 |
| Kuva: Asema |
Terhi Ekebom on ollut epämääräisesti to do -listalla jo (auts!) elokuusta 2011 asti, mutta nyt vasta suvaitsi aikomus realisoitua. Eihän se muuta tarvitse kuin että kirja hyppää kirjastossa syliin.
Syliin hyppääminen sopii hyvin Kummituslapselle, sillä juuri niin käy kirjan sisälläkin, joskin äärettömän paljon hienovaraisemmin ja vähäeleisemmin. Nainen muuttaa taloon synkän, henkien riivaaman metsän reunalla. Metsästä löytyy myös kummituslapsi, pieni valkea kajastus, joka ei halua haihtua.
Tekstiä on äärimmäisen vähän. Ekebom nojaa herkkiin kuviin ja onnistuukin hyvin luomaan omaperäisen, tenhoavan tunnelman. Vaikka itse tarina on hyvin yksinkertainen ja kuvat petollisen "helppoja" asetelmallisuudessaan, kirjaa jää katselemaan moneen kertaan. Sydäntä litistävää kuvakerrontaa.
Olisi kiva tietää miten tämä toimii vaikkapa pienellä ekaluokkalaisella... riippuu varmaan lapsesta. Ja äidistä! Jos tenavalla on yhtään kyselytaudin oireita, Kummituslapsi voi johtaa aika riipaiseviin keskusteluihin.
Tällainen minimaalisella tekstillä toteutettu sarjakuva, jonka painopiste on emotionaalisessa tehossa, ei oikeastaan ole minun lajini. Mutta kolahtipas vaan siitä huolimatta.
Joskus ei tarvita paljon sanoja.
Terhi Ekebom (2013). Kummituslapsi. Asema. 978-952-5909-15-9.
Arvioita:
Raija Taikakirjaimissa arvelee tämän sopivan laajalle ikäryhmälle.
Reijo Pois työpöydältä -blogissa kuvaa lohdulliseksi.
Virpi Alanen Turun Sanomissa luokittelee taiteellisesti korkeatasoiseksi sarjakuvaromaaniksi.
Ihan uusi tuttavuus minulle! Pistänpä korvan taakse :)
VastaaPoistaKiva Susa! Kannattaa ilman muuta. :-)
PoistaÄiti vinkkasi tän mulle (ja lykkäsipä luettavaksi isällekin). Kaikki tykkäsivät. Ite olin aika vaikuttunut siitä miten vähällä tekstillä sai aikaiseksi niin tunnelmallisen, ehjän ja luontevan tarinan. En tiiä onko nuo sitten monokromeja nuo "yhdellä värillä" toteutetut kuvat, mutta katselin joka tapauksessa hyvän tovin muutamaa kuvaa, joissa kuun valossa erottuu varjoja makuuhuoneessa ja ihastelin että onpa taitavasti tehty! :)
VastaaPoistaMaukka, sinäpä sen sanoin - hyvin vähällä tekstillä tehty ja silti ehjä ja luonteva... :-)
PoistaKiinnostava ainakin minusta! Täytyy vilkaista kirjastosta, että uskaltaako sitten ihan niin pienelle lukea, kuten ekaluokkalaiselle, koska kuulostaa kuitenkin aika pelottavalta...?
VastaaPoistaSara, riippuu varmasti ekaluokkalaisesta! Tässä pieni kummituslapsi kovasti haluaa kouluun, joten voi hyvin olla, että tätä on mukavakin lukea yhdessä. Kannattaa ainakin itse lukea! <3
PoistaVoi, kuinka vaikuttaa niin kauniilta ja sydäntä riipaisevalta! Sarjakuva ei ole ollenkaan minun laji, mutta luulen, että tämä voisi upota minuun ja syvälle. Kiitos tästä!
VastaaPoistaKiitos paljon arviosta. Luetin kirjaa työvaiheessa 5-vuotiaalle poikapuolelleni, hyppäsimme yli hylkäämisaukeaman, mutta muuten se oli hänen mielestään kiva ja sopivasti jännittävä. Nyt koululaisena hän palaa yhä uudelleen lukemaan kirjaa oma-aloitteisesti. Tämä oli minulle yllätys, sillä en kirjoittanut mielestäni lastenkirjaa. Toinen yllättävä lukijaryhmä ovat varusmiehet.
VastaaPoistaNo varusmiehet kieltämättä yllättävät! Tai - ehkä siinä on tiettyä logiikkaa. Varmaan on aika yksinäinen olo siellä monella. Tämä on siihen tautiin lohdullinen kirja. Kiitos hienosta elämäyksestä!
Poista