 |
| Kuva/kansi: Siltala/Elina Warsta |
Ei pitäisi odottaa kirjaa ihan näin innolla, eikä ainakaan sitten säästellä sitä.
Kerjäläinen kertoo romanialaisesta Vatanescusta, joka lähtee globalisoituneen alamaailman värväämänä kerjäläiseksi Suomeen, tienaamaan nappulakenkärahoja. Pojan pitää saada parempaa kuin isänsä, nappulakengät nyt ainakin. Mutta pohjoinen maa on kylmä, loska syö miestä ja yt-neuvottelut ylettävät katutason toimijoihin saakka. Vatanescu päätyy edeltäjänsä Vatasen tavoin vaeltamaan Suomea päästä päähän jyrsijä kaverinaan.
Pidin kyllä Kerjäläisestä, vaikka en ihan niin paljon kuin olisin halunnut pitää. Kerjäläinen on täynnä teräviä oivalluksia ja piikikästä särmää. Teksti on toimivaa. Melkein joka sivulla saa hykerrellä jollekin oveluudelle, kielelliselle tai ajatukselliselle. Kas tässä ote laivalta, joka on yhdistelmä ostoskeskusta ja lähiörakentamista:
Vatanescu ei huomannut sitä jakoa, joka laivalla oli selkeä kuin pakastimesta otettu viinapullo. Kokolattiamatolla laahusti ja teputti kahden laadun ihmisiä: lyhytjalkainen, vakava lyttynenäinen ryhmä, jonka lapset näyttivät vanhemmiltaan. Heitä kutsuttiin suomalaisiksi. Sitten oli pitkäsäärinen, iloinen, ohutnenäinen ryhmä, jonka vanhemmat näyttivät lapsiltaan. Heitä kutsuttiin ruotsalaisiksi. (s. 13-14)Terävyydestä huolimatta kokonaisuus jotenkin ontuu. Verrattuna 700 grammaan Kerjäläinen on jotenkin jänteetön, eikä Vatanescuun syntynyt ainakaan meikäläisellä tunnesidettä. Vähän väliä mietin, että sivuhenkilöt kiinnostaisivat enemmän kuin Vatanescu. Esimerkiksi Simo Pahvi lopussa tuntui oivalletulta hahmolta, mutta sellaiselta, josta olisi pitänyt kirjoittaa oma novellinsa.
Itse asiassa koko kirja oli pullollaan kiinnostavia sivuhenkilöitä, joista olisi voinut kirjoittaa lyhyen novellin: Pahvi, Sanna, Ming... ja niinhän Kyrö tavallaan tekeekin, piirtää muutamalla vedolla ihmisen ja siirtyy eteenpäin. Mutta keskeisin hahmo jäi jotenkin löysäksi. Vatanescun nappulakengiksi kutistettu unelma paremmasta elämästä on liikuttava muttei liikuta; Vataseen verrattuna Vatanescu on ajelehtija eikä veijari.
Olisikohan Jäniksen vuoden kierrätys jotenkin kahlinnut Kyrön kirjoittamista, vaikuttanut sommitteluun? Jos 700 grammaa ei olisi tuntunut hyvältä romaanina, epäilisin nyt kovasti, että Kyrö on paremmin kotonaan novelleissa.
Luultavasti tässä omat ennakko-odotukseni tekivät tepposet. Vaadin ja odotin kai jotain ihan kohtuutonta. Kerjäläinen ja jänis oli skarppi, tyylikäs ja sympaattinenkin kuvaus absurbista maailmasta, mutta ei jytkykirja kumminkaan. Käy väkisinkin mielessä, että olisin luultavasti pitänyt tästä enemmän, jos en olisi lukenut Jäniksen vuotta.
Tuomas Kyrö (2011). Kerjäläinen ja jänis. Siltala. ISBN 978-952-234-068-9.
P.S. Pidin muuten kannesta ja se ideasta kovin! Tyylikästä, ja jotenkin istui kirjaan loistavasti.
Arvioita:
Juhani Karila Hesarissa
Pasi Ahtiainen Savon Sanomissa
Morre Morren maailmassa
Jori Kaiken voi lukea -blogissa
Olen tyytyväinen, että luin tämän jo aiemmin, ennen suhteettomien ennakko-odotusten syntyä! Pidin kirjasta tavattomasti, mutta nyt kun mainitsin Vatanescun löysyydestä, niin ymmärrän pointtisi. Ehkä kyse on juuri siitä, että Kyrö ei joko ole halunnut tai osannut irtautua Jäniksen vuodesta ja jättänyt siinä mielessä Vatanescun oman onnensa nojaan.
VastaaPoistaVai onko kyse kirjailijan nerokkaasta kontrastista: päähenkilö pysyy vain jonakin ajelehtivana ulkomaalaisena kun suomalaiset sivuhenkilöt uhkuvat särmää?
Tämä tuli mieleen, mutta en kyllä yhtään tiedä, lukemisesta on jo pari kuukautta ja tarkat muistikuvat ovat hämärtyneet.
Suhteettoman suuret ennakko-odotukset voivat kyllä vaikuttaa lukemiskokemukseen paljonkin, olen ainakin itse huomannut ilmiön. Kyröä en ole lukenut ollenkaan, mutta miehelle olen hänen kirjojaan ostanut, vakaana aikomuksena lukea ne itsekin, varsinkin kun on kuunnellut sohvanpohjalta nousevia naurun hekotuksia.
VastaaPoistaTuo kansi on ihan loistava. Minulla on nyt tiukassa yrityksessä ladata Mielensäpahoittaja iPadiin, mutta vaikuttaa siltä, että tehtävä on suorastaan mahdoton.
