Tämä ei ole edes juttu, tämä on turhautunut ulvahdus.
Sallan innoittuneen kirjoituksen perusteella tilasin Amazonista The Unwritten -sarjan kolme ensimmäistä osaa ja kaksi saapui, nimittäin ykkönen ja kolmonen. Kakkososan asemesta tuli sähköpostiviesti we regret to inform you that your order will take longer to fulfill than originally estimated.
Yeah, mate. Argh. Ei haittaisi jos ykkösosa olisi ollut huono tai edes keskinkertainen, mutta kun se oli oikeasti hyvä. Sellainen että tekisi mieli lukea heti seuraavatkin osat. Mutta nyt täytyy purra hammasta yhteen ja olla solkkaamatta kolmosen kanssa ties kuinka pitkään... en halua spoilata tätä itseltäni. Onneksi Turun Sarjakuvakaupassa näyttää olevan tätä varastossa; perun Amazonin ja tilaan sieltä. Nih.
On vaikea ilmaista lyhyesti ja napakasti mistä Unwritten kertoo. Tarina näyttää ensin yhdeltä, sitten toiselta... mutta ehkäpä pääteema on toden ja kuvitteellisen yhteensulautuminen. Tai oikeammin, se ettei eroa ehkä olekaan.
Päähenkilö Tom on Tommy Taylor -kirjasarjan luoneen kirjailijan poika, tai mahdollisesti markkinointimielessä hankittu ottopoika, tai kenties lihaksi tullut tarinan lapsi eli Tommy Taylor itse. Tomin elämä joka tapauksessa sekoittuu aavemaisesti isän luoman Tommy -hahmon elämään; Tommyn viholliset ja kenties ystävätkin ovat täällä, todellisuudessa. Ja heillä on veitsiä.
Vähitellen lukija johdatellaan oivaltamaan, että Tom (Tommy?) ei ole koko tarina. Joku jossain yrittää hallita kaikkia tarinoita, kontrolloida meitä johtavia meemejä. Jos maailma on tarinoita, muuttamalla tarinoita muutetaan myös maailmaa. Luomisvoima on todellista luomisvoimaa.
The Unwritten leikittelee hyytävän hyvin sillä tosiasialla, että tarinat ovat kiinteä osa meitä. Historia, politiikka, ideologia - kaikkia näitä voisi kutsua myös tarinoiksi. Mitä on kulttuuri paitsi tarinoiden alati muuntuva tiheymä? Mitä on identiteetti paitsi tarinoita, joita kerromme itsellemme itsestämme?
Ajatteluttava sarjakuva siis!
Piirtojälki ei minun kouliintumattomaan silmääni ole mitenkään poikkeuksellisen päätäkääntävää, vaikka onkin sinänsä tasokasta ja ilmeikästä. Mutta tekijöiden monipuolinen, kerroksittainen ja limittäinen tapa kuljettaa tarinaa erilaisin tekniikoin on sisällöllisesti älyttömän rikas ja vetävä. Värimaailman ja kuvakulmien muutokset luovat huomattavasti dynaamisemman vaikutelman kuin vaikkapa teknisesti ihan hyvässä Zombiessa oli. Lisäksi The Unwrittenin jokaisella sivulla on omat alatekstinsä; yhden tarinan rinnalla juoksee toinen, puoliksi salattu. Ja kun kirjojen maailmasta on kyse, tietenkin The Unwritten suorastaan vilisee intertekstuaalisia viittauksia, joiden parissa kirjahullu viihtyy. Kun lisätään vielä ironinen ote nykymaailman mediailmöihin, saadaan aika perusteellisen vakuuttava paketti.
En oikein saanut valoja kohdalleen, joten kuvat eivät onnistuneet kovin hyvin... Jos haluat vilkaista, kokeile Googlen kuvahakua tai lataa kustantajan sivulta laaja näyte (sisältää suurimman osan ykkösalbumista pdf:nä). Pikkupalaksi kuitenkin pari ruutua loppupuolelta: tässä pahis ilkeilee epätoivoiselle Kiplingille.
