Vakavamman ohella tulin tässä lukeneeksi myös Näkijän tarun osat 2 ja 3 eli Kuninkaan salamurhaaja ja Salamurhaajan taival. Vähän pelokkaana tosin näitä luin, sillä Neiti B löi Salamurhaajan oppipojan jälkeen pöytään ultimaatumin: jos kehtaan tykätä tästä trilogiasta, hän häpeää geeniperimäänsä, kirjamakuni menettää täydellisesti uskottavuutensa, eikä hän enää ikinä usko yhtään suositustani.
Selvä peli, Neiti B. En sitten suosittele. Ja palauta heti se Dance with Dragons!
Kaiken uhalla nimittäin enimmäkseen pidin molemmista jatko-osistakin. Tosin... FitzUljas on rasittava kertoja. Eräässäkin kohdassa hän ehti mainita kuusi (6) kertaa kahdessa (2) kappaleessa ajatuksen, että Valta kätyreineen kohta tappaa hänet. Jos olisin päässyt kaveriin käsiksi juuri silloin, ei olisi tarvinnut odottaa Vallan kätyreitä. Kaameaa itsesäälissä kiehnäämistä. Muutenkin Fitzin touhu on välillä sellaista sähläämistä, että lukija alkaa pitää osaa hänen onnettomuuksistaan itseaiheutettuina.
Kertojasta huolimatta Näkijän taru kannatti lukea. Sisällöstä en taida kertoa, etten pahasti spoilasi sarjaa sen lukemista suunnittelevilta, mutta sen voin sanoa, että tässä trilogiassa jänne on aika kohdillaan ja kolmannessa kirjassa päästään jonkinlaiseen ratkaisuun, vaikka langanpäitä jää mukavasti auki myöhempiä kirjoja varten. Hobbin maailmassa on paljon kiinnostavia elementtejä. Jopa Fitziin jollain tavoin kiintyy, vaikka hän onkin vinkulelu. Äidinvaistot heräävät? Useat sivuhahmot ovat eläväisiä ja uskottaviakin, ja jotkut suorastaan kiehtovia. Salamurhaajankärppä (!?) jää mieleeni kolmososasta!
Fitzin voi-minua-raasua –angstailun ohella ainoa suurempi harmini kirjoissa oli Yönsilmän ihmismäisyys. Hobb kyllä kuvaa suden ajattelua visuaaliseksi ja erilaiseksi kuin ihmisen, mutta kuitenkin susi kirjassa ”puhuu” repliikein ja käyttää niissä varsin abstrakteja termejä. Se ärsytti. Olen nimittäin kerran tai kuusikymmentä miettinyt ajattelun ja ilmaisun tasoja, eikä käsitteellistäminen minusta voi ottaa tuollaisia kvanttihyppyjä. Jos susi ajattelee kuvin ja tuntemuksin, eikä siis verbaalisesti, ei sen pitäisi voida välittää esimerkiksi tällaisia ajatuksia:
Vähän puolenpäivän jälkeen Yönsilmä liittyi seuraamme.
"Kiltti hauva!" murjaisin sille ääneen.
Tuo kalpenee sen rinnalla, miksi Pannu sinua nimittelee. Se huomautti omahyväisesti, Säälin vielä teitä kaikkia, kun se vanha narttu saa lauman kiinni. Sillä on keppi mukanaan.
Seuraako Pannu meitä? Osaa jäljittää aika hyvin, vaikka onkin ihminen. (Salamurhaajan taival, s. 582)Kysyn vain: miten sanoisit kuvilla ja tuntemuksilla "nimittelee"? Noh, tämä on varmaan yli-ikäisyyttä ja ylianalysointia. Hobbille pisteet siitä, että hän on kuitenkin yrittänyt ottaa ongelman huomioon ja korostaa suden poikkeuksellista inhimillisyyttä, joka johtuu tietenkin Vaisto-yhteydestä Fitziin.
Kaikkiaan nämä olivat sopivaa uppoutumisluettavaa. Hyvää seikkailua, hyvää suuren mittakaavan viihdettä genren ystäville. Taival vähän junnaa välillä - jokusen kiemuran Fitzin matkalta olisi voinut jättää väliinkin - mutta yleisfiilis on ihan positiivinen. Tarinalla on imua. Ehkä vielä enemmän tästä saisi irti vähän nuorempi ja vähän vähemmän kyyninen lukija, mutta ei tästä mitään inhoreaktioita todellakaan tullut. Loppuratkaisussa oli jopa loistokkuutta!
