Sivut

perjantai 6. huhtikuuta 2012

Puukkojunkkarit ja Murtavia voimia

Kauhavalaista rautaa ja symbolinen varjonyrkki.
Kupu täynnä kuhafilettä ja uunikasviksia on vaikea asettua kirjoittamaan nälkävuosista. Muutenkin ovat ajatukseni jonkinlaisessa ähkyssä mitä tulee näihin Santeri Alkion klassikoiksi mainittuihin romaaneihin. Muistiinpanoja olen tuhertanut vaikka kuinka, mutta niistä näyttää muodostuvan tilkkutäkki tiekartan asemesta.

Olen jo kertaalleen Alkiota koittanut ja hänen Puukkojunkkarinsa hylännyt. Mutta Hannan kirjoitettua Aki Ollikaisen Nälkävuodesta nosti tuo aina aktiivinen kommentaattori, Anonyymi, esiin Alkion romaanin Murtavia voimia, ja niin vain päädyin uudelleen Alkion hankalan sanaston pariin.

Tällä kertaa Alkion kuvaus  upposi paremmin. Aloitin Murtavista voimista, joka alkaa vuodesta 1867, ja jatkoin takaperoisesti Puukkojunkkareihin, joka sijoittuu samoille tienoille ja käsittelee osin samoja henkilöitä, ajankohta vain on noin 12 - 15 vuotta aikaisempi. Puukkojunkkareissa yhden tytön naimapuuhista nousee kylien välinen sodantapainen, ja kaksi komiaa junkkaria nokittelee toisilleen, valta-asemaa tapaellen. Puukkojunkkareiden teema tuntuu olevan väkivallan ihannointi ja itsehillinnän puute, jotka tuomitaan vääränä kunniana; miehen mitta ei saisi olla hänen hurjuutensa eikä hänen veitsikätensä vikkelyys. Kirjassa kuvaillaan teräs tanassa riehkaavien nuorten miesten hölmöilyä ja, jos toden sanon, saadaan koko joukko näyttämään melkoisen säälittävältä.

On jotenkin ironista huomata, miten tästä aikansa moottoripyöräjengien terrorikaudesta on vähitellen tullut osa kansallista ikonikuvastoa, brändi suorastaan. Nyt puukoot on tupes ja soon kaikki komiaa, Seinäjokea myöten. Mikä ettei. Hurjuuden naapurina on varmaan aina asustanut tietty määrä tervettä järkeä. Kas näin puhelee vanha Lukko Puukkojunkkareissa:
Mitä nämä teidän tappelunne ovat? Joutavaa leikkiä. Ja syyt, joista te tappelette? Pojat, pojat, älkää ajatelko murhia, selkään antaminen on paikallaan. Käyttäkää vain kankia, niillä saa kyllä annetuksi selkään, mutta ei siitä kuole. Puukot sitä vastoin, ne ovat pirun aseita ja pitäjällä on suuria puukkojunkkareita. Lyökää kangilla, niin te pidätte puolenne. (loc. 1416/3088)
Niinpä, lyökää kangilla! Mutta ehkä olen muualta muuttaneena ymmärtänyt koko legendan ytimen väärin: kenties puukkojunkkarien muistelussa halutaankin vain nostaa tuota repäisevää rehevyyttä, itsekkyydelle vivahtavaa itseluottoista pontevuutta, josta pohjalaiset ovat niin kuuluisiksi tulleet.

Murtavia voimia oli minusta paljon yhtenäisempi ja romaanina jotenkin toimivampi kuin Puukkojunkkarit. Se on toki asetelmiltaan yksioikoisempi, ja ehkä väliin vähän sentimentaalinen, mutta siinä oli jotenkin parempi jänne ja vääntö, ja suurten murrosten jylhyyttä. Voimissa on myös selkeämmin hyviksiä ja pahiksia (ei yksioikoisen mustavalkoisia sentään). Lisäksi Alkion vahvuus, se että hän erottaa herkästi mielenliikkeitä ja osaa kuvata etenkin miehistä psykologiaa, pääsee esiin selkeämmin nälkävuosien katastrofin kuvauksessa.

Voimissa tarkastellaan sitä miten ihmisyys muuttuu nälän näännyttävän vaaran edessä. Nälkävuosina murtuivat ihmiset ja perheet mutta myös yhteisön jakolinjoja vedettiin uusiksi. Yhteinen tuho yhdisti mutta myös erotti. Nälänhädän kuvauksena Voimia jäi minulle vähän etäiseksi; kielimuuri erottaa minut Alkion ihmisistä. Parissa kohdassa kuvaus kuitenkin osuu ja uppoaa. Siikalahden Mikon, saidan ja pikkuilkeän ihmisen yksittäinen hyvyyden hetki liikutti, samoin Hautalan emännän hätä ja synnintunto.

