Sivut

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Blogistanian Globalia

Kirjabloggaajien sisar- ja veljeskunta organisoi taannoin oman Blogistanian Finlandia-kisansa. Loistavan tapahtuman jälkipuinneissa huomattiin, että käännöskirjallisuudestakin sietäisi nostaa hyväksi havaittua parhaimmistoa esille. Perustettiin siis Globalia, jonka tarkempia sääntöjä voi käydä lurkkimassa kisaa isännöivän Karoliinan blogista täältä.

Emmin jonkin aikaa osallistumistani, sillä epäilin oliko suomennoksia tullut luettua tarpeeksi. Mutta eikö mitä, kun perkasin vuonna 2011 ja 2012 (tähän mennessä) luetut kirjat, löytyi peräti 15 sääntöihin sopivaa ehdokasta. Paljon - mutta säälittävän vähän verrattuna suomalaisiin uutuuksiin, joita pähkäilen BF-kisan listaani varten.

Omaan Globalia-kaartiini ei siis tullut hirveää tunkua. Tyydyn ehdottamaan maksimaalisen kuuden asemesta vain neljää mielestäni erityisen huomion arvoista kirjaa, jotka kestäisivät kaikki toisenkin lukukerran:

China Miévillen Toiset on kiehtova kirja ja hieno esimerkki siitä, että fantastinen voi olla myös älyllisesti ja kirjallisesti kiehtovaa. Tämän kirjan muisto ei ole himmennyt piiruakaan. Toiset on niitä kirjoja, joita arvostaa taustapeilistä katsoen vielä enemmän kuin heti sen luettuaan. Miéville on sanonut mielestäni jotain perustuvanlaatuista siitä, miten todellisuus rakentuu - ja onnistunut tekemään sen jännärimuodossa. Mahtavaa että tällaista kovemman luokan spefiä saa suomeksi.

Lionel Shriverin Jonnekin pois on moniulotteinen ja mieleenpainuva romaani, joskaan ei kevyintä mahdollista viihdettä... Shriver on pakannut samoihin kansiin useita vahvoja teemoja ja onnistui mielestäni kantamaan ne kaikki kotipesälle asti. Taidokas ja haastavakin kirja. Shriver onnistuu siinä missä harva, saamaan minut kiinnostumaan perheistä ja avioliitoista ihan normiympäristöissä.

Sarah Watersin Vieras kartanossa saa kunnian edustaa hienoja lukuromaaneja listallani; tiedättehän, sellaisia, jotka ovat viihdyttäviä olematta onttoja tai yksinkertaisia. Vaikka lukemisesta on vain muutama päivä, aavistelen että Vieras jää mieleen; sillä on annettavaa.

Andrzej Sapkowskin Kohtalon miekka pokkaa paikkansa osittain edellisenkin osan ansioilla, mutta mitäs siitä? Molemmat osat ovat oikeastaan (melkein) novellikokoelmia... Noituri-tarinoiden parissa kyllä kannattaa aloittaa Viimeisestä toivomuksesta, mutta se kun ilmestyi jo 2010 eikä siksi ole kilpailussa mukana. Noitureissa on fantasiaseikkailun vetovoimaa, mukavasti vinoa huumoria ja runsaasti löydettävää. Ja lohikäärmeitä.

Ei kun Globalia-tuloksia jännittämään!

EDIT: Tulokset ovat nyt selvillä: Vieras kartanossa voitti ja Jonnekin pois tuli toiseksi (jee!), joten valtavirtavalintani osoittavat ilmeisen hyvää makua! Koko listaa voi käydä tutkimassa täällä.
EDIT2: Lisäsin linkin Kohtalon miekasta kertovaan juttuun.

13 kommenttia:

  1. Shriverin teos vaikuttaa pärjäävän aika hyvin tässä kisassa, jännä nähdä, että sijoittuuko kuinka kärkeen. :)

    VastaaPoista
  2. En ehtinyt lukea vielä tuota Mievilleä, vaikka pakkasin sen lomallekin mukaan. Mutta lupaan ryhdistäytyä sen kanssa! :D

    Jee myös Kohtalon miekalle!

    VastaaPoista
  3. Ja täälläkin tuo Vieras kartanossa, joka taitaa voittaa kisan!!! Ja minä kun jätin kirjan hyllyyn, kun vaikutti anti-minun-kirjaltani. Hmmm.

    VastaaPoista
  4. JOnnekin pois olen lukenut, siihen en ihan ihastunut, mutta muita en ole lukenut sun listalta.

    Niin, enkä omaa listaa ehtinyt väsäämään =I

    VastaaPoista
  5. Miéville olisi minunkin listallani, se oli kyllä parhaita lukemiani kirjoja viime vuonna yhdessä Leo Afrikkalaisen (Amin Maalous) ja Noidan ripin (Susan Fletcher) ohella.

    VastaaPoista
  6. Hanna, Shriverin menestys ei yllätä :)

    Marjis, jee itsellesi! Kiva että kannatit sinäkin Kohtalon miekkaa!

    Leena, :)

    Kirahvi, se oli minusta yllättävän hyvä ja syvä. En ollut itsekään heti sen perään, kun jotkut jutuista ovat olleet vähän kiikun kaakun... mutta olikin minulle niitä kirjoja, joista pitää koko ajan enemmän kun niitä ajattelee. Karoliina taisi sanoa siitä jotain samantapaista.

    Mari A., juu, muistan kun vänkäsimme siitä. Hyvässä hengessä toki! :D

    Lukutoukka, kiva! Kaikkien makuun se ei ehkä ole, mutta samoin kuin tuo Watersin kirja, mitä enemmän sitä ajattelee, sitä paremmalta se tuntuu. Seuraava Miévilleni onkin melkoinen tiiliskivi, olen yrittänyt odottaa sellaista kokonaan vapaata päivää sitä varten...

    VastaaPoista
  7. Minäkin luin Vieraan kartanossa ihan tammikuun lopussa ja ihastuin kovasti! En käy vielä lukemassa arviotasi kirjasta, yritän ensi viikon aikana rykäistä useamman blogitekstin kasaan (nämä viimeiset kaksi viikkoa olen rykäissyt vain urakalla töitä :D).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa sitten takaisin, Sara! Ja minä tulen vastavierailulle... nyt kirjan luettuani oikein olen aidosti utelias muiden tunnelmista.

      Poista
  8. Vieras kartanossa tosiaankin on sellainen kirja, joka toki ihastuttaa heti alusta saakka, mutta jota arvostaa enemmän ja enemmän sitä mukaa kun aika kuluu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, tosi moni on samaa mieltä. Ehkä se juju on siinä, että ensin ajattelee sitä kummitusjuttuna/romanssina, mutta mitä enemmän pohtii, sitä enemmän se alkaa näyttää joltain muulta.

      Poista
  9. Ääh, nuo kaikki ehdokkaasi vaikuttavat "pitää lukea" -kamalta. Ja kaikki tietysti vielä lukematta. Hmph.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Törkeää, eikö olekin? Kustantajat voisivat vaikka pitää välivuoden, lepäillä esim. Barbadoksella tai Madeiralla... ehtisi joskus lukea ne entiset lukemattomat pois alta. Mutta kun koko ajan julkaistaan uusia pakko-lukea -kirjoja.

      (Ei vaiskaan! Mukavaahan tämä, kun on niin paljon hyvää luettavaa...)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.