Sivut

tiistai 1. toukokuuta 2012

Bloggaaja ja blogi

Kuva: Neiti B, tilaustyö 2010, tekijän luvalla tässä.

Muutamassa blogissa on viime viikkoina ollut hienoja bloggaajan esittelyjä; ainakin MariallaPaulalla, Ammalla ja Jaanalla. Seuraan nyt esimerkkiä. Kuten joskus kerroin, en halua kirjoittaa omalla nimelläni, mutta ehkä nimimerkkihyypiöistäkin on kiva tietää taustoja. Osa on vanhan toistoa; samalla vaivalla päivittyy esittely myös blogini tuoteselosteeseen, blogilakeihini.

Sallan ja Morren emännöimien hienojen toimintatapakeskustelujen jälkeen haluan näet muistuttaa uusiakin lukijoita, että monilla blogeilla on myös yksilöidyt blogilinjaukset. Kannattaa vilkaista niitä silloin tällöin.

Kirjablogit ovat keskenään hyvin erilaisia. Ei myöskään ole mitään yhtenäistä säännöstöä, jonka perusteella Blogisen Sanan Neuvosto jakaisi tuomioita. Ehkä joskus tulevaisuudessa harrastajablogit erottuvat ammattimaisemmista arviointiblogeista selkeästi. Ehkä syntyy yleisesti tunnustettuja käytäntöjä, maan lakien ja hyvien tapojen lisäksi.

Sitä odotellessa: caveat emptor! Sillä kun bloggaaja on selkeästi määritellyt oman bloginsa tarkoituksen ja käytänteet, ja lukija niistä huolimatta blogia lukee, tuntuu kohtuulliselta katsoa jonkinlaisen implisiittisen sopimuksen syntyneen. Blogin pitäjän vastuu ei ole olematon, mutta ei se rajatonkaan ole.

Ja nyt sitä taustaa - valittuja faktoja, olkaa hyvä!

Bloggaaja ennen

Olen syntynyt vuonna 1969. Lapsuusvuosiini kuuluivat emalimukit ja huopatossut ja oranssit tapetit ja urheiluleirit oikeissa teltoissa. Ananasrengas pitsan päällä oli radikaali juttu. Puhelinluurit olivat kierteisin johdoin kiinni puhelinkoneissa. Pankista haettiin rahaa pankkikirjalla. Konttorista.

Tulen yksinhuoltajaperheestä. Äitini oli äidinkielen opettaja. Minun lisäkseni piti ruokkia ja vaatettaa myös pikkuveli. Asustimme Vantaalla lähiörivitalossa, joten osaan puhua vähän nenääni ja ääntää ässät terävästi jos tarve vaatii. Kesäisin minut laitettiin aina muutamaksi viikoksi Kuopioon, isänäidin hoiviin. Siksi savon murre kuulostaa sekin kotoisalta.

Pääsin viisitoistavuotiaana vaihto-oppilaaksi USA:aan, jossa kuljin keltaisella koulubussilla, opin kulutuskulttuurin alkeet ja englantia, kuuntelin ensimmäistä kertaa kaupallista musiikkikanavaa ja harkitsin vakavasti värväytymistä Yhdysvaltojen armeijaan.

Äiti ei antanut. Olisi pitänyt olla täysikäinen.

Sen sijaan kävin Kallion ilmaisutaidon erikoislukion. Käytin samanlaista talvitakkia kuin Eino Leino (vilkaiskaa joskus sitä patsasta Espalla). Muutin Kallion liepeille ja aloin juoda lauantaisin aamukahvini legendaarisessa Ervastin divarissa. Kannoin kotiin paljon scifi-pokkareita. Sittemmin menin Helsingin yliopistoon lukemaan viestintää, valtiotiedettä, käytännöllistä filosofiaa ja valtsikan tiedekuntatenttibileiden lyhyttä oppimäärää.

Tuli lama. Karkasin kesken opintoja Rovaniemelle mukavan miehen perässä, menin naimisiin, teeskentelin opiskelevani ja tein töitä. Sain kaksoset. Muutimme Etelä-Pohjanmaalle, tein maisterin opinnot loppuun, menin töihin ja sitten opiskelin lisää työn ohella, kauppatieteitä ja menetelmätieteitä, etenkin laadullista analyysia. Ja sitten vielä vähän lisää, kasvatustieteitä.

Olen sukuni vanhin; vanhempani ja kaikki isovanhempani ovat nukkuneet pois. Onneksi on mainio anoppi.