Alun perin Puukkojunkkarit jäi minulta kesken vanhahtavan kielen takkuisuuden tähden, ja pientä ongelmaa kielen kanssa on edelleen. Tällä kertaa olin kuitenkin vastaanottavaisemmalla tuulella, epäilemättä siksi että Härmä-elokuva oli pannut miettimään tuota puukkojunkkarien valta-aikaa ja siihen liittyviä kysymyksiä. Härmästä oli minulle jonkinlaiseksi visuaaliseksi kainalosauvaksi Puukkojunkarien lukemiseen. (Hah! Seuraavan kerran kun joku väittää, että elokuvan Aino on liian moderni, vetoan erääseen Alkion naishahmoon...)

Jaksoin siis tällä kertaa kahlata eteenpäin, vaikka vieraita sanoja tuli vastaan. Olen jo oppinut mikä on luti, mutta mitähän mahtaa olla asuulillaan olo? Minkälainen ihminen on karuuna ja minkälainen paita on rauska? Ja mitä, kautta pönttöpiippuni ja jauhomattoni, tarkoittaa päässilmäisyys? Vähän väliä tulee vastaan sellaisia lauseita kuin [t]uli viimein hänen ääreensä, puhui niin lehmältäisiä ja aina väliin niakalehti Tiinalle... ja silloin on vaikea keskittyä itse sisältöön.

Eihän tuo toki täysin käsittämätöntä ole, hankalaa vain. Jäinkin miettimään miksi kieli ärsytti minua enemmän Alkion kuin Canthin tai vaikkapa Kiven kanssa. En totisesti osaa sanoa. Ehkä Alkion vanha eteläpohjalainen sanasto vain on vieraampaa, kaikista näistä maakuntavuosista huolimatta.

Olen hyvillä, että luin nämä kirjat... Jonotan Ollikaisen Nälkävuotta nyt entistä kiinnostuneempana, ja melkeinpä voisin suositella Puukkojunkkareita Härmä-leffan oheislukemistoksi. Mutta nyt saa Alkion kaunokirjallinen tuotanto riittää! Tarvitsisin tähän puuhaan suomi-lakeus-suomi -sanakirjan. Seuraavaksi taidan tutkailla kansamme sielua Turkka Hautalan taatusti tuoreen Kansalliskirjan kautta.

Santeri Alkio (1894). Puukkojunkkarit - Kuvauksia nyrkkivallan ajasta. Project Gutenbergin e-kirja.
Santeri Alkio (1896). Murtavia voimia. Project Gutenbergin e-kirja.

Arvioita:
Jori on lukenut Puukkojunkkarit, Voimista en löytänyt juttuja.

P.S. Tarkkasilmäinen saattaa hoksata, että kuvani puukko ei ole oikea teräase vaan Iisakki Järvenpään pikkuinen koristepuukko. Pahoittelut. Aito kauhavalaaseni on autotallin puolella, perinteitä halveksien tavallisena työkaluna... enkä jaksa kahlata pääsiäislumien läpi sitä hakemaan.

16 kommenttia:

  1. Nälkävuoden jälkeen tuo Murtavia voimia kuulostaa kiinnostavalta. Oikeastaan mikä tahansa siihen vuoteen ajoittuva kiinnostaa, sillä se nälkä ei ole voinut olla lyömättä leimaansa koko yhteiskuntaan. Ihan kiva muutenkin löytää Gutenbergista luettavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jori, niinpä, mutta varmasti vaikutus on ollut eri piireissä ja eri ihmisillä hyvin erilainen. Se oli minusta Alkion kirjan yksi ansio, että hän onnistui välittämään yhtä aikaa niitä eroja ja silti löymään tekstiin humanistisen leiman. Odotan mielenkiinnolla mitä tästä tuumit! :-)

      Poista
  2. Kuullostaapa kiinnostavalta, tietty osa kiinnostuksesta tosiaan varmaan johtuu siitä että itse olen etelä-pohjanmaalta kotoisin ;) useamman vuoden toki jo asustellut muualla. Toisaalta veri kyllä vetäisi takaisin sinnepäin, mutta saa nähdä minne sitä sitten loppujen lopuksi päätyy.
    Niin tuo murre on minusta kiehtova aihe, itselle on tullut yllätyksenä vastaa se etteivät mm. sanat lesta, porsta, litilosko ole ihan yleiskieltä, niin luulin kunnes joku minua on valistanut..
    Täällä (http://www.saunalahti.fi/ajr78/sanaframe.html) on kohtuullinen sanakirja pohjanmaan murteeseen, on siellä muutakin hauskaa.
    Mutta pitääpä katsoa josko tätä löytyisi kirjastosta luettavaksi, sen verran kiinnostuin :)

    VastaaPoista
  3. Löysimpäs vahingossa toisenkin sanakirjan, http://yle.fi/alueet/pohjanmaa/murresanakirja/2009/06/sanakirja_835740.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katinka, hah, tuolta murresanakirjoista (kiitos linkeistä!) löytyy tieto, että asuulillaan ollaan leikillään. Mutta litilosko? Valitsitko ihan tahallasi sellaisen sanan joka ei löydy kummastakaan? Ihanan rempseän kuuloinen sana kumminkin...

      Hauskaa että kiinnostuit! Näiden vanhojen kirjojen kanssa huomaa usein lukevansa niitä aivan eri lähtökohdista ja aivan eri tunnelmalla kuin tekijä on todennäköisesti tarkoittanut - mutta samalla on jotenkin huimaa, että tekstit voivat elää niin pitkään ja että niistä vielä saa jotain irti.

