Spoilaamatta en voi kovin pitkälle kirjan selostamisessa mennä - ja uskon, että tämä kirja on eniten edukseen kun sen juonen antaa aueta lehti lehdeltä kuin valkovuokon - mutta ensimmäisen osan ytimen voi kertoa pilaamatta mitään keneltäkään. Alussa viisitoistavuotias koulupoika toipilaslomallaan rakastuu tuntemattomaan keski-ikäiseen naiseen. Hannan keho, Hannan läsnäolo, hänen vierautensa ja tuttuutensa, kaikki nämä hallitsevat nuoren Michaelin mieltä. Poika ei kuitenkaan mene järjiltään eikä joudu minkään eroottisen manian valtaan, ei sen enempää kuin kukaan rakastunut. Päinvastoin. Jotenkin Michael kasvaa poikkeuksellisen suhteensä myötä. Hän ylittää Hannan kanssa ikärajat ja luokkarajat; rohkeus tässä yhdessä asiassa tekee hänestä rohkean tuhannessa muussa asiassa, hyppyyttää kerralla yli aikuisuuden kynnyksen.
Tietenkään suhde ei voi jatkua. Mutta voiko se päättyäkään - voiko sellainen päättyä, joka jättää elämänikäiset jäljet?
Tässä kohdassa joku saattaa jo miettiä, miksi ihmeessä kirjan nimi on Lukija eikä vaikka Kehdonryöstäjä, mutta eipäs hoppuilla. Lukemisella on tärkeä rooli Hannan ja Michaelin suhteessa; ennen rakastelua Michael lukee naiselleen ääneen. Näytelmiä, romaaneja, novelleja. Ensin luettiin, sitten mentiin suihkuun, sitten rakasteltiin ja maattiin vielä hetki vierekkäin - sellaiseksi meidän tapaamisemme muodostuivat.
Jos tämä olisi pelkästään epäsuhtainen rakkaustarina, en varmaan olisi kirjasta kummemmin innostunut. Mutta Lukija on enemmänkin. Ensinnäkin se on poikkeuksellisen hieno kasvukertomus, tai ainakin meikäläisen silmissä poikkeuksellisen hieno, sillä yleisesti ottaen en kasvukertomuksista perusta. Schlink kuitenkin onnistuu aikuistumisen tuskan ja nautinnon kuvaamisessa upeasti. Tarina kerrotaan minä-muodossa, jo keski-iän ylittäneen Michaelin muisteluna. Vanhempi Michael katsoo taaksepäin ja kasvun kuvauksesta tulee hienosyistä ja haikeaa, ilman että siitä tulee tunkkaista.
Toiseksi, Lukija on terävä ja vähän sydäntäsärkeväkin kuvaus siitä, miten saksalaiset yrittävät tehdä sovintoa menneisyytensä kanssa. Sisäinen rauha on mahdotonta syyllisille ja syyttömille, sodanjälkeiselle sukupolvelle. Kaikki haluavat irtisanoutua kollektiivisesta häpeästä, osa aidosti häpeää kärsineenä, osa kenties vastakkaiset tunteensa kätkien. Näin Schlink kuvaa nuoren Michaelin opiskeluaikojen tunteita:
[--] Meille oli selvää, että rikokset oli tuomittava. Yhtä selvää meille oli, että vain päällisin puolin oli kyse jonkun keskitysleirinvartijan tai apurin tuomitsemisesta. Syytteessä oli se sukupolvi, joka oli käyttänyt noita vartijoita ja apureita hyväkseen tai ei ollut estänyt heitä tekemästä tekojaan tai edes paheksunut ja tuominnut heitä heti vuoden 1945 jälkeen, ja sen me tuomitsimme häpeään tässä selvitys- ja valistusprosessissa. (s. 98)Tapa, jolla Schlink käsittelee natsirikollisten tuomitsemista on älykäs. Lukijasta välittyy tunne, että tuomitseminen on väistämätöntä ja tarpeellista - ja samalla tunne, että sitä tehdään enemmän henkiinjääneiden vapauttamiseksi kuin tekojen hyvittämiseksi. Mikään ei voi hyvittää mitään. Syyttävä sormi ei vapauta häpeästä, mutta se muutti passiivisen kärsimyksen ja häpeän energiaksi, toiminnaksi, aggressioksi.
Eikä siinä vielä kaikki, niin kuin ostoskanavalla on tapana sanoa. Rakkauden, aikuistumisen ja kollektiivisen syyllisyyden lisäksi Schlink käsittelee yksityistä häpeää, yksinäisyyttä, eristymistä ja kirjallisuutta. Kaikki tämä ja vain 227 sivua selkeitä, yksinkertaisia selkeitä lauseita. Olen ihan ällikällä lyöty. Vau ja kaikkea sen tapaista. Kaiken järjen mukaan tämä ei olisi ollut minun kirjani ollenkaan, mutta olihan se. Suorastaan harmittaa antaa se takaisin omistajalleen. Itse asiassa olin niin vaikutettu, että piti tilata tästä kirjasta tehty leffakin, vaikka se tuskin voi vetää vertoja kirjalle.
