 |
| Löytyy näitä hienoja maisemia Suomestakin. |
Lukurintamalla kuukausi oli varsin hiljainen, odottavien kirjojen pinot sen kun kasvavat. Ja mitä tekee bloggaaja? Eksyy lukemaan uudestaan jo ennen luettua. Sain nimittäin hirveän Kaari Utrio -kohtauksen Seuraneidin luettuani; ahmin kaikki hyllystä lyötyvät 1800-luvun rompsut ja lisääkin olisi uponnut... Mitä tässä voi sanoa, fani mikä fani. Ei edes kaduta. Ainoa harmillinen seikka tuon Utrio-pinoni kanssa on, että en saanut sen jatkoksi Ilkeitä sisarpuolia. Sitä mokomaa ei omasta hyllystä löydy.
Vänrikki Stoolin tarinoissa olen edennyt vain noin puoleenväliin, joten vielä on lausuntaa (oikeammin: mutinaa) edessä ennen kuin koko paketti on käsitelty, sillä näistä runoista en saa kiinni ellen lue ääneen. Aktiivisesti kesken on myös kolme romaania ja kaksi novellikokoelmaa - hypin kirjasta toiseen kuin heinäsirkka.
Mutta ei se mitään. Elokuun kirjat ovat olleet omalla tavallaan mainiota joka ainoa. On vaikea nimetä kuukauden parasta. Vargas oli hieno uusi tuttavuus, Räätälöity ratkaisu taisi olla yksi parhaista Jokisen dekkareista tähän mennessä, ja Utrio on tietysti aina Utrio.
Luettu ja blogattu:
Hilary Mantel: A Place of Greater Safety
Seppo Jokinen: Räätälöity ratkaisu
Kaari Utrio: Seuraneiti
Marja Björk: Poika
J. Pekka Mäkelä: Alshain
Fred Vargas: Painu tiehesi ja pysy poissa
Hilja Valtonen: Rakas Vihtori
Luettu muttei blogattu:
Arttu Seppälä ja Liisa Seppälä (2013). Pöyrööt - Rakkautta kärestä pitäen. Lahja kamulta. Pöyrööt-sarjakuvaa lehdistä seuranneille ei tarvitse kertoa minkälaisesta tyylistä on kyse. Tämä rakkausalbumi noudattelee samaa linjaa... Jussi Pöyröö on jussipaitainen isäntämies, jonka soveltaa eteläpohojalaasta viisauttansa omiin ja naapurin asioihin. Vinkkinä vierasmaalaisille: pöyröö tarkoittaa samaa kuin pörrö jossain muualla maassa, eli hölmöläisten puuhista on kysymys. Albumissa on yli sata strippiä, ja kieltämättä jotkin hymyilyttivät, mutta visuaalinen tyyli ei erityisesti innosta. Sen voi tsekata myös sarjakuvan kotisivuilta täältä.
Matti Rönkä (2009). Tuliaiset Moskovasta. Kirjastosta. Viktor Kärppä, melkein rehellinen liikemies, huomaa päätyneensä vanhan tutun muuliksi idänreissullaan. Salaperäiset tuliaiset kiinnostavat niin Supoa, poliisia kuin lähetystön miehiäkin. Jukka-Pekka Palo luki taas erinomaisesti. Hyvää autoiluseuraa tämäkin Rönkän dekkari. Äänikirjana tämän kuunteli myös Amma.
Kaari Utrio (1996). Iisalmen serkku ja muita kertomuksia. Sisältää novelleja ja romaanin Rautalilja. Täytyy myöntää, että tämä ei ole lemppareitani Utrion tuotannossa; Rautalilja on ihan hyvää luettavaa mutta novelleista en oikein innostunut.
Kaari Utrio (2004). Saippuaprinsessa.
Kaari Utrio (2011). Oppinut neiti.
Kaari Utrio (2002). Ruma kreivitär.
Ai niin - loppuun on vielä pakko kertoa kuukauden mystisimmästä hausta. Blogistani on etsitty köyhän naisen lentojuomaa. Mitähän se mahtaa olla...?
Sofi Oksanen kertoi Fb-sivullaan köyhän naisen lentojuomasta muutama päivä sitten, olisiko sen peruja? On siis Kun kyyhkyset katosivat -kirjassa esiintyvä drinkki.
VastaaPoistaSalla, himputti - tuo minun olisi pitänyt muistaa! Kiitos :D
PoistaSulla on kyllä ihan parhaat haut! Joskin Sallan ehdottama selitys vie mystisyyttä vähän, mutta vain vähän :)
VastaaPoistaMinäkin luin Vänrikki Stoolia ääneen, niin kuin ylipäänsä kaikkea runomittaan vivahtavaa, jos aion lukemastasi jotain ymmärtää.
Minulla on Seuraneiti kirjastossa varauksessa, edellinen Utrioni taitaakin olla juuri mainitsemasi Iisalmen serkku, jonka luin vuosia ja vuosia sitten. Muistaakseni ihan pidin. Tosin tämä Iisalmi-ulottuvuus selittää kohdallani paljon :)
Amma, joo, mitalliset runot eivät jotenkin "välity" ellei niitä lue ääneen... Iisalmen serkun novellit olivat minusta ehkä vähän epätasaisia; joissain oli terää mutta osa tuntui aika löysiltä. Mutta pitää muistaa että minä olenkin tunnettu novellirasisti ja onnistun harvoin oikein innostumaan novellista. :-)
PoistaIhan innostuin tuosta köyhän naisen lentojuomasta, mutta Salla sen selittikin. Kiinnostavaa, mutta aina on tilaa arvoitukselle tuonkin suhteen. :)
VastaaPoistaHilja Valtosta pitäisikin lukea joskus. Edelliskerrasta on aikaa varmaankin 20 vuotta...
Katja, suosittelen Valtosta lämmöllä! Veikkaan, että kirjat näyttäytyvät nyt toisenlaisina. :D
Poista(Harmittaa tuo köyhän naisen lentojuoma kun en tunnistanut - mutta nou hätä, taas löytyi kirjablogiverkostosta tieto. Olisikohan ollut ensimmäinen kerta kun mystinen haku oikeasti olikin ihan... järkevä?)