Sivut

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Tyttö joka leikki tulella: erittäin e-kirja

Kuva: Elisa Kirja
On se hyvä ettei tämä ole palkkatyötä tämä bloggaaminen! Jäisi vuokranmaksu väliin ja päivälliseksi syötäisiin nyt tarjoustonnikalaa raikkaan kraanaveden kanssa. Muut kirjoitusprojektit ovat tällä viikolla vieneet energiani niin perusteellisesti, että melkein myöhästyin kokonaan Norkun e-kirjaviikkosta. Ja olin sentään jo pitkään suunnitellut tästä kirjoittavani.

Mutta hei, onhan sunnuntaikin vielä tätä viikkoa. On.

Osallistun kertomalla ääni-e-kirjasta. Tuo ei varmaan ole sana. Jos olisi, sitä ei varmaan kirjoitettaisi noin. Sanotaan sitten sähköisestä äänikirjasta. Minusta äänitiedostona puhelimeen ladattava kirja edustaa jonkinlaista sähköisyyden ja aineettomuuden äärilaitaa. Sen aineettomammaksi ei mene.

Kuuntelin jännärin Tyttö joka leikki tulella. Moni minusta uskottava taho on arvioinut tätä Larssonin myyntihittitrilogiaa haaleanpuoleisesti. Vaikka sitä jotkut ovat kehuneetkin, en erityisemmin havitellut tilaisuutta tutustua tarkemmin. Sitten Neiti A painosti katsomaan kanssaan ensimmäisestä osasta tehdyn elokuvan. Leffa ei ollut hullumpi. Vähän noir, suht yksinkertainen, riittävästi toimintaa... joten kakkososa meni haaleasti harkintaan.

Pari sanaa kirjasta itsestään riittänee, sillä Millenium-trilogiasta on kirjoitettu niin paljon, ettei ole juuri lisättävää. Kertaan lyhyesti, jospa joku on tämä ruotsinihmeen ehtinyt unohtaa tai muuten onnistunut ohittamaan.

Asosiaalinen, biseksuaalinen ja armottoman älykäs hakkerityttö Lisbet Salander sekä jäärä-mutta-rehellinen journalisti Mikael Blomkvist ratkovat rikoksia käyttäen terävää älyään, tietokonemagiaa, tylppiä esineitä ja tarvittaessa tuliaseita. Tulella keskittyy Lisbetin menneisyydestä nousevien haamujen manaamiseen ja seksibisneksen Ruotsiin.

Kaikki ovat kauniita ja tamppaavat lakanoita sellaisella tarmolla, että hämmästyttää miten kenelläkään enää jää virtaa tai aikaa aivotyöhön. Vain poliiseilla näyttää olevan vähän vähemmän yksityiselämää; he tyytyvät riitelemään työkavereidensa kanssa. Henkilöt olivat minusta ylipäänsä aika yksioikoisia, mutta juoni oli kyllä mukaansatempaava. Jotkin osat olivat kenties irrallaan kokonaisuudesta - jos kolmososa ei jotenkin selitä Lisbetin seikkailuja eräällä saarella, en ymmärrä niiden funktiota ollenkaan! - ja minun makuuni Larssonin kirjoitustyyli on vähän jankkaava.

Mutta juoksulenkkiseuraksi Tyttö joka leikki tulella sopi oikein hyvin. Saattoi luottaa siihen, että mikä tahansa asia tulisi toisen tai kolmannenkin kerran käsiteltyä. Niinpä ei haitannut jos keskittyminen hetkeksi herpaantui alkavan sydänkohtauksen tai yleisen läkähtymisen takia.

Halusin kirjoittaa tästä kirjasta enemmän sen formaatin kuin sisällön tähden. Ostin sen Elisa Kirja -palvelusta, johon olen rekisteröitynyt jo keväällä. Käyttö on tähän asti jäänyt vähäiseksi, muutaman e-kirjan ja muutaman äänikirjan olen ladannut tabletille ja puhelimeen. Syitä on kaksi, käyttöliittymä ja hinta.

HINTA.

Luoja sentään. Stieg Larssonin Tulella maksaa 28 euroa. Ja mitä sillä saa? Äänitiedoston, joka on ainakin tällaisen normikäyttäjän käsissä kertakäyttöinen tuote. Harva kirja kestää useampaa kuuntelua, ainakaan ilman useiden vuosien taukoa välillä. Vertailu vaikka musiikkitiedostoihin siis ontuu. Jos innostun Happoradion vuoden vanhasta kokoelmalevystä, saan sen iTunesista noin 13 eurolla, eikä se tunnu kohtuuttomalta, sillä tiedän soittavani sitä moneen kertaan. Mutta kirja ei ole samanlainen.

