En olisi eläissäni valinnut tätä kirjaa, ellei tätä olisi kehuttu Sallan lukupäiväkirjassa. Olisi ehdottomasti jäänyt hyllyyn. Nyt satuin näkemään tämän kirjastossa ja muistin, että kannen ja nimen luvattiin hämäävän. (Kuka ihmeessä keksi suomentaa Goodnight Nobodyn "Rikoksia ja hiekkakakkuja"?)
Kiitos vain Salla Brunoulle. Rikoksia ja hiekkakakkuja on viihdyttävä, hauska eikä ollenkaan niin tyhjäpäinen romaani kuin myyntipakkaus antaa ymmärtää. Jännärijuoni ei ole aivan järisyttävä, mutta ei huonokaan. Pienet puutteet antaa anteeksi alemmuuskompleksista kärsivän päähenkilön terävän kielen takia, ja yksi toisensa jälkeen näennäisen yksiulotteisista päähenkilöistä löytyy toinenkin ulottuvuus. Vain Watsonin side-kick roolia vetävä Janie säilyy uskollisesti uskottamattomana. Mutta ei se mitään. Hauskaa oli, enkä tunne mitään tarvetta vaatia näitä tunteja takaisin.
Weiner kirjoittaa hilpeän purevasti, tuikkaa terän kylkiluiden väliin aina kun katse välttää.
Avioliitto tuntui aika lailla samanlaiselta kuin naimattomuuskin, lukuun ottamatta sitä että sormessani oli hyvin iso säkenöivä timantti ja sitä pikku yksityiskohtaa, etten voinut käydä ulkona muiden miesten kanssa. Vaikka en minä aviomiestänikään kovin paljon nähnyt. Ben oli ilmeisesti käyttänyt elämänsä kaiken vapaa-ajan minun kosiskeluuni. Kun kaupat oli tehty, hän teki töitä iltaisin ja viikonloppuisin ja koko kesän, paitsi satunnaisina viikonloppuina, jolloin hän ajoi lauantaina tapaamaan minua ja Janieta Syn taloon Bridgehamptoniin, vietti koko päivän uima-altaan laidalla ja ajoi takaisin sunnuntaina kasvot palaneina ja valkoinen läikkä korvan kohdalla, missä hän oli pidellyt matkapuhelintaan. [s. 199]
To do -listalle saman kirjoittajan Tietyt tytöt.
Jennifer Weiner (2008). Rikoksia ja hiekkakakkuja. Helsinki: WSOY. Suomentanut Hilkka Pekkanen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.