Sivut

torstai 12. huhtikuuta 2012

Maailma, vihreä metsä


Jatkan Ursula Le Guinin hainilaissarjan kanssa. Maailma, vihreä metsä on loogis-kronologisessa mielessä seuraava kirja Osattomien planeetan jälkeen. Metsän alkukielinen nimi on muuten The Word for World is Forest, eikä tuo WSOY:llä valittu versio kyllä ole läheskään yhtä kuvaava. Jotain katoaa käännöksessä. Sinänsä soveliasta - sillä siitäkin on kirjassa osittain kyse.

Metsä sijoittuu Uudelle Tahitille, Maan 41. siirtokuntaplaneetalle. Sen alkuperäisväestöä ovat loputtoman metsän siimeksissä rauhassa elävät athsheanit, jotka muiden ihmisten tavoin polveutuvat hainilaisesta juuresta, mutta ovat pienikokoisia, vihertäviä ja karvaisia. Eivät siis ihmisiä ollenkaan, eivät ainakaan planeetan metsiä raiskaamaan saapuneiden siirtomaaimperiumin rakentajien silmissä, jotka kutsuvat heitä räksiksi. Muutama hyväluontoisempi tyyppikin joukkoon mahtuu, mutta mieleenpainuvimmin meitä maanmatosia edustaa yksi ärsyttävimmistä romaanihenkilöistä ikinä:
Ihmisiä vain kylliksi paikalle, koneita ja robotteja työn alle, maatiloja ja kaupunkeja pystyyn, niin kukaan ei kaipaisi enää räksiä. Ja hyvä niin. Sillä tämä maailma, Uusi Tahiti, oli kuin tehty ihmisiä varten. Siivottuna ja putsattuna, synkkien metsien kaaduttua viljavainoiden tieltä, muinaisuuden pimeyden, alkukantaisuuden ja tietämättömyyden väistyttyä se olisi paratiisi, todellinen Eeden. Parempi maailma kuin loppuunkulunut Maa. Ja se olisi hänen maailmansa. Maailman kesyttäjä. Sitähän hän, Don Davidson pohjimmiltaan oli. Hän ei halunnut kerskua, mutta tokihan hän oman kanttinsa tiesi. (s. 9)
Davidsonin vastapainona on antropologi Lyubov, joka yrittää selvittää itselleen ja muille athsheanien kulttuuria. Hänen apulaisensa ja siltansa alkuperäisväestön joukkoon on pitkään uneksija Selver, tulkitsija. Mutta Davidsonin väkivalta sysää Selverin muutoksen tielle. Uneksijoiden staattinen yhteisö ei selviydy kohtaamisestaan agressiivisen Maan ja juuri syntyvän Planeettojen liiton kanssa eheänä. Selver oppii ihmisiltä jotain ja opettaa sen kansalleen.

Metsä on vaikkapa Osattomien planeettaan verrattuna suhteellisen yksioikoinen kirja, mutta onneksi Uuden Tahitin planeetta rotuineen on itsessään kiinnostava, ja tarina pelittää tietystä pelkistyneisyydestä huolimatta oikein hyvin. Joskus yksinkertainen toimii.

Le Guin kirjoittaa itse jälkisanoissaan pelänneensä, että Metsästä tulisi saarnaava, sillä hän on ilmeisesti purkanut tässä kirjassa Vietnamin sotaan liittyvää turhautumistaan. Oli huvittavaa löytää, mutistuani itselleni Davidsonista pitkin kirjaa, lopusta Le Guinin oma kommentti:
Hän on pelkästään paha - ja minä kun en usko että pelkästään pahoja ihmisiä on olemassakaan. Mutta alitajuntani oli toista mieltä. Se tutkiskeli itseään ja tuotti Davidsonin. En kiellä häntä. (s. 171)
Hainilaissarjan tulokset tähän mennessä: kolme hyvää, huteja nolla. Näin siitä huolimatta, että kaikki kirjat ovat olleet keskenään melko erilaisia. Äimistelen edelleen, että nämä ovat kestäneet niin hyvin aikaa. Syy on ehkä siinä, että Le Guin rakentaa enemmän ihmisluonnon ja ajatusten kuin teknologian varaan. Tällaisia on todella mukava lukea.

