Sinuhe egyptiläinen

Tyttäreni teki tästä kirjasta esitelmän toissaviikolla. Hänen valituksensa Sinuhen sietämättömästä typeryydestä ja raivostuttavasta harhailusta herättivät halun lukea kirja uudestaan. Pokkariversio löytyy kotihyllystä.

Ensimmäisen kerran luin kirjan lukioaikoina. Silloin taisin pitää Sinuhea mielettömän upeana filosofisena opuksena.  Edellisen kerran luin sen 7-8 vuotta sitten. Silloin luin kirjan ääneen, iltasatuna pala kerrallaan. Taisin sensuroida muutaman kohtauksen Kuolleiden talosta... toivottavasti! Siltä lukukerralta jäi parhaiten mieleen kieli. Nyt olen lukenut kirjaa uudestaan pala kerrallaan, muiden kirjojen välissä. En sentään ääneen.

Mitä Sinuhesta voi sanoa? Kyyninen filosofia ei enää kolahda vanhaan malliin. Jumalien turhuuttakaan ei tarvitse enää todistella. Huumorin huomaan ilmeisesti vanhemmiten paremmin.  Katkerasta lopusta huolimatta tarina on myös tyynempi nykyisestä perspektiivistäni. Elämää suuremmasta on tullut ihmisen kokoista. 

Historiallisena romaanina Sinuhe on mielestäni edelleen erinomainen, kuten useimmat Waltarin historiallisista tiiliskivistä. 

Uskaltaisiko nykyään kukaan enää kirjoittaa romaania niin vahvasti erilaisella kielellä? Tai vielä tärkeämpää, löytyisikö kaupallista kustantajaa, joka uskaltaisi ottaa riskin?  Vuonna 1945 taisi olla suurempi toleranssi pitkille lauseille. 

Huumorin kunniaksi tyylinäyte Kaptahilta:

Jos et salli minun lähteä kanssasi, tulen jäljessä etkä voi minua estää, mutta mieluummin lähtisin kanssasi, sillä pelkään kovin pimeässä. Muutenkin pelkään tuota pimeää taloa niin pahasti, että luuni muuttuvat vedeksi vain ajatellessani sitä, ja siksi toivon sinun sallivan, että otan viiniruukun mukaani voidakseni silloin tällöin matkan varrella rohkaista mieltäni, sillä pelkään muuten alkavani parkua pelästyessäni ja häiritseväni siten sinua. Asetta minun ei näet kuitenkaan kannata ottaa mukaani, koska olen helläsydäminen mies ja kauhistun verenvuodatusta ja olen aina luottanut enemmän jalkoihini kuin aseihin, niin että jos aiot taistella jumalan kanssa, saat hoitaa sen asian yksin ja minä katselen sivusta ja rohkaisen sinua neuvoillani. [s. 313]

 Mika Waltari (1987).  Sinuhe egyptiläinen. Porvoo: WSOY. (22. painos).