Sivut

perjantai 25. toukokuuta 2012

Bring Up the Bodies

Kuva/kansi: HarperCollins/Andy Bridge
Olen odotellut Hilary Mantelin Susipalatsin jatko-osaa Bring Up the Bodies innosta täristen. Ei tullut pettymystä.

Bodies on nopeatempoisempi kuin Susipalatsi, varmaan osaksi siksi, että se keskittyy tiiviimpään ajanjaksoon. Nyt ei myöskään pahemmin johdatella vaan mennään suoraan toimintaan. Henkilöt ja tilanne ovat jo tuttuja, eikä Mantel tässä osassa juurikaan taustoita. Luulen silti, että Henrik VIII:n avioliittohistorian edes suurin piirtein tuntevalle lukijalle tarina avautuu riittävän hyvin vaikkei Susipalatsi olisikaan tuttu. Sillä vaikka Bodies on historiallinen romaani, vielä enemmän se on romaani ihmisistä.

Tapahtumat - no, Anne Boleynin tuhosta on kyse, Cromwellin näkökulmasta. Ja Cromwellin näkökulmasta kyse ei ole ensisijaisesti kuningattaren kaatamisesta vaan jostain muusta: välillä periaatteista, useimmiten eduista. Cromwell on kuin modernin suuryrityksen johtopaikoille itseään kampeava uraohjus, ja Henrik arvaamaton ja armoton kuin ne kuuluisat markkinavoimat ikään.

Juoni ei luonnollisestikaan pahempia yllätyksiä tarjonnut, mutta Mantelin teoria siitä, miten Annen kanssa tuomitut miehet valikoituvat, eräänlaisena henkilökohtaisena kostona, on oivaltava ja kiehtova. Todenperäisyydestä ei voi puhua, mutta psykologisesti huima ajatus... enkä usko, että tätä ehdotusta olisi ihan helppoa uskottavasti kumota. Juttua jo pohjustettiin Susipalatsissa, mutten siinä tajunnut yhteyttä, vaikka pari nimeä tunnistinkin. Kiinnostava oivallus...

Henkilöistä pitää erikseen mainita Call-Me eli Wriothesley, jonka myöhemmät vaiheet Cromwellin tarinassa saavat hänen ja Cromwellin kohtaamiset tuntumaan erityisen särmikkäiltä. Myös Jane Seymor on tässä kirjassa melkoinen tyyppi, taatusti jotain muuta kuin mihin on yleensä totuttu! Itse asiassa tuli elävästi mieleen Harry Potterin Luna Lovekiva... Nyt näen Susipalatsinkin Janen jotenkin toisin.

Tällä kertaa löysin myös lyhyen esimerkin Mantelin dialogista:
Thurston rolls his eyes. 'Distance don't stop her. If she wants him down from Northumberland she just whistles and whips him down on the wind. Not that she stops at Harry Percy. They say she has all the gentlemen of the king's privy chamber, one after another. She don't like delay so they all stand in a line frigging their members, till she shouts, "Next."' 
'And in they troop,' he says. 'One and then another.' He laughs. Eats the final currant from his palm. 
'Welcome home,' Thurston says. 'London, where we believe anything.' (s. 52)
Tuosta myös näkyy piirre, joka on ehkä Mantelin Cromwell-romaanien suuri hienous: nämä ovat modernia proosaa menneestä, sellaista, joka ei kutista historiallisia hahmoja karikatyyreiksi eikä heidän kohtaloitaan tapahtumaluetteloiksi. Ihmiset ovat juuri niin mutkikkaita kuin mekin nyt.

Virkistävää kamaa verrattuna esimerkiksi Philippa Gregoryyn. Olen nauttinut kovasti hänenkin romaaneistaan, muttta täytyy myöntää että Mantelin rinnalla ne ovat aika standardoitua historiallista draamaa... Heh, tosissani en kehtaa Gregorysta valittaa kun Susipalatsin ja Bodies'n innoittamana tulin juuri lukeneeksi uudelleen aika monta. Mutta niin se vain on. Gregory on mukavaa peruspurtavaa, Mantelissa on enemmän kuitua ja vitamiineja.

Tudor-fanille ehdoton herkku: huippumiljöö, huippukertoja.

Hilary Mantel (2012). Bring Up the Bodies. Fourth Estate. ISBN 978-0-00-731509-3.

