Yhteisöllinen media osana yrityksen arkea

Kuva: Kauppakamarikauppa.fi

Yhteisöllinen media osana yrityksen arkea kiinnosti kovastikin, osittain siksi että yhteisöllisestä mediasta on jotenkin tullut niin kiinteä osa omaakin arkea. Olen myös seurannut kiinnostuksella markkinoinnin leviämistä uusiin kanaviin. Yritysten yritykset (hih, en voinut vastustaa) käyttää nettiyhteisöjä ovat välillä ihan fiksuja, mutta välillä näkee aika harhaisen tuntuista puuhastelua.

Itselläni on kumminkin vakaa käsitys, että yhteisölliset mediat ovat keskeinen osa suurta siirtymää kohti erilaista, monenkeskeistä markkinalogiikkaa, eikä monellakaan yrityksellä ole varaa jättää niitä täysin huomiotta. Ainakin jonkinlainen passiivinen skannaus on vain tervettä järkeä. Verkossahan se tieto nykyään leviää, asiakkaalta toiselle.

Nyt kirjan luettuani on ihan guru olo, nämä asiantuntijat ovat samaa mieltä. Pääviesti on kuitenkin varovainen: ei yhteisöllisestä mediasta mitään pikavoittoja ole saatavilla. Tuottoisa toiminta vaatii vieläkin panostuksia, strategiaa, harkintaa, taitoa... ja kärsivällisyyttä.

Sanoista ja niiden vivahteista kiinnostuneille tiedoksi, että kirja erottelee sosiaalisen, vuorovaikutteisen ja yhteisöllisen. Yhteisöllisestä mediasta voi puhua vasta sitten kun osallistujille muodostuu omaa profiilia mediassa, syntyy jossain määrin pysyviä yhteisöllisiä rakenteita.

Yhteisöllinen media on pullollaan järkevän kuuloista asiaa. Kirjoittajat mm. muistuttavat, ettei kannata antaa media-sanan hämätä: naamakirjat, twitterit, keskustelupalstat ja verkostopalvelut eivät ole medioita sanan vanhassa merkityksessä. Telkkarissa yksi lähettää viestiä monille, verkossa yhteisöllinen media tarkoittaa kaikkien keskustelua kaikkien kanssa, olkoonkin että 90 prosenttia osallistujista ei pidä itsestään melua. Perinteisen median viesti on lähettäjän määriteltävissä - nämä uudet mediat eivät ole hallittavissa. Niiden käyttäminen vanhaan malliin oman viestin pukkaamiseksi maailmalle on sekin mahdollista, mutta hyödyllisempää olisi ottaa tilaisuudesta vaarin ja käydä oikeaan vuoropuheluun.

Pidin myös tekijöiden innostuneesta ja samalla realistisesta asenteesta muuttuvaan maailmaan. On toisaalta halua kurkistella laatikon reunojen yli (kyllä, sähköposti on vähitellen jo antiikkinen ja työtä hidastava väline) ja toisaalta tervettä järkeä (eivät kuluttajat todellakaan halua omaksua kaikkia teknisesti mahdollisia härpäkkeitä käyttöönsä). Plussaa myös siitä, että kirjaan on sisällytetty monipuolista haastatteluaineistoa tekijämiehiltä (höh, miksiköhän ne ovat kaikki miehiä?) ja hauskoja sitaatteja. Esimerkki sivulta 18:

Tulevaisuus on jo täällä. Se vain ei ole vielä tasaisesti jakaantunut. William Gibson.

Vaikka kirja paikka paikoin heittäytyy vähän filosofiseksikin, kokonaisvaikutelma on käytännönläheinen ja positiivinen. Grafiikka on hyvää, ja erilaisten toimintamallien ja välineiden käsittely minusta selkeää. Ainakin minä opin tästä paljon uutta. Vähän vaikeampi on arvailla kuinka paljon esim. jonkun pk-yrityksen johto tästä saisi. Veikkaisin että opus on hyödyksi.

Toisaalta, täysin ilman mitään perustietoja yrityselämästä kirjaa voisi olla vaikea ymmärtää. Mitään munkkilatinaa tässä ei ole, mutta logiikka voi tuntua vieraalta. Nimi vastaa sisältöä. Mukavaa kyllä, käsittelytapa on riittävän yleinen, voisi kuvitella kirjan kestävän lukemista vielä vuoden pari... vaikka toki välineet vaihtuvat kovaa vauhtia.

Blogeistakin kirjassa on puhetta, joskin enin osa menee kirjabloggaajavinkkelistä vähän ohi asiasta. Mutta seuraava näyte osuu näillekin nilkoille - puhe on postmoderneista heimoista. (Hassua muuten törmätä Bourdieuhun kahdessa kirjassa viikon sisään, samaan herraan viittasivat näet myös Järvinen ja Kolbe.)

Heimot kokoontuvat sosiaalisen toteeminsa ympärille on käsiteltävänä joko asia, tuote tai vaate. Heimolla on johtajansa, joita voidaan kutsua myös mielipidevaikuttajiksi. Heimon sisäisen vuorovaikutuksen kautta muodostuu myös jokaiselle heimolle oma alakulttuurinsa, tapansa ja puhuntansa. Tämän takia yhteisöllisessä mediassa ei voida enää tehdä yleisiä sääntöjä tai havaintoja siitä, miten välinettä tulisi käyttää tai millaista kieltä yleisesti käytetään. Jokainen heimo pyrkii myös oman yhteisen teema ja alakulttuurin lisäksi erottautumaan muista heimoista ja heidän alakulttuureistaan. (s. 41-42)

Ollos tervehditty, heimotoveri! Oletkos muuten huomannut, että reviiri on laajentunut myös naamakirjaan?

Jesse Soininen, Reidar Wasenius & Tero Leponiemi (2010). Yhteisöllinen media osana yrityksen arkea. Kauppakaari. ISBN 978-952-246-033-2.