Ja hei, Metsä on saanut Hugo-palkinnon! Takakannessa sanotaan niin. Paitsi että Wikipedian listauksen mukaan ei ole. Noh, mitä pienistä. On Ursula Le Guin joka tapauksessa Hugoja saanut. Ja on Metsä joka tapauksessa hyvä kirja.

(EDIT: Onpas se sittenkin saanut Hugon - mutta pienoisromaanien kategoriassa. Huh - sekä WSOY että Wikipedia olivat oikeassa... ja jälleen kerran löytyi virhe penkin ja ratin välistä!)

Ursula Le Guin (1984, alkuperäinen 1972). Maailma, vihreä metsä. WSOY. Suomentanut Pirkko Lokka. ISBN 951-0-12081-2.

Arvioita:
Raija Taikakirjaimissa
Mette Luetut-blogissa
Ritva-Liisa Pilhjertan aikalaisarvio löytyi Kirjasammon sivuilta


8 kommenttia:

  1. Kiva, että tilanne on 3-0 :) Se Hugo tuli muuten tarinan pienoisromaaniversiosta, ei tästä romaanipituisesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, Raija, kiitos korjauksesta! Olipas alkeellinen moka... fiksaan tuon myös juttuun.

      Eihän kukaan täällä vain ole novellirasisti, eihän? Mokoma mahdollisuus ei edes mahtunut maailmankaikkeuteeni... :D

      Poista
  2. Luin tämän joskus kauan sitten jostain syystä ruotsiksi. Nimi on Där världen kallas skog eli säilyttää paremmin alkuperäisen ajatuksen kuin suomenkielinen nimi. Kirjan lukemisesta on niin kauan, että ainoa muistikuvani on, että pidin kirjaa hyvänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Margit, alan epäillä, ettei Le Guin ole huonoja kirjoittanutkaan, vaikka toki jotkut kolahtavat paremmin kuin toiset.... Tuo nimijuttu on hauska: kirjailijan oma alkuperäinen nimiajatus oli "Little green men", mutta se ei mennyt läpi edes alkuperäiseltä kustantajalta. Ja hyvä niin, se olisi ollut vitsi ei-niin-kovin-vitsikkään kirjan nimeksi. :-)

      Poista
  3. Minulle Maailma vihreä metsä on jäänyt hiukan etäiseksi - en ihastunut kirjaan samalla tavalla kuin sarjan muihin osiin, vaikkei kirja toki huono ollut.

    Ehkä se etäisyys johtuu osittain siitä, että kirja oli muistaakseni minusta hiukan ahdistava. Olisiko johtunut tuosta Davidsonista. Lukemisesta on kuitenkin sen verran aikaa, etten mitään syväanalyyseja uskalla lähteä tekemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, minusta tämä ei tuntunut ahdistavalta - mutta täytyy tietysti muistaa meikäläisen aika korkea ahdistuskynnys... Vähän yksioikoinen tämä oli Le Guinin kirjaksi, sekä rakenteeltaan että perusvireeltään. Mutta hyvä lukukokemus kumminkin. Kestän saarnaamistakin ihan hyvin, jos olen saarnaajan kanssa samaa mieltä. :-)

      Poista
  4. 3-0 tilanne kuulostaa houkuttelevalta! Tiedä vaikka joskus tarttuisinkin sarjaan :) Tosin Davidson vaikuttaa todella ärsyttävältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Villasukka, Davidson on kaamea... inhosin puoli kirjaa ja tunsin sääliällötystä loput. :-)

      Olen tyytyväinen että päätin lukea tämän koko sarjan, ja siirryin Raijan ehdottamaan järjestykseen. Luulen, että vaikka kirjat ovat keskenään erilaisia ja itsenäisiä, ne saavat pienen ekstraulottuvuuden tuosta suuremmasta juonikuviosta. :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.