Eikä äänitiedostoa voi lainata kavereille. Sitä ei voi helposti selailla sitaattia etsiessään. Se ei ole edes sisustuselementti. Vertailun vuoksi, CD-levyille luettua äänikirjaa saa nyt uutena hintaan 26,95 ja pokkaria uutena alle yhdeksän euron, käytettynä kuudella eurolla.

Älkääs pyöritelkö päätänne siellä! En oikeasti maksanut 28 euroa vain saadakseni kirjan puhelimeen, vaikka epätoivoisesti lenkkiseuraa kaipasinkin. Ei. En muista enää tarkkaan mitä maksoin, ehkä viitosen? Sillä nyt Elisa on vihdoin keksinyt miten kaltaiseni saidat antinörttikirjatoukat saa nalkkiin. Olen liittynyt Elisan sisäpiiriin, jolle tarjotaan kerran kuussa jotain e-herkkua halvalla ja helpolla.

Viitonen on reilua. Sen maksan mielelläni siitä ilosta, että minun ei tarvitse laskea askeleita samalla kun odotan että pistos kyljestä maagisesti haihtuisi. En varmaankaan olisi Tyttöä muuten tullut hankkineeksi... mutta kun Elisa hövelisti tarjosi... Ja tässä kuussa sain neljällä eurolla Camilla Läckbergin Merenneidon. Nyt puhutaan asiaa! Olisiko tässä se suomalaisen e-kirjan oikea alku?

Ainakin voin vilpittömästi suositella tätä systeemiä iPhonesta äänikirjoja kuunteleville. On muuten myös RunKeeper yhteensopiva.

Elisan käyttöliittymästäkään en jaksa enää urputtaa. Se on joko parantunut tai sitten olen oppinut käyttämään sitä paremmin. Kun nyt tartun noihin kuukauden tärppeihin, ei tule tarvetta kahlata hankalissa kategorioissa. Keväällä sain vielä melkoisia raivokohtauksia yrittäessäni navigoida saitilla. Onnistuin jatkuvasti olemaan erilainen kuin palvelukonseptoijat odottivat. Terkkuja vain sinne: palvelun täytyy toimia myös idioottien käsissä! Olemme ehtymätön luonnonvara. Kaikki eivät esimerkiksi tajua, että e-kirjan latautumista pitää odottaa wlanin ulottuvilla... ja niin pois päin. Onneksi iPhonen Elisa-sovellus tuntuu toimivan huomattavasti paremmin kuin varhaiset yritelmäni iPodin kanssa.

Arvioita en Tytöstä taida erikseen linkittää... mutta tästä pääsette halutessanne alkuun.

Stieg Larsson (2011, alkuperäinen 2006). Tyttö joka leikki tulella. WSOY äänikirja. 978-951-0-38416-9

12 kommenttia:

  1. Kolmososa EI tuo tuohon saariseikkailuun mitään valoa, turha toive! Se on täysin irrallinen ja irrationaalinen rönsy siis, samoin kuin sen matemaattisen pähkinän parissa askartelu tai kämpän sisustaminen Ikean krääsällä TAI Erican vainoamiskuviot...

    Olen tyytynyt kuuntelemaan äänikirjani cd-levyinä auton soittimesta tai sitten olen ne kömpelösti siirtänyt iPodiin lataamalla ensin tietokoneelle. Jotain kätsympää lenkkeilykuuntelutapaa pitäisi harkita, mutta en omista vielä älypuhelinta (!).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, no voi höh! Saatan kyllä sen kolmosenkin vielä lukea, mutta kieltämättä harmittavat tuollaiset täysin irralliset rönsyt...

      Mulle tuo puhelin pelasti äänikirjat liikuntaseuraksi; en onnistunut iPodin kanssa saamaan oikein mitään kotimaista toimimaan, liian vaivalloista... ja englanninkieliset osoittautuivat usein liian vaikeiksi kuunnella urheilun ohella. Lukijoiden aksentit vaikuttavat enemmän kuin uskoisi. :-)

      Poista
    2. Eikös Lisbeth oleskellut saarella ykkösosan viimeisten tapahtumien takia? Hän lähti kai karkuun tukalaa tilannetta ja omia tunteitaan, jos nyt muistan oikein. Matematiikkahöpsöttelyt olivat tosin kummallisia.