En olisi uskonut, että näistä aiheista voisi kirjoittaa romaanin, joka jättää jälkeensä melkein tyynen olon, ja kuitenkin selvästi voi. Luin heti perään yhden Anne Frankin elämänkerran (siitä toiste) ja se pyyhkäisi tyyneyden tiehensä taas muttei himmentänyt ihailuani Schlinkin romaania kohtaan. Kaverilla on ripakopallinen taitoa, kun on tämän kirjoittanut. Loistava kirja, suosittelen kaksin käsin.
Pitääpä vielä loppuun kehaista suomennosta... Joskus saksasta (ja venäjästä!) käännetyt kirjat ovat aivan kummallista lausepuuroa, mutta tämä on kristallinkirkasta ja ilmaisuvoimaista, lukeminen ei tuota pienintäkään tuskaa.
Bernhard Schlink (1998, alkuperäinen 1995). Lukija. WSOY. Suomentanut Oili Suominen. ISBN 951-0-22525-8.
Arvioita:
Maria Säntti on arvioinut tämän Hesarissa (huom! spoilereita pukkaa!)
Anne Rannikko-Mattila Kiiltomadossa
Morre Morren maailmassa
Mie olen lukemassa tätä teosta. Voitin sen viime kesänä Valkoisen kirahvin -blogiarvonnasta ja nyt innostuin sitä lukemaan. Jänskä ajoitus. :)
VastaaPoistaLukija on ihana! Olin niin onnellinen kun löysin sen halvalla pokkarina ja siinä on vielä elokuvan kansi. Vaikka normaalisti nuo elokuvakannet vähän ärsyttää, mutta tässä tapauksessa se on paljon parempi vaihtoehto kuin tuo toinen!
VastaaPoistaJännä ajoitus täälläkin ;) Nimittäin juuri tänään lykkäsin tämän luettavaksi appivanhemmilleni. Tämä on yksi vaikuttavimmista kirjoista ikinä, mitä olen lukenut!
VastaaPoistaMinä katsoin tämän leffana vähän aikaa sitten ja innostuin niin kovasi, etä luin samaan syssyyn kirjankin - ja rakastuin lujaa. Kirja on vaikuttava, tykkäsin siitä että se yllätti eikä ollut vain perinteinen nuoren pojan ja vanhemman naisen rakkaustarina. Harmittelin, että kirja on ollut tosi vähän esillä missään, mutta onneksi siitä on nyt ollut juttua kirjablogeissa. Tämä on MAHTAVA.
VastaaPoistaKyllä tämä kirjanakin on ilmeisesti luettava. Elokuvana oli loistava, erityisesti Kate Winslet loisti. Nyt vaan kirjaa metsästämään.
VastaaPoistaHanna, mainiota! Ei ikinä saisi sanoa näin, mutta sanon kumminkin: uskon että tykkäät tästä. :-)
VastaaPoistaJanninna, ihana on! Tämä saattaa olla sellainen kirja, että laitan Antikka.netissä hakuun... (kun viimeisimmän amazon-pakettini aiheuttamat kommentit ovat laantuneet hieman :D)
Morre, taidan olla samaa mieltä, vaikka pitäisi varmaan odottaa viikko pari ennen kuin valalle menee... sellainen kutina on, että tämä oli kyllä poikkeuksellinen kirja.
Susa P., ei tosiaankaan perinteinen! Aiheena tällainen MILF-juttu ei innostaisi minua, mutta tämä onkin jotain ihan muuta. Moniulotteinen teos... Kiva muuten kuulla, että tykkäsit tästä vaikka olit nähnyt jo leffan, joskus tällainen osittain rakenteesta voimansa ottava kirja ei sitten iskekään jos tietää tapahtumista ennakkoon. Kertoo hyvää Schlinkin tyylistä!
Jaana, lue ihmeessä! Ja minä odotan nyt leffaa entistä malttamattomampana. :-)
Minusta Schlinck on erinomainen kirjoittaja, mutta tässä kirjassa arvasin etukäteen kaiken. Se ei tietenkään sinänsä huononna kirjaa, mutta vei minulta lukunautintoa. Sitten katsoin kirjasta tehdyn filmin ja jopa sen ostinkin ja kävi hyvin, sillä filmi kerrankin palvoo kirjaa. Naispääroolissa on Kate Winslet ja miespääosassa, siinä aikuisessa on Ralph Fiennes. En ikinä muista nuoren miesnäyttelijän nimeä...
VastaaPoistaPidin paljon Schlinckin Viikonlopusta, joka on saanut hyvinkin ristiriitaisia arvosteluja.
