Väärä asenne

Petri Tammisen teosten parissa jatketaan.

Väärä asenne ei naurattanut samalla tavalla kuin Muita hyviä ominaisuuksia, eikä ollut sellainen elämys kuin Miehen ikävä, mutta joitain hykerryttäviä hetkiä oli. Tarinan herrat Harri ja Eero ovat molemmat epäilemättä väärällä asenteella liikkeellä, mutta kukapa ei olisi? Onko tosi väärin? Totaalinen egosentrisyys ihastuttaa, paljastaa, kyseenalaistaa.

Kieli on tiivistä mutta hersyvää. Jokaisen sanan jaksaa lukea.

Esimerkkinä tämä pala, erityisesti naisille:

Kun nainen kiinnostuu, miehen pitää olla ilmeetön kuin kelohonka - niin kuin Neuvostoliiton jääkiekkojoukkueen valmentaja, joka piilottaa maailman kaiken riemun ja tuskan sydämeensä. Kun naisen silmiin sitten välähtää lupaus, pitää toimia huomaamattomasti ja herrasmiesmäisesti, liukua maalin nurkalle. Ja vasta kun ensisuudelman hetki koittaa, saa rentoutua, silloin mies olkoon varma ja häikäilemätön pakki  jota omatkin vihaa.  [s. 96]

Petri Tamminen (2000). Väärä asenne. Keuruu: Otava.

 Anne Puumalan arvio kirjasta tässä.