Sivut

sunnuntai 9. tammikuuta 2011

Kuvanveistäjä

Jani Saxellin Unienpäästäjä Florianin jälkeen kaipasin jotain yksinkertaisempaa. Olin jo kantanut kotiin kirjastosta Minette Waltersin Kuvanveistäjän, joka oli osunut silmiin palautettujen hyllystä. Muistelen joskus pitäneeni jostain Waltersin kirjasta, ja Kuvanveistäjä oli minulle uusi.

Kuvanveistäjässä pääosaa esittää freelance-toimittaja Rosalind Leigh, joka alkaa tutkia kuusi vuotta sitten äitinsä ja sisarensa murhasta tuomitun Oliven tapausta. Kaukainen murha ulottaa lonkeronsa nykypäiväänkin. Tapaukseen perehtyessään Rosalind ravistautuu irti tyttärensä kuoleman aiheuttamasta masennuksesta ja löytää uudelleen yhteytensä elämään, uuden ihmissuhteenkin.

Tämä dekkari oli kaikin puolin juuri parahultainen. Juoni on kompleksinen ja etenee vauhdilla. Menneisyyteen ulottuva tutkimus antaa tarinan etenemiselle moniulotteisuutta. Loppuratkaisussa on ovela pieni jekku. Henkilöt ovat kiinnostavia. Varsinkin Olivessa on särmää. Entinen poliisi Hal ehkä kuuluu luokkaan liian-hyvä-ollakseen-totta, mutta ei se mitään... elävässä elämässä harvemmin tapaa näitä seksikkäitä, älykkäitä ja ruoanlaittotaitoisia miehiä vapaalla jalalla, hyvä siis että kirjallisuudessa.

Ehkä kotimaisten lukeminen tai puheet blogeissa ovat herkistäneet huomaamaan käännösilmiötä, mutta jotenkin olin lukiessani harvinaisen tietoinen tekstin luonteesta suomennoksena. Se ei vaivannut minua pahasti - eikä tämä käännös suinkaan mikään kammotus ollut - mutta kävi mielessä, että olisi voinut olla mukavampi lukea tätä englanniksi. Tämä on vähän pelottavakin ajatussuunta. Suurin osa maailman kirjallisuudesta kuitenkin kirjoitetaan kielillä, jotka ovat ulottumattomissani. Sitä paitsi, menen konkurssiin, jos ostan netistä kaiken *lottoaa toisella välilehdellä*

Kenties yritän mieluummin hyväksyä sen, että käännös on käännös. Valitettavasti sen yleensä huomaa vasta kun jokin särähtää. Vain harvoin havahdutaan kehumaan erityisen notkeaa ja älykästä suomennosta. Miten kiittämätöntä työtä suomentaminen mahtaakaan olla!
Vankilalle tuli yllätyksenä, kun Olive sinä yönä hajotti sellinsä. Kesti kymmenen minuuttia, ennen kuin päivystävä johtaja hälytettiin, ja toiset kymmenen, ennen kuin voitiin ryhtyä vastatoimiin. Oliven hillitsemiseen tarvittiin kahdeksan vartijaa. He painoivat hänet maahan ja pitelivät häntä aloillaan yhteisellä painollaan, mutta kuten yksi heistä jälkeenpäin totesi: "Oli kuin olisi yrittänyt nujertaa uroselefanttia." (s. 138)
Kaikkiaan hyvä dekkari, ja oikea kirja oikeaan aikaan. Voisin katsoa löytyykö Waltersin uudempia kirjastossa hyllystä.

Minette Walters (1996). Kuvanveistäjä. Porvoo: WSOY. Suomentanut Anu Niroma.

Keijo Kettunen Hesarissa arvelee tätä ehkä Waltersin parhaaksi. WSOY:n sivuilta selviää, että Kuvanveistäjä on palkittu Yhdysvalloissa.

2 kommenttia:

  1. Luin Kuvanveistäjän viime vuoden alkupuolella ja tykkäsin. Varsinkin lopetus (Hal näkee Oliven vahingoniloisen riemun ja häntä puistattaa) sai ihoni kananlihalle:)

    VastaaPoista
  2. Sama täällä :-) Se oli ovelasti kirjoitettu, piti lukea kahteen kertaan ja silti jäi mietityttämään kumpi oli oikeassa, Hal vai Rosalind... Voisihan se olla niinkin että Hal ylitulkitsi... Hyvä että oli vain mielikuvitusmurha kyseessä!

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.