Lukija oli mulle aikoinaan tosi vahva ja vaikuttava lukuelämys. Se on kyllä yksi niistä kirjoista, joihin olen rakastunut. En niinkään tarinansa, vaan Schlinkin huikean kirjoittamistaidon takia. Minusta se nousi kaiken yli tuossa kirjassa, vaikka toki esimerkiksi saksalaisten syyllisyys ja muut sotaan liittyvät teematkin koin tärkeiksi. Shclinkin muissakin kirjoissa käsitellään Saksan lähihistorian kannalta tärkeitä teemoja (kuten tuossa Leenan mainitsemassa Viikonlopussa terrorismia). Elokuvaa en ole katsonut ehkä juuri sen takia, että koin Lukijan nimenomaan erittäin hyvin kirjoitetuksi kirjaksi. Olen siis ajatellut, ettei toimisi elokuvana, mutta em. kommenttien perusteella näyttää siltä, että olen ollut väärässä...
VastaaPoistaOlen lukenut Lukijan jokunen vuosi sitten ja kyllä se jäi mieleen, mutta osittain siihen vaikutti myös se, että kurssikaveri teki siitä analyysia. Hän oli niin vaikuttunut kirjasta, mutta itse en sitä kuitenkaan niin voimakkaasti kokenut. Elokuva olisi kiinnostava kyllä nähdä!
VastaaPoistaSiis mä tykkäsin tästä tosi paljon!
VastaaPoistaTuon kuvaamasi
VastaaPoistajälkimaun muistan hyvin. Tämä on siitä erikoinen kirja, että myös leffa on tosi onnistunut. Pitäisikin lukea jotain muutakin kirjailijalta...
VastaaPoistaNo jopas, täytyy sanoa että vähän tylsän kuuloinen kirja noin pintapuolisesti mutta ihmeellistä syvyyttä siinä taisi olla. Ehkä pitäisi lukea saksalaista kirjallisuutta enemmänkin, tuntuu että sieltä on tullut nyt hyviä yllätyksiä.
VastaaPoistaLeena, pitää laittaa tuo Viikonloppu korvan taakse; lainakappaleeni omistava pariskunta tosin sanoi, etteivät muista Schlinkeistä niin innostuneet, mutta voisi sitä tuotantoa edes vähän tutkailla näin hienon lukukokemuksen jälkeen. Hih, minä en muuten arvannut etukäteen kuin yhden keskeisen elementin... jotenkin kuljin vain mukana, tyytyväisenä. :-)
VastaaPoistaAnna Elina, kuulostaa tosiaan siltä, että elokuvakin on katsomisen arvoinen! Olen hyvin iloinen, että löysin tämän näin jälkijunassa... Vuonna 1998 en todellakaan seurannut suomeksi julkaistuja kirjoja, joten tästä ei ollut mitään havaintoa - enkä ollut elokuvastakaan edes kuullut. Hauskaa ja kamalaa, miten paljon sitä edelleen jää huomaamatta.
Sara, ei tämän lukeminen minullekaan mikään emotionaalinen tunnemyrsky ollut (koska hahmoihin ei minun ole helppo samaistua), mutta tässä on sellaista ajatuksellista syvyyttä ja kauneutta, joka teki suuren vaikutuksen. Ja Schlinkin kirjoitustyyli on todella edukseen kun vertaan mielessäni lukukokemusta moneen muuhun saksasta suomennettuun kirjailijaan.
anni.M, hyvä! Minä taidan kokeilla tuota Leenan mainitsemaa Viikonloppua.
Tessa, sanos muuta - en minäkään olisi tätä takakannen perusteella poiminut mukaani. :D
Minä luin Lukijan aikanaan saksaksi, kun sain sen lahjaksi yhdeltä saksalaiselta ystävältäni. En tiennyt kirjasta etukäteen mitään, ja se teki minuun valtavan vaikutuksen. Elokuvaa en uskaltanut mennä katsomaan, koska pelkäsin, että se ei vastaa mielikuvaani kirjasta. Lukijan jälkeen olen lukenut Schlinkiltä muitakin kirjoja. Pidän esimerkiksi hänen novelleistaan.
VastaaPoistaKiva, että otit kirjan esille!
Voi sitä tunnetta, kun ihastuu johonkin kirjaan vaikka olisi etukäteen vähän epäilevällä kannalla :) Juurikin tästä syystä minä kurkin kirjallisen mukavuusalueeni ulkopuolelle, tiedä mitä helmiä sieltä löytyy!
VastaaPoistaTämä oli vaikuttava kokemus minullekin reilu vuosi sitten. Voin suositella myös Viikonloppua, jonka luin Schlinkiltä ensimmäisenä juuri Leenan suosituksesta. Muutkin Schlinkin kirjat odottavat hyllyssä sopivaa hetkeä.
VastaaPoistaMargit, samalla tavalla ilman ennakkotietoja kävin minäkin tähän käsiksi ja teki kyllä vaikutuksen... Odottelen pikapuoliin leffaa postista, katsotaan miltä se tämän jälkeen maistuu. :-)
VastaaPoistaVillasukka, niinpä! Sitä paitsi - tekee oikein hyvää kun joutuu välillä vähän venymään. :-)
Pekka, hyvä, ajattelinkin ottaa Leenan vihjeestä vaarin tässä suhteessa... tämä oli sen verran hyvä, että malta olla muitakin kurkkimatta jossain vaiheessa.