Näkijän tarun parissa viihtyi oikein hyvin kolmen kirjan verran. Silti ei tullut erityisiä paineita jatkaa Hobbin kanssa, mutta syy ei oikeastaan ole Hobbin: on vain käsillä liian monta osaa Le Guinin Hainilais-sarjaa. Ja Tähystäjäneito. Ja Näkijän tytär... Fantasian aikuisemmalla puolella odottaisivat Perdido Street Station ja Tigana. Heh, vaikka kuinka lukee, aina riittäisi lisää luettavaa.
Robin Hobb (2004, alkuperäinen 1996). Kuninkaan salamurhaaja. Näkijän taru 2. Otava. Suomentanut Sauli Santikko. ISBN 951-1-19709-6.
Robin Hobb (2004, alkuperäinen 1997). Salamurhaajan taival. Näkijän taru 3. Otava. Suomentanut Sauli Santikko. ISBN 951-1-19711-8.
Arvioita:
Jossu on kirjoittanut näistä täällä ja täällä.
Risingshadow-foorumin juttuja täällä ja täällä.
Heheheh, Fitz ei ole vinkulelu :)) Mutta juu, hahmot ovat inhimillisiä vikoineen päivineen. Seuraavassa trilogiassa (Liveship Traders) ei olisi Fitziä...
VastaaPoistaNo mutta kyllähän Fitz on vinkulelu (:D), ja epäilemättä ihan tarkoituksella. Tosin Lordi Kultainen -sarjassa se angstailu ei enää ollut ihan niin uskottavaa, kun Fitzin oli kuitenkin muistaakseni tarkoitus olla jo keski-iän kynnyksellä.
VastaaPoistaMuutenkin tämä Salamurhaaja-sarja oli minusta antoisampi kuin Lordi Kultaiset, jotka minusta tuntuivat vähän jutun pitkittämiseltä.
Raija, älä saata kiusaukseen - Le Guin odottaa! :D (Nyt on tosin kesken yksi mukamas-mainstream-romaani, joka menee aika uuskummalliseen suuntaan, palaan asiaan...)
VastaaPoistaLiisa, sitä Neiti B:kin moitti, että Fitz ei kehity ja kasva riittävästi; teini-ikäisellä toimiva angstailu ei toimisi kypsään ikään ehtineellä. (Krhm, pitääpä muistaa tuo ja ressata vähän vähemmän!) Tämä trilogia ainakin oli toimiva kokonaisuus. Pitää katsoa ehdinkö, ja koska, palaamaan Hobbin maisemiin.
Ai että. Robin Hobb. Minä luin nuo juurikin nuorempana ja kyynittömämpänä. Ja silloin upposin kyllä täysin tuohon maailmaan ja toivoin jopa omaa liittolaistakin :). En uskalla lukea noita enää uudestaan, vaikka monia vuosia onkin jo kulunut edellisestä kerrasta. Muistikuvani saattaisivat romuttua.
VastaaPoistaJohnny, heh, ehkä minulla on etulyöntiasema tässä, kun ei ole nostalgiafiiliksiä, jotka voisivat romuttua... paikkaan tässä varmaan jotain nuoruuden fantasiavajetta.
VastaaPoista(Minä haaveilin omasta robotista Asimovin inspiroimana... huoh. Sellainen pieni musta pelokas laatikkorobotti, joita StarWarsissa oli, se on vieläkin toivomuslistalla.)
Voi Fitz Fitz :D Tuntuu että melkein kaikissa fantasia-aikanani lukemissani kirjoissa on joku vinkulelu. Belgarion etenkin nousee tässä mieleen.
VastaaPoistaToivottavasti luet Tiganan ja samaan syssyyn uskaltaisin suositella myös saman kirjailijan Fionavarin kuvakudosta jonka uudelleenlukemisesta haaveilen aina säännöllisin väliajoin. Mutta Tigana, kyllä, lue! (ja ei ole pelkkää nostalgiaa, olen lukenut uudelleen ja tykkäsin edelleen :)
Linnea, ehkä selkeään angstailuun on helppo samaistua! En tosin muista, että olisin nuoruudessani kovasti pelännyt murhaajia, enemmänkin vertaisarviointia... :D
VastaaPoistaTigana tulee kyllä lukuun. Ennemmin tai myöhemmin. Nimessäkin on jotain kiehtovaa! Harmi että hankkimani painos on sellaista pientä, pokkarissa rasittavaa pränttiä.
Nauratti :D Kiitos.
VastaaPoistaKiitos itsellesi Liina! :D
VastaaPoista