponnisteluja. Pakkasen dekkarit ovat sellaisia perusviihdyttäviä!
VastaaPoistaMinäkin tykkään Pakkasen kirjoista! Ja meinasin juuri tänään aiemmin kommentoida KBF-keskusteluun melkein samoilla sanoilla, että välillä on kivaa lukea jotakin, mistä tietää, mitä saa ja jonka eteen ei tarvitse ponnistella! Erityisesti pidän Pakkasen Helsinki-miljööstä ja ruokaresepteistä! Yleensä kun olen käymässä pääkaupungissa tulen varanneeksi mukaan Pakkasen dekkarin ja jos minulla on aikaa, käyn kävelemässä Anna Laineen kotikulmilla :)
VastaaPoistaTätä en ole lukenut, mutta nämä ovat tosiaan siitä kivoja kirjoja, että ovat varsin tasalaatuisia.
Seuralainen oli minulla lainassa kevättalvella. Se kuitenkin lähti lukemattomana takaisin kirjastoon, mikä ei tosin ole tapaistani. En ole varsinaisesti dekkarilukijoita, ja jotenkin vain vieroksuin Seuralaista :-(. Kirjoituksesi perusteella olisi varmasti ollut hyvä välipala... Ehkä koetan päästä Pakkasen pariin vielä uudestaan jossakin vaiheessa!
VastaaPoistaSusa ja Amma, Pakkasen dekkarit ovat tosiaan perusviihdyttäviä ja tasalaatuisia, hyvin kuvattu :-) Eikä niiden kanssa tarvitse stressata tulkinnoista...
VastaaPoistaPaula, suosittelen kyllä! Outi Pakkasen kanssa on mukava vaikkapa potea flunssaa. (Ei sillä että moista manaisin kesäsi kiusaksi :-) ) Mutta sopii myös lämpimän päivän piknikille tai auringonottoon järvenselällä... huoh, taitaa olla loma mielessä kun tällaista miettii.