Pudonneet enkelit

Kas niin, viimeinen lähistöltä löytyvät Tracy Chevalierin kirja on luettu. Pudonneet enkelit oli taas vähän erilainen: rakenne oli samantapainen kuin Neidossa (9.10), mutta toisin kuin se ja Helmikorvakoru (1.10), tämä kirja ei kertonut minkään tietyn teoksen tai taiteilijan tarinaa.

Chevalierillä on tosin taas jokin erikoisala mielessään. Tässä kirjassa läheinen hautausmaa ja kuolemanteollisuus 1900-luvun alkuvuosien Lontoossa ehdottomasti esittää yhtä sivuosista, kuten myös naisten äänioikeuskamppailu. Tarkoitus oli varmaan antaa viktoriaanisen ajan ja 1. maailmansodan väliin asettuvan muutoksen ajan tulla esiin tarinan kautta. Yleinen teema jäi kyllä yksittäisten ihmisten varjoon ainakin minun lukukokemuksessani.

Pudonneet enkelit kertoo kahdesta perheestä, joiden tyttäret ystävystyvät. Kirjan voima on taas vahvoissa naisissa ja heidän erilaisissa, toisiinsa lomittuvissa kertojaäänissään. Muutama mies pääsee ääneen, mutta vajavaisesti. Etenkin tässä kirjassa naiset ovat selvästi uskottavampia kuin harvat miehet. Jokainen nainen on heikko ja vahva omalla tavallaan, mieshahmoista vain haudankaivajapoika on edes hetkittäin elävän oloinen. 

Kuten edellisissäkin kirjoissa, proosa on selkeää ja henkilöiden erilaisuus tuntuu tulevan suoraan ajattelusta. Ei kikkailua.

En osaa sanoa tarkalleen miksen pidä hänestä. Hän on hyvin kohtelias, hän käyttäytyy hyvin ja on kaunis katsella. Hänellä on hieno talo ja komea aviomies ja älykäs tytär. Mutta minä en haluaisi olla hän. Hänessä on tyytymättömyyttä, joka nakertaa kaikkea hänen ympärillään. Ja vaikka tiedän, että on tuomitsevaa ajatella näin, epäilen kyllä hänen kristillisyyttään. Arvelen, että hän ajattelee liikaa ja rukoilee liian vähän. Mutta he ovat ainoat ihmiset, jotka tunnemme lähistöllä, ja tytöt ovat jo niin kiintyneitä toisiinsa. Pelkään pahoin, että me tulemme tapaamaan toisiamme paljon. [s. 52]

Chevalierilla on taito sanoa melko paljon melko vähällä. Eri kertojat avaavat uusia ikkunoita toisiinsa ja samalla kuin huomaamatta myös itseensä jokaisessa puheenvuorossaan. 

Tracy Chevalier (2003). Pudonneet enkelit. Helsinki: Otava. Suomentanut Arja Gothoni.