Olen ollut kapakka-, hotelli- ja laivasiivooja, vaate-, kioski- ja puhelinmyyjä, kauppa-apulainen, hampurilaisravintolan työntekijä, sisälähetti, mainostenjakaja, tullivalvoja, äidinkielen opettajan sijainen, tiedotusosaston kesäkissa ja valtionhallinnon harjoittelija, freelancer-kirjoittaja, projektikoordinaattori ja -päällikkö ja -tutkija, Country Manager, väliaikainen yliassistentti, erikoistutkija, apurahatutkija ja kerran airut, en kuitenkaan tässä järjestyksessä.

Lisäksi olen ollut yhdistysvänkyttäjä, eduskuntavaaliehdokas, kunnan teknisen lautakunnan jäsen, iltapäivähoitoaktivisti, surkea baletinharrastaja, surkeampi judoka, säälittävä ratsastaja. Joogassa olin se tyyppi, joka ei taivu ollenkaan ja hengittää väärin. Yhden kesän kokeilin myös suunnistusta, mutta se oli todella huono idea, koska vasen ja oikea ovat minusta aika abstrakteja käsitteitä, idästä ja lännestä puhumattakaan. Harrastajateatterissa pärjäsin paremmin. Musiikkiesityksissä minua tosin pyydettiin vain aukomaan suutani muiden tahdissa.

Olen myös lukenut.

Bloggaaja nyt

Elämä on rauhoittunut kummasti. En ole vaihtanut edes työnantajaa moneen vuoteen. Asun yhä Etelä-Pohjanmaalla. Omakotitalomme on pienen taajaman keskustassa. Sunnuntaisin kuuntelen komean kirkon kelloja. Mukava mieheni on nyt eläkkeellä ja pyörittää pientä firmaa. Minä käyn töissä ja enimmäkseen nautin siitä; kiinnostavasti haastavia hommia on riittänyt.

Kaksoset ovat salaa kasvaneet melkein aikuisiksi; Neidit A ja B asuvat nyt kimppakämpässä suuremmassa kaupungissa ja palaavat tänne vain viikonloppuisin. Myös pienet karvaiset ja höyhenpeitteiset ystävämme ovat jättäneet meidät. Muutamalle kirjalle on hyvin tilaa. Olen kirjahamsteri, en keräilijä... kun peittää seinät kirjoilla, ei tarvitse miettiä tapetin väriä.

Pelaan lentopalloa rennossa porukassa ilman tavoitteita. Meillä verkkovirheeksi lasketaan se kun ei pääse itse verkosta irti. Nauramme paljon. Kesäisin golffaan. Pari kertaa talvessa kierin alas mäkeä lumilaudan kanssa. Kun laiskuuden taakka oikein käy kropalle, menen kuntosalille tai juoksen. Lyhyitä matkoja.

Ja luen. Aina.

Blogi ennen ja nyt

Booking it some more sai alkunsa eräänlaisena kokeiluna. En ollut koskaan pitänyt lukupäiväkirjaa. Halusin vihdoin selvittää mitä kirjoja oikein luen ja miksi ja kuinka paljon. Halusin myös saada lukemastani enemmän irti. Lisäksi halusin muistiin lukujuonteen, ajatukseni siitä mitä seuraavaksi pitäisi lukea.

Kirjablogi tuntui hyvältä idealta, sillä tekstin julkaiseminen on mainio tapa pakottaa itsensä ajattelemaan edes vähän sitä mitä kirjoittaa. Kirjoissa on kaikki: miettimällä lukemaansa oppii itsestään ja maailmasta.

Päätin kirjoittaa vuoden ajan jutun jokaisesta kirjasta jonka luen. Ei onnistunut. Reilun puolen vuoden jälkeen tuumin, että jatkossa kirjoitan vain niistä kirjoista, joista ehdin tai erityisesti haluan kirjoittaa - muut joutuvat kuukauden koosteeseen.

Varsinainen ihmiskoe päättyi syyskuussa 2011. Ilmeisesti luen noin 300 kirjaa vuodessa, plus miinus 15 %. Tämä tieto riitti; sivujen tai kirjojen laskeminen ei enää kiinnosta.

Moni muukin asia on matkan varrella muuttunut. Esimerkiksi blogin nimi oli alunperin Booking it - mutta Bloggeriin siirtyessäni jouduin lisäämään some more perään. Joku rontti oli varannut nimeni omalle blogilleen. Hyi.

Tämä on edelleen henkilökohtainen lukupäiväkirja. Blogin pitäminen auttaa muistamaan mitä tuli luettua mutta myös syventää lukukokemusta.

En ole vieläkään oppinut pisteyttämään kirjoja. Kirjat ovat hyviä eri tavoin; osaanko verrata hyvää silliä hyvään appelsiiniin? Ehkä pitäisi kehitellä jokin asteikko niiden rankkeeraamiseen, toistaiseksi en ole sellaista saanut kasaan.

