Viimeinen vieras

Torstain kirjastoreissulla to do -list jäi kotiin, enkä muistanut ulkoa sillä olevista nimistä kuin Adichien Purppuranpunaisen hibiskuksen... ja sekin piti varata. Joten shoppailin vapaasti kirjahyllyilla, ja mukaan lähti myös kaksi Lee Childin Jack Reacher -kirjaa. Niitä on tullut lokakuussa luettua muutama.

Kovin paljon ei Viimeinen vieras eroa aiemmin käsitellyistä (Teksas palaa ja Terässeinä), mutta se sijoittuu sarjassa paljon varhaisempaan vaiheeseen. Jack Reacher ei ole vielä niin puhdasverisesti se yksinäinen ratsastaja, joka hänestä myöhemmin tulee. Reacherillä on talo! Tosin hän ei muista sen osoitetta, joten ihan porvaristuneesta Reacherista ei ole kyse.

Juoni on tähän mennessä lukemistani heikoin; ensimmäistä kertaa arvasin jotain oikein *hihii* tai oikeammin, yksi kolmesta arvausta osui napakymppiin. 

Jämäkkä, niukka dialogi on tässäkin kirjassa vahvuus.

- Onko teitä koskaan raiskattu?
Harper pudisti päätään. - Ei, ei ole.
Scimeca nyökkäsi.
- Yrittäkää välttyä siltä kokemukselta vastakin, hän sanoi. - Se on minun ilmainen neuvoni.
Seurasi hiljaisuus.
- Se muuttaa ihmisen elämän, Scimeca sanoi. - Minun elämäni se ainakin muutti. Puutarhanhoito ja musiikki, siinä se minun elämäni nykyisin on.
- Ovathan ne hyviä harrastuksia, Harper sanoi.
- Kotiharrastuksia, Scimeca vastasi. - Pysyttelen joko tässä huoneessa tai näköetäisyydellä ulko-oveltani. En käy juuri missään enkä välitä tavata ketään. Joten pankaa neuvoni korvan taakse, älkää antako sellaista tapahtua teille. (s. 283-284)

Lee Child (2002). Viimeinen vieras. Hämeenlinna: Karisto. Suomentanut Pasi Punnonen.