      Poista
    3. Riina, joo, siksi hän oli siellä... mutta se ei selitä niitä hänen puuhiaan siellä ollenkaan. Kai se oli olevinaan luonnekuvaa. Olisin kyllä itse odottanut, että niinkin perusteellisesti rakennettu action (viittaan naapurihuoneen pariskuntaan yms.) olisi... johtanut johonkin.

      Poista
    4. Niin joo, totta. Itse vain nautin kertomuksesta enkä edes tajunnut ajatella olemattomia syitä ja osion irrallisuutta :D Niin siinä käy, kun ihastuu fiktiiviseen henkilöön, haha.

      Poista
  2. Hei, nyt kiitos ja kumarrus! Kuulun tuohon Elisan sisäpiiriin itsekkin, mutta jostain syystä tuo tämän kuukauden kirja oli mennyt minulta ihan ohi. Kun luin tuon lauseen, jossa oli mainittu Merenneito ja 4 e, ryntäsin heti sähköpostiin, ja kyllä, siellähän se Elisan viesti oli! Tällä kertaa kuukauden kirjaa vaan ei oltukaan mainittu vielä sähköpostissa, niin en ollut edes klikannut eteen päin. Nyt se on kuitenkin ladattu Padiin ja saatoin tulla lukemaan bloggauksenkin loppuun :D.

    Mutta joo, 4 e hyvä, 28 e ei hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tessa, ilo olla avuksi! Olin aika hyvilläni tuosta Merenneidosta itsekin... :D

      HIh, mun hinta-analyysini on kieltämättä vähän... rautalankamallinen. Mutta uskon oikeasti että juttu on näin: jos hintaa ei koeta kohtuulliseksi, myynti jää kokonaan tekemättä. Kuuntelisin vieläkin lenkillä musiikkia jos Elisa ei olisi keksinyt tätä alekoria. Loppujen lopuksi se Elisan äänikirjatiedosto ei minun arjessani kilpaile muun kuin kirjaston CD-levyjen kanssa... 5 - 7 euroa maksan hilpeästi siitä, että minun ei tarvitse yrittää siirrellä mitään tiedostoja mihinkään ja homma toimii... :-)

      Poista
  3. Olen Kirsin kanssa samaa mieltä, Ykkösosa oli suhteellisen hyvä, joskin raaka, sen jälkeen samaa velliä hämmennettiin, aika kirpein maustein :)

    E-kirjoja en ole lukenut, muutaman pdf:nä ja gutenbergistä. Kirja tulee luettua vähän liian nopeasti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokke, mitähäh, meneekö e-kirja nopeammin kuin tavallinen? Minulla e-kirja tahtoo kestää kauemmin... koska se jää ikään kuin "säästöön". Yhtäkin Anna-kirjaa olen nyt lukenut varmaan kaksi kuukautta pala kerrallaan - kännykästä.

      Oikeasti, kivaa että nykyään kirjoista voi nauttia niin monella tavalla. :-)

      Poista
    2. pääsenköhän mäkin sisäpiiriin?!? jees, haluan myös kirjoja tuohon hintaan!! (kiitso vinkistä, tosin en vielä selvittänyt paljon se maksaa jne. - ja tosiaan, onneksi bloggaus ei ole työ, jäisi tosiaan lapset ruokkimatta :D)

      Poista
    3. Näin itse kirjoitin joskus blogiini
      "PDF-muotoisen kirjan lukeminen miniläppäristä on erittäin joutuisaa, mutta lukukokemus on erilainen kuin paperikirjasta, pdf-kirja tulee luettua nopeammin ja siten myös epätarkemmin".
      Luultavasti minulla on kiire päästä läppäristä eroon, pidän perinteistä kirjaa paljon mukavamapana :)

      Poista
    4. anni.M, käsittääkseni karsinta ei ole kovin vaikea.... :-)

      Jokke, heh, okei, tuon voi ymmärtää. Läppäriltä en ole itsekään kirjoja lukenut, enkä tykkää ollenkaan. iPad on lukemisen suhteen huomattavasti parempi... ja kindlen ystävät kehuvat sitä vielä paremmaksi. Puhelin ei ole hullumpi.... mutta vähän pieni se ehkä on.

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.