Tämäkin tammikuu

Neiti B, yksityiskohta harjoituksesta. 

Pitänee aloittaa kertomalla, että kuvitus ei liity aiheeseen... En ole, krhm, esimerkiksi laihtunut tässä kuussa tai mitään sellaista. Kirjadieetti on kyllä edelleen kevyt ja vähäkuituinen, mutta selvästi reippaammassa tahdissa täälläkin on romaaneja rouskutettu kuin parina aiempana kuukautena.

Luettu ja blogattu:

Liisa Nevalainen: Punainen hattu
Stephen King: The Dead Zone
Nathanael West: Vastaathan kirjeeseeni Miss Lonelyhearts
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Martin Lindstrom: Buyology - Ostamisen anatomia
Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää
Bill Willingham & co: Fables 8 - 12
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo

Kuukauden nostalgiapläjäys oli Kingin The Dead Zone. Oli mukava huomata, että vanha suosikki kolahti yhä. Kuukauden uutuus oli ehdottomasti Wolfen Kiduttajan varjo. Haastavinta lukemista tarjosi Miss Lonelyhearts, Fablesin kanssa taas vietin oikeaa sarjakuvan juhlaa. Samalla tuli täyteen puolentuhatta blogijuttua. Jotkut eivät osaa pitää mölyjä mahassaan, kuten vaarini olisi sanonut... Onneksi nettiin mahtuu!

Tammikuun paras kirjakokemus oli silti vielä toistaiseksi bloggaamaton kirja 50-luvulta, mutta arvaatteko mikä? Se on monien bloggaajakamujen suursuosikki, lukupiirissämme mielipiteitä jakanut, kahteen kertaan käännetty kirja, joka on myös yksi 17-vuotiaan Neiti A:n lemppareista.

Siitä tulee ensi viikolla juttua. Muutama muu jää nyt lyhyelle maininnalle.

Luettu muttei blogattu:

Ville Ranta (2003, 2008). Sade. Tämä sarjakuvaromaani tuli hankittua, koska kotimaisiin sarjakuvantekijöihin tutustuminen on ollut pitkän aikavälin listallani. Nyt voin viivata Rannan yli... ainakin toistaiseksi. Älkää käsittäkö väärin: Sade on erinomaisen hieno teos, moniulotteinen ja ilmeikäs. Tarinaa en oikeastaan ymmärtänyt, mutta se tuntui mukavasti haikean absurdilta. Rannan riisuttu, suorastaan alaston piirrosjälki ei vain ole ihan minun juttuni. Myös rytmitys herpaannutti; ei ole minun makuuni kun jäädään tunnelmoimaan vaikkapa vessassa istumista ruutukaupalla. No joo. Rajoitteensa kullakin, tässä varmaan sitten minun.

Seppo Jokinen (2005). Sana sanaa vastaan. Tässä dekkarissa vanha tuttu komisario Koskinen Tampereelta kaivautuu menneisyyteen: kuolleena löydetty kasikymppinen nainen johdattaa hänet kauan sitten tapahtuneen murhan jäljille. Nykyhetkessä päänvaivaa aiheuttaa tarmokas mielenosoittajajoukko. Henkilökohtaisessakin elämässä on pientä vipinää. Perushyvää perus-Koskista, jota ryyditti mukavasti yhden tutun poliisin häähumu.

Seppo Jokinen (2006). Hiirileikki. Koskisen ihmissuhdekiemuroilla on roolinsa tässäkin romaanissa, mutta nyt pääosan vie huima murhien ja pahoinpitelyjen sarja. Hiirileikki luotaa hienosti hyväksikäytön sekä miesten ja naisten välisen luottamuksen teemoja. Yksinäinen sielu on helppo saada satimeen. Vaikka juonessa oli jokunen ontuva piirre, pidin kovasti. Yksi parhaista tähän mennessä.

Seppo Jokinen (2007). Viha on paha vieras käsittelee ovelasti erilaista rikosten sarjaa. Joku pahantahtoinen hiippari vierailee kerrostalon asukkaiden kodeissa, öisin heidän nukkuessaan tai päivisin heidän ollessaan poissa. Pian löytyy yksi asukkaista kuolleena. Grhh...  Suht' tuoreena kerrostaloasukkina pidin tätä oikein mukavasti karmaisevana tarinana.

Seppo Jokinen (2008). Kuka sellaista tekisi. Tässä romaanissa tutkitaan rappioalkoholistien kummia kuolemantapauksia. Motiiveja tuntuu löytyvän niin Hervannan hyväntahtoisilta humanisteilta kuin kaupunkikuvaa kiillottavilla nimbyilijöiltäkin. Vai olisiko kyseessä yksityinen kostoretki? Varmaa on vain, että me ihmiset olemme outo joukkue tässä luomakunnan divarisarjassa. Niinpä. Kyllä poliisi sen tietää jos joku.

Murhaavaa ja vahvasti kotimaista meininkiä, eikös? Kuukauden pähkinäni onkin ollut vuoden 2012 käännettyjen suosikkien valinta. Huomenna on näet aika äänestää Blogistanian Globaliassa, kirjabloggaajien suuressa käännösromaanikisassa. Pitkään päätä raavittuani sain minäkin listani kasaan. Jos Bloggerin ajastus suo, se ilmaantuu tällä paikalle 1. helmikuuta kello kymmenen.

Loppuun vielä kuukauden hakusana, totta kai! Se on ylivoimaisesti tämä viehkeän kryptinen haku:

e=mc2 maskuliininen

Hilpeää helmikuuta!