Arvioita:
Margaret Atwood The Guardianissa
Catherine Taylor The Telegraphissa
Swapna Krishna S. Krishna's books -blogissa


10 kommenttia:

  1. Täytyypä alkaa raivata tilaa tälle lukujonossa...

    VastaaPoista
  2. Norkku, ei hätiä mitiä, kun tässä ei ole varsinaisesti kauheaa mitä-tapahtuu-seuraavaksi -paniikkia, tämä voi odottaakin. :-) Minä en vaan malttanut antaa olla...

    (Seuraavaksi pitää tempautua näistä menneistä tuleviin, on mennyt viikko ihan 1400-1500 -luvuilla!)

    VastaaPoista
  3. En tiedä miksi en vieläkään ole hommannut Mantelia luettavakseni, vaikka hyvien historiallisten romaanien ystävä olenkin. Kiitos kun pidät esillä, täytyy pitää mielessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, hih, ehkä asiaan ovat vaikuttaneet kaikki ne, joiden mielestä Susipalatsi oli suunnattoman pitkä ja tylsä ja puiseva? Mutta on ilo huudella tätä vastakkaista mielipidettäni... ja jos päädyt hyppäämään suorilta tähän uusimpaan, sekin luultavasti toimii. :-)

      Poista
  4. Minä odotan tätä kovasti. Susipalatsi on ehkä parasta, mitä olen tänä vuonna lukenut, vaikka siihen oli aluksi vaikea päästä sisälle. Olisi ehkä pitänyt olla enemmän taustatietoa. Tiesin Henrikin vaimot ja jotain Moresta, mutta esimerkiksi Cromwellista ja Wolseystä en mitään. Välillä piti opiskella aihetta mm. Grimbergistä. Sitten kun opin vielä erottamaan Norfolkin, Suffolkin ja Wiltshiren toisistaan pääsi lukeminen kunnolla vauhtiin ja en olisi halunnut lopettaa ollenkaan...

    Mielestäni Mantelin tulkinta tuulettaa vakiintuneita käsityksiä historiasta (sellaisia kuin vaikka siinä Grimbergissä), muistuttaa, että eivät ne välttämättä ole sellaisenaan totta nekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outi, itse olen niin vakinainen hengailija Tudorien hoveissa, etten oikein osaa arvioida missä määrin taustatiedon puuttuminen vaikuttaa lukemiseen. Kiva kuulla että nautit Susipalatsista kumminkin! MInäkin pidin siitä miten Mantel tuulettaa vakiintuneita käsityksiä. On niin helppoa pitää sitä tavallisinta tulkintaa yksioikoisesti totena... mutta todellisuudessa tiedämme kovin vähän siitä mitä ja miten tapahtui.

      Tämä Bodies oli ainakin minulle huiman hyvä lukukokemus! :-)

      Poista
  5. Tämä on pakko lukea, mutta maltan kyllä odottaa vähän aikaa. Jospa säästäisin tämän joululukemiseksi, kun kesälomakin tuli jo pidettyä. Mantel on sellaista herkkua, että haluan rauhassa keskittyä kirjaan ja lukea sitä pitkiä pätkiä kerrallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutoukka, olen kyllä samaa mieltä, että Manteliin on hyvä saada keskittyä rauhassa. Teksti on aika hienoviereistä ja ovelaa; hätäisesti tai pätkittäin lukien jää paljon väliin. :-)

      Poista
  6. Luna Lovekiva tosiaan, osuva vertaus! Minä olen saanut Janesta erilaisen kuvan mutta tämä uusi Jane oli kiinnostava. Tuo ajanjakso on kyllä hirmuisen kiinnostava, vaikka siitä onkin tullut jokunen kirja jo luettua niin kummasti vain edelleen kiinnostaa.

    Mahtaakohan Mantel kirjoittaa sarjaan vielä kolmannen osan, sehän olisi hänen toteuttamanaan varmaan varsin mainio?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, mulla on sellainen käsitys, että kolmaskin osa on tulossa. Valitettavasti sitä täytyy varmaan jonkun aikaa odottaa... mutta hyvää kannattaa! Ja parin vuoden kuluttuahan kärsii jo lukea nämä uusiksi, ikään kuin alkulämmittelynä. :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.