Sivut

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

A Clash of Kings

A Clash of Kings on toinen osa George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -sarjaa. Ensimmäiseen osaan (Valtaistuinpeli) kävin käsiksi suosituksen perusteella; harvoin innostun fantasiasta, enkä nytkään olisi siihen tarttunut ilman erityistä suositusta.  Reipas miekanheilutus on kivaa, mutta magia useimmiten haukotuttaa... perinteisen scifin ystävänä kaipaan rationaalista selitystä. Valtaistuinpeli oli kuitenkin niin värikäs ja toiminnantäytteinen kuvaelma, että sarjaan sitoutui ihan huomaamattaan. Jatko-osat oli siis hankittava, ja Clash on niistä ensimmäinen.

Rakenne on samanlainen kuin Valtaistuinpelissäkin: tarinaa seurataan vuoronperään eri yksilöiden näkökulmasta. Ensimmäisessä osassa idullaan ollut sisällissota puhkeaa Clash'ssa täyteen raivoonsa, ja Suuren Muurin takainen maailma lähtee liikkeelle. Lohikäärmeiden äidiksi kutsuttu Dany ei vielä astu keskinäyttämölle, vaan jatkaa liittolaisten etsintää meren takana. Jon Snow kulkee Yövartion matkassa Muurin tuolla puolen. Tällä kertaa seurataan myös sellaisten henkilöiden näkökulmaa, jotka olivat ensimmäisessä osassa sivummalla; mm. entinen salakuljettaja Davos ja Starkien kasvatti Theon saavat tilaa.

Keskeisistä hahmoista eniten kiinnostavat sitkeä Arya, joka ei halua antautua pelinappulaksi, ja älykäs Tyrion, joka ei saa arvostusta sen enempää kansalta kuin suvultaankaan. Varsinkin jälkimmäisen näkökulmaa seuraavat luvut tuovat kirjaan mukavaa ironiaa; Tyrion on kyllä tosissaan, mutta pystyy nauramaan itselleen. Sarjan nuorten henkilöiden kypsyydessä on jotain epätodennäköistä, mutta muistutan itseäni, että nykyinen pitkä lapsuus on historiallisesti tuore ilmiö, ja että esimerkiksi 1500-luvulla alle kymmenvuotiaan kuninkaallisen odotettiin jo edustavan kunnialla valtakuntaansa diplomaattien kanssa seurustellessaan.

Magialla on tässä kakkososassa suurempi rooli kuin ensimmäisessä, mutta ei auta, nyt olen jo koukussa...    Tarina on raaka ja raadollinen, mutta se totisesti saa muun maailman katoamaan. Tulen ja jään laululla on hyvän seikkailun vastustamaton vetovoima.
Mormont gave a whistle, and the bird flew to him again and settled on his arm. "A lord's one thing, a king's another." He offered the raven a handful of corn from his pocket. "They will garb your brother Robb in silks, satins, and velvets of a hundred different colors, while you live and die in black ringmail. He will wed some beautiful princess and farther sons on her. You'll have no wife, nor will you ever hold a child of your own blood in your arms. Robb will rule, you will serve. Men will call you a crow. Him they'll call Your Grace. Singers will praise every little thing he does, while your greatest deeds go all unsung. Tell me that none of this bothers you, Jon... and I'll name you a liar, and know I have the truth of it."
Jon drew himself up, taut as bowstring. "And if it did trouble me, what might I do, bastard as I am?"
"What will you do?" Mormont asked. "Bastard as you are?"
"Be troubled," said Jon, "and keep my vows." (s. 78)
A Clash of Kings on suomennettu nimellä Kuninkaiden koitos; kovakantista kirjastopainosta ei ole vielä löydy. Näin jälkikäteen vähän harmittaa, että olin liian laiska ja saita hankkiakseni suomennokset. Pitäisi varmaan hankkia suomenkieliseenkin nettikirjakauppaan tunnukset.

George R. R. Martin (2003, alkuperäinen 1998). A Clash of Kings. Lontoo: HarperCollins.

Risingshadow.net -sivustolta löytyy joitain arviointeja, ja suomennosta on kommentoitu Harakanvarpaita-blogissa.

2 kommenttia:

  1. Mä selailin ykkösosaa Akateemisessa joskus joulun alla. Kiinnostaisi tutustua tähän sarjaan, mutta sanopas kannattaako tämä lukea suomeksi vai englanniksi? Olisi tietty hienoa tukea suomalaista laadukasta pienkustantajaa, mutta pikaplarailulla vaikutti siltä, että käännökseen oli jäänyt taas kerran anglismeja. Olen ehkä vähän yliherkkä niille, mutta varsinkin amerikanenglannista suomennetut kirjat ovat usein täynnä suoria käännöksiä, kieltä ei ole yhtään sopeutettu suomeen. Varsinkin repliikkeihin jää sellaisia "minä todella ajattelen että sinun pitäisi mennä" -kömpelyyksiä ja sitten ne kiusaavat minua. Nyt kun olet lukenut yhden osan suomeksi ja toisen englanniksi, osaat varmaan tehdä hyvän vertailun. :)

    VastaaPoista
  2. Jaa-a... yleensä luen mieluummin alkukielellä, jos ei teksti ole erityisen vaikeaa, eikä tämä ole. Joten varmaan suosittelisin lukemaan englanniksi, varsinkin jos käännöksen kömpelyys tuntuu häritsevämmältä kuin englanniksi lukeminen.

    Samaan hengenvetoon myönnän, ettei käännösmäisyys vaivannut minua pahemmin Valtaistuinpelin kanssa; tämä on niitä saagoja, joissa tekstin laatu jää minun silmissäni pienelle huomiolla. Ihastelen vain yksityiskohtaista ja värikästä maailmaa ja tuhannen käänteen juonta :-)

    (Itse mietin oikeastaan sitä, että toinen tyttäristäni olisi pitänyt tästä, mutta tuskin viitsii lukea englanniksi näin pitkää juttua. Ja periaatteessa on aina pikkuriikkisen huono omatunto kun ei kannata suomalaisia kustantajia... Kirjava on alallaan hyvä lisä suurkustantamoille. Mutta liityin esikoiskirjakerhoon, menköön se ensi vuoden pienkustantajatuesta :-D )

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.