Sivut

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Marko Hautala: Unikoira

Kuva/kansi: Tammi/Saku Heinänen
Hautalan Unikoira tuli luettua loppuun jo ajat sitten, mutta siitä kirjoittaminen on jäänyt kun a) en tänä kevään ehdi yhtään mitään muutakaan ja b) en oikein tiedä mitä sanoa.

Sanonpa edes jotain.

Taisin kaikkiaan tykätä enemmän Hautalan uudemmastaUnikoiran juoni on jokseenkin sekava ja rytmikin oli epätasainen. Välillä olin aivan uuvahtanut koko juttuun. Ihmisiäkään en  oikein ymmärtänyt paitsi väläyksittäin. Päähenkilö Joonas on itsestään vieraantunut mies, jonka elämän ilottomuus maistuu paperinkarvaalta.

Mutta paperi tekee syviä haavoja.

Vaikken varsinaisesti tykännyt Unikoirasta, se oli vahva lukukokemus. Unikoira synnytti voimakkaita ja pakottavia mielikuvia, jotka kirjaimellisesti seurasivat uniin. (Jep, se koira.)

Tutut paikat (heh, Hongkong ja Vaasa!) toki vaikuttavat, mutta kyllä Hautalan osaamisella taitaa olla isompi osa. Myös kulttuuritausta ehkä vaikuttaa? Olen Unikoiran jälkeen lohtulukenut pari tuttua Kingin tiiliskiveä, ja Hautalan kirjoihin kun niitä peilaan, King voittaa kuusi-nolla mitä tulee ihmisten kiinnostavuuteen, mutta Hautala vie pelin karmivuusakselilla.

Kingin lukeminen on kuin katsoisi oikein kunnon Spielberg-tuotantoa: tehokas kyllä mutta massaakin on aika tavalla ja pieni sliipattu sivumaku tuntuu. Hautalan lukeminen taas... käsivarakuvausta ja kotikutoinen kuvauspaikka, ja silti aidosti karmivaa.

Itse asiassa tulee mieleen se yksi ja ainoa kauhuelokuva, jonka jälkeen en oikeasti meinannut uskaltaa mennä nukkumaan: The Blair Witch Project.

Unikoiran ovat lukeneet mm. Kirsi ja Morre.

Marko Hautala (2012). Unikoira. Tammi. 978-951-31-6853-7.

5 kommenttia:

  1. Minulle Unikoira tuli pyytämättä ja ajattelin, että se on liika sitä lajia, josta en ymmärrä mitään. Luin kuitenkin vähäsen ja sitten olikin jo koko kirja luettu;) Myönnän, että osa meni yli tajunnan, mutta kokonaisuus oli vahva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leena, Hautalan tekstissä on tosiaan jotain... "vahva" on kuvaava sana kyllä.

      Poista
  2. Hei haluan kysyä että mistä saa pieni talo preerialla kirjoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi, kirjasto on paras vinkkini. Jos ei paikallisesta kirjastosta löydy, kohtuullisilla kuluilla saa kaukolainaan... Jos omaksi haluat, kannattaa kokeilla löytyisikö vaikka täältä tai täältä.

      Poista
    2. Kiitos vinkistä

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.