      Poista
    2. Ei ollut kyllä tarkoituksellista ettei sitä tuolta löytynyt, litilosko on läpimärkä, siis ihan tippuu vettä :) paljon sanoja onkin kyllä lähteny ihan omasta puheesta, kun eivät nämä täkäläiset niitä ymmärrä. Mutta kummasti ne muistuvat mieleen aina vanhempien luona käydessä tai muuten pohjanmaata kuullessa/lukiessa. Mies muuten tuosta Härmä elokuvasta sanoi että siinä kuitenkin kuulee näyttelijöiden puheesta etteivät ole aitoja pohjalaasia, itse en ole elokuvaa nähnyt.

      Luin tuolta alempaa kommenteista että Alkio on laihialainen, niin pakko lisätä että minun kotikotoani (eli vanhempieni luota) on Laihian rajalle n. 10km, eli naapurikunnasta olen kotoisin. Eli mielenkiinto vain lisääntyi ;)

      Poista
    3. Katinka, minulle Härmä-elokuvan puheenparsi meni aika täydestä, vain parissa kohdassa rytmi aavistuksen särähti - mutta kun ei ole natiivi niin ei osaa arvioida. :-)

      Heh, litiloskokin selvisi... hieno sana, melkein olisi pitänyt intuitiolla arvata, mutta enpä keksinyt.

      Poista
  4. Kiinnostavaa tosiaan! Samaisen Härmä-elokuvan (tai oikeastaan jonkin sitä koskeneen lehtijutun) myötä putkahti mieleen ajatus että pitäisiköhän sitä Alkiota joskus lukea. Kyllä varmaan pitää! :)

    Rauska on rikkinäänen, ja päässilimäänen, soon sellaanen pöhölö joka teköö mitä sattuu eikä palio ajattele seuraamuksia. En ny paremminkaa osaa seliittää. :) Ja muut oli sitten mullekin vieraita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, ihanaa, päässilmäinen on nyt täydellisesti selitetty! Mahtava sana, otan heti käyttöön. :-)

      Kyllä Alkiolta sietää ainakin sen yhden kirjan verran lukea, ja voi hyvin olla, että osaat paremmin tunnistaa niistä sen olennaisen, kun sanasto on sinulle selvempää. Ja mene ihmeessä katsomaan Härmä; vaikka tarina on kovasti mustavalkoinen, siinä tiettyä (tekisi mieli sanoa "pohjalaista") suuruutta - ja Mikko Leppilampi!

      Poista
    2. Härmää suosittelen minäkin. :-) Okei, en tosin pystynyt katsomaan niitä väkivaltakohtauksia, mutta näyttelijät ovat aivan mahtavia, puvustukset upeita ja miljöö upeaa. Pohjalaisena minä jännitin eniten murretta, mutta se luonnistui näyttelijöiltä sujuvasti enkä kiinnittänyt huomiota muiden kuin iäkkäämpien näyttelijöiden liialliseen yritykseen. Ja Leppilampi on todella pelottava!

      Kiitos kirjavinkistä Booksy. Ehkä joskus tulevaisuudessa Alkiolta voisi teoksen lukea.

      Poista
    3. Kaisa, kivaa! Leppilampi hurjana oli kyllä maisemien lisäksi Härmässä hienointa...

      Poista
    4. Joo olenkin elokuvan jo nähnyt ja tykkäsin! Ja olin myös ilahtunut siitä kuinka hyvin murre luonnistui. Täytyy katsoa vielä uudelleenkin. :)

      Poista
  5. Täytynee ilmeisesti tutustua näihinkin teoksiin. Se on muuten murteessa kumma juttu, että minäkin Etelä-Pohjanmaalla ikäni asuneena en kaikkia mainitsemiasi sanoja/sanontoja tunnistanut. Toisaalta, vaikka sanat ja niiden merkitykset olisivatkin tuttuja, ei niitä varsinaisesti pysty selittämään. Päässilimääsyyteen saitkin jo selityksen, itse en olisi osannut sitä sanoiksi pukea. Mukavaa pääsiäisen jatkoa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marleena, täällä saattaa kai olla aika suuriakin paikallisia eroja kielessä (tai niin olen joskus ollut ymmärtävinäni), joten siinä voi piillä selitys. Ehkä vain Laihialla, josta Alkio on kotoisin, puhutaan lehmältäisiä? Hyvää pääsiäisen jatkoa sinullekin!

      Poista
  6. Hieman jäläkijättöönen kommentti, mutta kun luin tämän postin vasta nyt. Lehemältäänen on kyllä muuallakin käytössä. Tiedän sen omien vanhempieni kautta (Kauhajoelta) ja Lapuan sanastostakin näköjään löytyy: http://helemi.lapua.fi/index.php?iContentID=679

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ute Lias! Kaikin puolin opettavainen tämä kirja, ja muistuttaa hyvin siitä, että kielenkäyttö on aika paikallista - ja oli vielä paljon paikallisempaa ennen tätä villiintyneen viestinnän aikaa :)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.