 |
| Kuva: WSOY |
Palkintosijoille Miekka ei yltänyt, mutta siihen on varmasti syynä vain monen kirjanystävän lohikäärmeallergia. Ymmärrän taudinkuvan hyvin, sillä olen itsekin vasta viime vuosina parantanut vaivasta. Jälkivaikutuksena edellytän yhä lohikäärmeiltä ja niitä kukistavilta sankareilta vähän jotain normimiekkailua iskevempää.
Onneksi Kohtalon miekka on aito teräase, hiottu ja pureva. Kannesta ei heti uskoisi, mutta kyllä tämä ihan oikeasti on aikuisten ihmisten fantasiaa. Kuten Toivomuskin, Miekka koostuu erillisistä kertomuksista. Tarinat ovat päällisin puolin aika normisettiä, vaeltava noituri (ritari) kohtaa erilaisia vaikeuksia ja haasteita. Sapkowski käsittelee noiturinsa Geraltin vaiheiden kautta yksinäisyyttä, ystävyyttä, valintoja. Ja erilaisuutta ja samanlaisuutta.
Eräänlaisiksi kantaviksi teemoiksi nousevat rakastamisen kyky (onko sitä ja kenellä?) ja kohtalo (voiko elämä muuttua?). Rivien välistä voi halutessaan hamuta tarttumapintaa myös tosielämään. Fantasiamaailman ympäristöongelmat, kaupungistuminen, korruptio ja monikulttuuriset suhteet kuulostavat oikeastaan aika tutuilta.
Otetaankin lukunäytteeksi kohta, jossa Geralt heittää keikkaa tulkkina ihmisruhtinaan ja merenneidon riidellessä:
"Senkin häpeämätön hutsukka!" hän karjui. "Oikea kylmä makrilli! Hankkikoon itselleen turskan!"
"Mitä hän sanoi?" Sh'eenaz kysyi uteliaasti uiden samalla laivan viereen.
"Että hän ei halua pyrstöä!"
"Sano hänelle... Sano hänelle että toivon hänen kuivuvan karrelle!"
"Mitä hän sanoi?"
"Hän sanoi toivovansa että hukkuisit", noituri tulkkasi. (s. 202)Kohtalon miekka jatkaa ansiokkaasti Viimeisen Toivomuksen linjoilla. Mahtavaa kamaa. Hyvin toteutettua ja värikästä, riittävän kepeää ollakseen viihdyttävää, tarpeeksi syvää ollakseen kiinnostavaa. Kärkkäisen ilmeikästä suomennosta on minusta ilo lukea. Sapkowskin ovelat pienet yksityiskohdat tulevat hyvin läpi. Odotan jo innolla kolmatta osaa, jonka pitäisi Risingshadow'n mukaan olla tulossa kesällä.
Andrzej Sapkowski (2011). Kohtalon miekka. The Witcher. Noituri 2. WSOY. Suomentanut Tapani Kärkkäinen. ISBN 978-951-0-36570-0.
Arvioita:
Vesa Sisättö Hesarissa
Raija Taikakirjaimissa
Marjis Kirjamielellä-blogissa
Morre Morren maailmassa
Maisie Kadonneet kirjanmerkit -blogissa
Toivottavasti saa tämänkin Sapkowski Tähtifantasia-ehdokkuuden. Lainauksesi on mitä mainioimmista kohtaa. Kärkkäiselle todellakin pisteitä käännöksestä.
VastaaPoistaPS: Kuinka lohikäärmeille voi olla allerginen? Sula mahdottomuus. Lohikäärmekammoon suosittelen parannuskeinoksi Jo Waltonin Tooth and Claw'ta, jos vielä ei ole tuttu :)
Minulla oli pitkään periaatteelinen kanta lohikäärmeisiin: ne menettelivät ainoastaan vierailta planeetoilta löydettyinä, ja planeetalle oli pitänyt matkustaa avaruusaluksella... Ei mitään mystisiä usvamaita. :D
PoistaSittemmin olen tajunnut, että kantani lohikäärmeisiin oli rasistinen ja epäoikeutettu... ja että ns. kovassa scifissä on nähty monia paljon epätodennäköisempiä ilmiöitä. Hyvä päätös, monta hyvää kirjaa olisi voinut jäädä ellen olisi ryhtynyt siedätyshoitoon!
Vai että lohikäärmeitä..? No, nyt ymmärrän miksi mieleesi tuli Kyberias näitä tarinoita lukiessasi. Siinähän keksijä kehittää todennäköisyyden vahvistimen ja virittämällä sen äärimmilleen saa aikaan lohikäärmeitä ihan riesaksi asti.
VastaaPoistaHeh, olin kyllä unohtanut todennäköisyyden vahvistimen! Mutta ehkä se sieltä alitajunnasta nousi. Kuvittelin tarkoittavani tuota Sapkowskin sanaleikkimistä; molemmilla on kyky tehdä tyylillä akrobatiaa, sujauttaa ikään kuin eleettömästi mitä hassuimpia sutkauksia sinne tekstin lomaan. Noh, Lem ei kyllä aina tyydy vähäeleisyyteen ;-)
Poista