Genret, etenkin alagenret, ovat nekin hankalia. En useinkaan tiedä mihin lokeroon kirjan laittaisin. Ehkä pitäisi opiskella kirjallisuutta, mutta en taida haluta. Kirjojen kanssa olen oikeastaan mielelläni amatööri, amator, harrastaja, rakkaudesta-lajiin-sähläri vailla teoreettista viitekehystä. Silti ilahdun aina kun toiset viitsivät selittää; luen kiinnostuksella edistyneempien älykkäitä blogijuttuja.

Lukupäiväkirjan lisäksi blogi onkin yhteyteni muihin lukemisen harrastajiin. Suurin, upein, kaunein yllätys tässä kaikessa on ollut kirjablogien yhteisö. En ollut ennen oman blogin perustamista lukenut blogeja lainkaan. 

Täällä tapaa sielunsiskoja ja -veljiä joka päivä. Siinä on jotain virkistävää ja eheyttävää. Jaettu ilo on moninkertainen ilo. On mahtavaa tietää, että jossain siellä on samanhenkisiä ihmisiä, ja että olemme todellisia toisillemme...

Vaikka blogista on monenlaista hyötyä, pysyvä harrastus siitä on tullut  juuri vuorovaikutuksen tähden. Kiitos siitä teille kaikille, ihanaiset!

EDIT: Elämäntilanteeseen on tullut muutosta tämän kirjoittamisen jälkeen. Historia on ennallaan. ;-)

58 kommenttia:

  1. Kiitos itsellesi hienoista kirjoituksistasi ja tästä perusteellisesta esittelystä. Paljon tuli uutta tietoa, vai että eduskuntavaaliehdokaskin ;)

    Minäkään en osaa pisteyttää kirjoja. Tuntuu jotenkin vaikealta pistää monia aivan erityyppisiä kirjoja yhden tietyn kategorian läpi. Harvemmin katselen muidenkaan pisteitä vaan luen tekstin ja luon sen perusteella mielikuvan kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on Jaana sama ongelma, sillä en osaisi pisteyttää täysin erityylisiä kirjoja keskenään.

      Poista
    2. Jaana, olin kovin nuori silloin... Ja nyt olen lunastanut ikuisen oikeuden rätkyttää tyhmistä poliitikoista, koska kukaan ei voi sanoa, että yrittäisit itse! ;-)

      Pisteiden suhteet tosiaan näkemykset eroavat; moni onnistuu ihan näppärästi niitä jakamaan. Mulla pitäisi olla jonkinlainen arviointigridi apuna, ja aika laaja vielä, jotta erilaisia kirjoja saisi samaan riviin. Silti muistelen nähneeni ihan fiksuja nimenomaan elämykselliseen vaikuttavuuteen perustuvia skaaloja joillain.

      Toistaiseksi on ollut helpompaa antaa vain olla. En minäkään näet niihin muiden jutuissa tavallisesti kiinnitä huomiota.

      Poista
  2. Aivan ihana esittely! Ja hyvä tuo muistutus bloggaajien erilaisuudesta ja linjauksesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morre, kiitos ja hali sinne!

      Jep, en viitsinyt enää tulla natkuttamaan sinne keskusteluun, mutta karsastan kovasti yrityksiä työntää kaikkia kirjabloggaajia samaan muottiin tai varsinkaan yleisempään "virkavastuuseen" kriitikoina... Ei silti, se on ollut erinomainen keskustelu ja sai taas kerran miettimään mitä ja miten kirjoittaa. Terveellistä! Olen ehdottomasti hyvien tapojen kannalla, joten hyvä se on välillä pohtia että mikä kuuluu ja mikä ei kuulu hyviin tapoihin.

      Poista
  3. Voi Booksy, esittelysi oli huikean kiinnostava, kuten kirja-arviosi. Mie en itsekään osaa pisteyttää kirjoja, enkä tähtikarttaa kaipaa muidenkaan blogeista. En ole silti fanaattinen niiden suhteen ja toisinaan vilkaisen oudomman kirjan kohdalta vain pisteet ja lyhyet perustelut. Minulta on kyllä kerran epäilevästi kysytty, että enhän mie ole niitä, niitä bloggaajia, jotka lätkivät tähtiä kuin iltapäivälehtien leffakriitikot ilman mitään kunnon arvottamista, johon jouduin toteamaan etten tiä sellaisia kirjablogeja yhtään.

    Mie olen vielä laskuiässä, mutta en olekaan merkinnyt lukemisiaennen blogia merkinnyt lukemisia muistiin, joten

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna, en minäkään taida yhtään iltalehtitähdittäjää tietää kirjablogien puolella! Sepäs vasta olisikin ytimekäs blogi. Kirja X. Y sivua. Z pistettä.

      Olisikohan tuo se tulevaisuuden muoto sitten? Twitteriin vaan... :D

      Poista
  4. Kääk, jotain tapahtui.. Kirjoitin liian pitkään tai jotain, kun noin katkesi ja kahdentui.