Mike Carey & Peter Gross (2010). The Unwritten: Tommy Taylor and the Bogus Identity. DC Comics. ISBN 978-1-84856-577-7.
Arvioita:
Sallan lisäksi tästä ovat kirjoittaneet
ohoo, pitääpä lukea itsekin. (ostin ykkösosan herra Sivukirjastolle synttärilahjaksi enkä malttanut edes odottaa synttäreihin asti vaan laukkasin kotiin kuin jänö paniikissa ja työnsin sille sarjiksen kouraan akateemisen pussissa, koska halusin varmistaa, ettei sillä vielä ole sitä. ei parhaita hetkiäni.)
VastaaPoistaLue ihmeessä :-) Toivottavasti herra Sivukirjasto osasi arvostaa lahjapussia - akateemisen pussi on paras käärö jonka tiedän!
VastaaPoistaApua mistä tätä saa tahdon lukea! Tämä kuulosti vähän sarjakuvamaiselta Jonathan Carrollilta joten nyt istun täällä suu vaahdossa ja mietin kuinka paljon opintolainasta jää "ylimääräistä". :D
VastaaPoistaToisin sanoen, mahtava arvio, kiitos, kiinnostuin!
Kivaa, Linnea! Sallan jutun perusteella tämä löytyy ainakin Helmet-alueella kirjastostakin - kun itse asun täällä, köh, maatalousvaltaisella alueella, on usein helpompaa nettishoppailla kuin taistella kaukolainalomakkeiden kanssa... Vaikka sitkeästi aion kouluttaa rakasta lähikirjastoamme hommaamaan myös aikuisten sarjakuvia ;-)
VastaaPoistaMahtavaa! Tästäkin ehdin salaa toivoa että tykkäisit - tosin kyllähän tämä tarjoilee sellaisia koukkuja kirjatoukille että kukapa lukuhullu voisi olla tykkäämättä?
VastaaPoistaMä kävin männäviikolla palauttamalla The Unwrittenit kirjastoon ja sitten marssinkin Akateemiseen kirjakauppaan Comics-osastolle ostamaan kaksi ekaa osaa omaksi. Kolmatta osaa ei ollut hyllyssä ja aika vähiin olivat kaksi ekaa osaakin huvenneet, hyvä jos on ollut ostajia niin ehkä loputkin osat Akateemiseen tulevat! Arvon tässä tilaisinko kolmososan Amazonista vai odottelisinko syksyyn, jolloin nelososa ilmestyy.
Mähän olen tällainen markkinointi-ihmisten mielestä epälooginen kirjojen ostaja - usein ostan kirjoja/sarjakuvia vasta sen jälkeen kun olen lainannut ne kirjastosta ja hyväksi havainnut.
Tarinavetoisuuden vuoksi ei tosiaan välttämättä kannata hyppiä järjestyksessä, toivotaan että kusti polkee nopeasti kakkososan sinne. ;)
Niin, ja älyttömän hyvin kirjoitit tästä (taas kerran)! Pitää lukea tekstisi oikein moneen kertaan...
VastaaPoistaTykkäsin tästä kuin hullu puurosta, Salla! Ja kiitos kohteliaisuudesta! Kissa kiitoksella elää mutta kyllä se vaan kirjabloggaajankin saa kehräämään :D
VastaaPoistaOle hyvä! Sulla on kyllä taito tunnistaa noita pinnanalaisia virtauksia kirjoissa...
VastaaPoistaToinen (salainen) toive mulla on, että tämä sarjis löytäisi tiensä myös sellaisten lukuharrastajien käsiin, jotka eivät tunne paljon sarjakuvia. Tämä on niiiin antoisaa luettavaa kirjallisuuden ystäville.