Terässeinä

Tämä Jack Reacher -tarina on melkein jäänyt lukematta; lainattu kirjastosta jo viikkoja sitten, mutta jotenkin hautautui pinon pohjalle. Sopii kuitenkin hyvin tällaiseen syyslomaviikonlopun löhöämiseen. 

Terässeinässä Reacher, moderni sankari-antisankari, joutuu taas vaikeuksiin soveltaessaan perusperiaatteitaan kuten "mene eteenpäin", "jätä muut rauhaan jos he jättävät sinut rauhaan" ja "lyö takaisin mutta ensin". Jack Reacherissa Child on kehittänyt minusta erinomaisesti ajan henkeä heijastelevan päähenkilön. Reacher ei kuulu mihinkään, torjuu osallisuuden yhteisöissä, on vapaa ja vastustamattoman tehokas. Täydellinen ja totaalinen itsemääräämisoikeus ilman muita velvoitteita kuin uskollisuus omalle itselleen... Eikös tämä ole ideaali-ihmisemme tänään?

Tällä kertaa Reacher törmää Epätoivon kaupungin pohjamudissa lymyäviin salaisuuksiin. Tuttuun tapaansa Reacher tekee mitä haluaa eikä murehdi lain kirjainta. Reipas toimintajännäri, joka samalla kyseenalaistaa iänkaikkisen sodankäynnin, johon yksi jos toinenkin on jo turtunut, ja uskonnollisen fundamentalismin.  Juuri fanatismin ongelmaan puuttuminen teki kirjasta keskivertotrilleriä paremman. (Tämän viikon uskonnollisten tv-keskustelun jälkeen taas muistaa, että fundamentalismi elää ja voi hyvin täälläkin.)

Tyyli on tuttua Lee Childia: napakkaa, tarkkaa kuvausta. Reacherin lakoninen ajatusmaailma tarjotaan ota tai jätä -tyyliin. 

Vaughan kysyi: "Mitä tehdään?"
Reacher sanoi: "Tuntuisi paremmalta, jos meillä olisi Hum-vee."
"Kun ei ole."
"Kunhan vain sanoin."
"Mutta mitä tehdään nyt, kun ollaan Crown Vicissä?"
Reacherillä ei ollut tarjota vastausta. Muutos tuli. Hoilotus lakkasi. Tuli hetkellinen hiljaisuus. Sitten eturivin kuusi miestä kohottivat aseensa korkealle, nyrkkiin puristettuina ja käsivarret suorina.
He huusivat käskyn.
Ja lähtivät rynnäkköön.
He säntäsivät eteenpäin aseet kohotettuina. Karjuivat. Väkijoukko vyöryi perässä. Kaksi- tai kolmesataa ihmistä täyttä vauhtia, kirkui, kompasteli, kaatuili vauhkoina, silmät selällään, suu ammollaan, kasvot irvessä, ase korkealla yhdessä kädessä ja vapaa käsi vauhtia huitoen. He täyttivät tuulilasin. Vellova massa, raivokkaasti kiljuva ihmisjoukkio tuli suoraan kohti Vaughania ja Reacheria. [s. 251]

Täyttä toimintaa, mutta ei pelkkää toimintaa.

To do -listalle lukemattomat Jack Reacherit (ainakin Teksas palaa on vielä korkkaamatta). 

Lee Child (2009). Terässeinä. Hämeenlinna: Karisto. Suomentanut Jukka Jääskeläinen.