Neiti B, yksityiskohta harjoituksesta. |
Luettu ja blogattu:
Liisa Nevalainen: Punainen hattu
Stephen King: The Dead Zone
Nathanael West: Vastaathan kirjeeseeni Miss Lonelyhearts
Jonas Jonasson: Satavuotias joka karkasi ikkunasta ja katosi
Martin Lindstrom: Buyology - Ostamisen anatomia
Johanna Tuomola: Minkä taakseen jättää
Bill Willingham & co: Fables 8 - 12
Gene Wolfe: Kiduttajan varjo
Kuukauden nostalgiapläjäys oli Kingin The Dead Zone. Oli mukava huomata, että vanha suosikki kolahti yhä. Kuukauden uutuus oli ehdottomasti Wolfen Kiduttajan varjo. Haastavinta lukemista tarjosi Miss Lonelyhearts, Fablesin kanssa taas vietin oikeaa sarjakuvan juhlaa. Samalla tuli täyteen puolentuhatta blogijuttua. Jotkut eivät osaa pitää mölyjä mahassaan, kuten vaarini olisi sanonut... Onneksi nettiin mahtuu!
Tammikuun paras kirjakokemus oli silti vielä toistaiseksi bloggaamaton kirja 50-luvulta, mutta arvaatteko mikä? Se on monien bloggaajakamujen suursuosikki, lukupiirissämme mielipiteitä jakanut, kahteen kertaan käännetty kirja, joka on myös yksi 17-vuotiaan Neiti A:n lemppareista.
Siitä tulee ensi viikolla juttua. Muutama muu jää nyt lyhyelle maininnalle.
Luettu muttei blogattu:
Ville Ranta (2003, 2008). Sade. Tämä sarjakuvaromaani tuli hankittua, koska kotimaisiin sarjakuvantekijöihin tutustuminen on ollut pitkän aikavälin listallani. Nyt voin viivata Rannan yli... ainakin toistaiseksi. Älkää käsittäkö väärin: Sade on erinomaisen hieno teos, moniulotteinen ja ilmeikäs. Tarinaa en oikeastaan ymmärtänyt, mutta se tuntui mukavasti haikean absurdilta. Rannan riisuttu, suorastaan alaston piirrosjälki ei vain ole ihan minun juttuni. Myös rytmitys herpaannutti; ei ole minun makuuni kun jäädään tunnelmoimaan vaikkapa vessassa istumista ruutukaupalla. No joo. Rajoitteensa kullakin, tässä varmaan sitten minun.
Seppo Jokinen (2005). Sana sanaa vastaan. Tässä dekkarissa vanha tuttu komisario Koskinen Tampereelta kaivautuu menneisyyteen: kuolleena löydetty kasikymppinen nainen johdattaa hänet kauan sitten tapahtuneen murhan jäljille. Nykyhetkessä päänvaivaa aiheuttaa tarmokas mielenosoittajajoukko. Henkilökohtaisessakin elämässä on pientä vipinää. Perushyvää perus-Koskista, jota ryyditti mukavasti yhden tutun poliisin häähumu.
Seppo Jokinen (2006). Hiirileikki. Koskisen ihmissuhdekiemuroilla on roolinsa tässäkin romaanissa, mutta nyt pääosan vie huima murhien ja pahoinpitelyjen sarja. Hiirileikki luotaa hienosti hyväksikäytön sekä miesten ja naisten välisen luottamuksen teemoja. Yksinäinen sielu on helppo saada satimeen. Vaikka juonessa oli jokunen ontuva piirre, pidin kovasti. Yksi parhaista tähän mennessä.
Seppo Jokinen (2007). Viha on paha vieras käsittelee ovelasti erilaista rikosten sarjaa. Joku pahantahtoinen hiippari vierailee kerrostalon asukkaiden kodeissa, öisin heidän nukkuessaan tai päivisin heidän ollessaan poissa. Pian löytyy yksi asukkaista kuolleena. Grhh... Suht' tuoreena kerrostaloasukkina pidin tätä oikein mukavasti karmaisevana tarinana.
Seppo Jokinen (2008). Kuka sellaista tekisi. Tässä romaanissa tutkitaan rappioalkoholistien kummia kuolemantapauksia. Motiiveja tuntuu löytyvän niin Hervannan hyväntahtoisilta humanisteilta kuin kaupunkikuvaa kiillottavilla nimbyilijöiltäkin. Vai olisiko kyseessä yksityinen kostoretki? Varmaa on vain, että me ihmiset olemme outo joukkue tässä luomakunnan divarisarjassa. Niinpä. Kyllä poliisi sen tietää jos joku.
Loppuun vielä kuukauden hakusana, totta kai! Se on ylivoimaisesti tämä viehkeän kryptinen haku:
e=mc2 maskuliininen
Hilpeää helmikuuta!
Vau, tyttäresi on todella taitava!
VastaaPoistaTuon mainitsemasi kirjan on pakko olla Sieppari ruispellossa, josta esimerkiksi Luetut, lukemattomat blogissa on kiinnostava tulkinta ;)
Maria, osuit kerralla oikeaan. Mun vihjeet ovat selvästikin liian selviä! Luettujen Liisalla on kaksikin kiinnostavaa tulkintaa ko. kirjasta - vaikka taidan arvata kumpaa tarkoitat! ;-)
PoistaNytkö saa veikkailla? Mä olisin arvannut I Capture the Castle, mutkun se on ilmestynyt -49. Ja seuraavaksi käy varmaan ilmi, ettei genre ole SINNEPÄINKÄÄN.
VastaaPoistaMutta se on hyvä kuitenkin.
Liina, hih, se olisi ILMAN MUUTA ollut juuri se... jos se olisi ilmestynyt 50-luvulla. Ja jos olisin lukenut sen. :D
PoistaSiepparia minäkin veikkaisin :) Lukemattomistasi tuli mieleeni, että Jokista on ollut tarkoitus lukea enemmänkin joskus. No, joskus sitten. Hieno kallo!
VastaaPoistaHyvä Amma! Arvaas muuten kenen blogiarvio oli esillä lukupiirissämme eilen? (Tunnun olevan kovin arvoituksellisella tuulella?) Oikein printattuna oli siellä ja ääneen luettiin... ;-)
PoistaOlisin veikannut samaa kuin Liina, mutta koska kirja on ilmestynyt 1949, niin sitten jään odottamaan tammikuusi parasta kirjaa. :)
VastaaPoistaKatja, Siepparihan se oli, vähän yllättäen - en olisi välttämättä odottanut pitäväni siitä kun olen enemmän tämmöinen juonikkaiden juttujen ystävä. Mutta Salinger yllätti oikein positiivisesti.
PoistaEnpä ole Rannan Sadetta lukenut, ja koska vessaan en minäkään halua jumia,skippaan teoksen. Rannasta pidän muuten kyllä kovasti. Lue, Booksy vaikka Kajaani seuraavaksi.
VastaaPoistaHieno kallo! Vau.
Paula, heh, laitan Kajaanin korvan taakse! :D (ja välitän kehut Neiti B:lle. On kyllä kätevää huonosti kameraa käyttelevä äiti voi pummia kuvituksia perhepiirissä...)
PoistaOi, kehu Neiti B:tä minunkin puolestani :)
VastaaPoista