VastaaPoistaJos kirjan joskus iPadiin saakka saan, niin voin kyllä taatusti kirjoittaa vähintään samantasoisen teoksen jonka jokainen lause alkaa Niin minä mieleni pahoitin.
Amma, saatat hyvinkin olla oikeassa: ehkä Kyrö tarkoituksella teki Vatanescusta ajopuun.
VastaaPoistaJaana, suosittelen kyllä näin yleisesti ottaen Kyröä... tämäkin oli hyvä kirja, ei vain ihan niiiiin hyvä kuin odotin. =)
Tessa, *grin* kyllä, Mielensäpahoittaja on paljon helpompi ja sentimentaalisempi kirja kuin Kerjäläinen ja jänis... ja siihen on luontevaa kiinnittyä, koska se kertoo ihmisistä, jonka kaltaisia me lähes kaikki tunnemme. Ehkä Vatanescun ongelma onkin siinä; en osaa asettua hänen asemaansa.
Pidän peukkuja että iPadi-tuskasi saa onnellisen lopun! Toistaiseksi olen lukenut sillä vain käsikirjoituksia ja ulkomaalaisia kirjoja itse... Elisa on liian pelottava!
Minä pidin tästä kirjasta kovasti, mutta nyt luin taas kerran tarkkanäköistä arviotasi, minustakin alkoi tuntua, että Vatanescu oli jotenkin löysä, jopa epämääräinen. Minulle tämä oli ensimmäinen Kyrö ja kiinnostuin siitä ensi sijassa kannen takia, joten odotukset eivät olleet liian korkealla. ;)
VastaaPoistaKiinnostava tuo arvelu, että olisit ehkä pitänyt Kerjäläisestä ja jäniksestä enemmän ilman Jäniksen vuoden lukemista. Minä taas ajattelin, että Jäniksen vuosi auttoi minua pitämään Kerjäläisestä enemmän, ja olen törmännyt mielipiteisiin, ettei Kerjäläisestä edes saa mitään irti ensin Jänistä lukematta!
Minä taas hurahdin tähän kertaheitolla ;) Toki tunnistan kirjassa ne ns. heikkoudet, mistä sinäkin mainitset, mutta jotenkin silti ne jäivät ihan taka-alalle lukiessa.
VastaaPoistaMinulle on Kyrö vielä tuntematon; Mielensäpahoittajaa minulle on kyllä kehuttu jo teatterin vessajonossakin että kaipa näitä nyt olisi luettava. Tämän voisin lukea jo ihan kannen herkullisuuden perusteella. Ja ihan kiinnostavalta vaikuttaa. Muistanpahan lähteä sopivantasoisilla ennakkofiiliksillä, kiitos booksy! :)
VastaaPoistaMulle se Pahvi oli tässä kirjassa ihan liikaa eli tosiaankin olisi voinut ottaa vaikka novelliksi tai ihan toiseen kirjaan koko henkilöhahmon.
VastaaPoistaMaahanmuuttajista ei meillä ole kukaan vielä toistaiseksi osannut, uskaltanut tai halunnut tehdä kirjassa sellaista henkilöhahmoa, jolla olisi muutakin kuin yksi ominaisuus, joten Kyrö ei sinällään ole poikkeus.
Ei tämä Mielensäpahoittajan veroinen soitto ollut, mutta täynnä pikkuisia nokkeluuksia.
Jenni, totta toinen puoli, varmaan Kerjäläisen juoniratkaisuissa on enemmän järkeä jos on lukenut ensin Jäniksen vuoden, mutta toisaalta tällaisen tribuuttikirjan kanssa tulee väkisin vertailtua myös kielteiseen suuntaan, ja minusta Vatanescu ei vain ollut Vatasen veroinen hahmo.
VastaaPoistaEn ole varma onko ero henkilökuvassa vai asetelmassa; Vatanen halusi ensi sijassa pois yhteiskunnasta, jolle irvailtiin, Vatanescun tavoitteet taas ovat linjassa meidän 'arvojemme' kanssa... Ehkä minun on mukavampi samaistua aktiiviseen vapauden etsijään on nappulakenkien perästä haparoivaan tyyppiin. Tai jotain. ;-)
Susa, hyvä! Ja halaus kiitokseksi kun tulit sen tännekin sanomaan; en haluaisi karkottaa Kyröltä potentiaalisia lukijoita, vaikkei tämä ihan täysillä täräyttänyt... Ja nythän minulla on on kohtuullistetut odotukset kun käyn Liittoon käsiksi.
Linnea, ole hyvä! Tulen kiinnostuksella kurkkimaan mitä ajattelit tästä.
Mari A., pitikin käydä kurkkimassa juttuasi tästä. Hih, Pahvi ei ärsyttänyt minua ihan yhtä vahvasti, mutta jotenkin se hänen uransa ja poliittisen tekniikkansa puiminen kyllä tuntui ulkoiselta. Ehkä se ei ollut tarpeeksi satiiria...
Pakko kommentoida taaskin ja vielä: tuossa mitä kommentoit Vatasen halusta päästä ulos meidän yhteiskuntajärjestelmästä, niin VAtanescuhan juuri päinvastoin halusi päästä meidän yhteiskuntajärjestelmään mukaan, mutta se ei ihan vain niin onnistunut.
VastaaPoista***
Joo, musta kirja tosiaan oli huippu juurikin siihen Pahviin asti ;D
Hyvä arvio kirjasta.
VastaaPoistaSain luettavaksi kirjan sukulaisilta, tämän jälkeen uskaltaa tarttua siihen.
Mari A., sitä juuri tarkoitin - Vatasen vaellus 'pois' on kiinnostavampaa kuin Vatanescun vaellus 'sisään' =)
VastaaPoistaJokke, hyvä homma, odotan sitten juttuasi tästä!
Se on nyt arvioitu :)
VastaaPoista