Teksas palaa

Taitaa olla jännäriputki päällä loman kunniaksi. Pari päivää sitten luin Lee Childilta Terässeinän, jossa seikkailee Childin yksinäinen ratsastaja, Jack Reacher. Kävin tänään kirjastossa hakemassa yhden saapuneen varauksen, ja nappasin samalla mukaan saman sarjan kirjan Teksas palaa.

Terässeinään verrattuna Teksas on vähän suoraviivaisempi, eikä taustateemana vaikuttava rasismi tunkenut omalle iholle niin vahvasti kuin kysymys Terässeinän käsittelemä fundamentalismi. Kaikkiaan Teksas oli tutulla ja toimivalla reseptillä leivottu teos. Helposti sulava, ei häiritsevä, hyvää viihdettä. Sankari hoitaa homman.

Yksioikoinen itsepäisyys on tuttuun tapaan Reacherin määrittävä ominaisuus, mutta Child antaa sankarilleen myös muutaman tilaisuuden irrotella matkan varrella. Tyylinäytteeksi otos valtatiekuppilan vessasta.

"No olen minä ainakin nerokkaampi kuin sinä", hän vastasi. "Se on helkkarin varmaa. Toisaalta se ei ole mikään ihmeellinen suoritus. Tämä paperipyyherulla on fiksumpi kuin sinä. Paljon fiksumpi. Kukin yksittäinen pyyhe on sinuun verrattuna nero. Nämä pyyhkeet voisivat astella Harvardiin yksi kerrallaan ja kullekin niistä myönnettäisiin steipendi, kun taas sinä et pärjäisi edes ala-asteella."
Reacheristä tuntui kuin hän olisi härnännyt dinosaurusta - jonkinlaista brontosaurusta, jonka aivot sijaitsivat erittäin kaukana muusta elimistöstä. Ääni meni sisään, mutta kesti jonkin aikaa ennen kuin se otettiin vastaan ja ymmärrettiin. Meni neljä tai tai viisi sekuntia, ennen kuin kaverin kasvoilla alkoivat näkyä oivalluksen merkit. [s. 70] 

Jep, Reacher-kirjoissa tietää tarkalleen mitä saa. Ainoa poikkeus puhdasoppisuudesta oli, että Reacher jäi ilman naisseikkailua tällä kertaa. 

Lee Child (2003). Teksas palaa. Hämeenlinna: Karisto. Suomentanut Tero Kuittinen.