    VastaaPoista
  5. Olipas tämä kiva postaus tämä ja oikein paljastuksiakin.

    Minäkään en oikein osaa pisteyttää. Yhden tähden kirjaa en luultavasti lukisi enkä ehkä kahdenkaan ja sitten asteikko olisikin jo ihan vinoutunut. Ja minun kahden tähden kirjanihan saattaa olla jollakin SE kirja, joten yritän kertoa vain omasta kokemuksestani.

    300 kirjaa vuodessa, huikeaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, kiitos, ei nyt mitään kovin jännittävää kumminkaan, kun en sinne armeijaan päässyt enkä eduskuntaankaan. Mutta halusin yrittää kontekstoida; moni kirjabloggaaja on 10-20 vuotta nuorempi, ja joskus epäilen, että maailmoissamme on eroa ihan sen tähden.

      Tuokin on hyvä pointti: yhden pisteen kirjat olisivat varmaan niitä kesken jääneitä meikäläisen asteikoilla. Mutta kun joskus dumppaan kirjan kiukuspäissäni ensimmäisen kahden sivun jälkeen, sekin tuntuisi aika kovalta tuomiolta!

      Olen kauhea ahmatti... :D

      Poista
  6. Ihana esittely; olet ehtinyt paljon ;). Tuo "Kun peittää seinät kirjoilla, ei tarvitse miettiä tapettien väriä", on kyllä aivan mainio lausahdus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, juu, se on ollut meidän sisustuksellinen perusratkaisu! :-)

      Poista
  7. Sinähän olet näköjään työuralla yhtä ehtiväinen kuin kirjojenkin parissa! :) Mukava tutustua vähän paremmin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija, osa noista on kyllä ollut päälleikkäisiä ja osa lyhytaikaisia hommia. Mutta paljon sitä on näemmä ehtinyt kun rupeaa oikein laskemaan - tai sitten todistaa kovasta vaihtelunhalusta! :-)

      Poista
  8. Olen aivan mykistynyt edelleen siitä, että joku voi lukea 300 kirjaa vuodessa ja vielä aika monesta tehdä analyysinkin. Tosin minäkin voisin ehkä päästä samaan lukuun, jos en notkuisi koko aikaa täällä netissä ;) Toinen hiljaiseksi vetävä seikka on blogisi nuoruus. Olit ensimmäisiä "blogituttujani", kun puolitoista vuotta sitten itse täydellisenä blogiummikkona aloittelin, ja ihailin sinua ja blogiasi alusta asti kuten nytkin. Niin aikuista, niin kypsää, niin kokenutta ja niin avarakatseista! Lohdullista tuokin, että olet ehtinyt syntyä samalla vuosikymmenellä kanssani, sillä aika usein tunnen itseni melkoiseksi blogimummoksi :))En siis ollut lukenut muita kuin Sallan blogia ennen oman aloittamista.

    Pisteytyksestä olen päätynyt kanssasi samaan lopputulemaan samoista syistä. Miten verrata samalla asteikolla täysin erilaisia teoksia? Ei mitenkään. Genreluokitteluistakaan en niin kovasti perusta, ja ylimalkaisen määrittelyn nyt pystyy ihan peruskoulupohjalta tekemään, jos haluaa. Tietysti jonkinlainen karttamerkki lukijalle on, onko kyse rakkausromaanista vai toimintatrilleristä. Mutta voihan olla molempia samaan aikaan...

    Virtuaalihalaus vapun kunniaksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsi, mitäs me blogimummelit! Kuuskytluvulla syntyneet on hyvää vuosikertaa... rakkauden ajan lapsia ja niin pois päin. :D

      Kyllä minä aika nopeasti ilmeiseti luen, mutta vaikuttaa siihen sekin, että luen usein uudestaan vanhoja kirjoja; en todellakaan olisi viime viikolla kolmessa päivässä lukenut tusinaa uutta dekkaria...

      Minustakin on hassua, miten uusi juttu tämä bloggaaminen kalenterista katsoen on, vaikka itsestä tuntuu että tätähän on tehnyt aina. Kiitos kovasti kauniista sanoista! Voin tunnustaa että minä puolestaan ihailen sinun taitoasi antaa kattava samalla ytimekäs kuvaus kirjan sisällöstä; omani tuppaavat olemaan sellaisia pikahuitaisuja, kun käytän niin paljon tilaa omien ajatusten ja tunnelmien pähkäilyyn.

      Tuo on muuten lohdullista, että joku muukin kokee tarkemmat genreluokittelut ei-niin-hirveän-oleellisiksi. Minun on ainakin pakko ajatella niin, koska alalajien rajat ovat niin hämäriä. Tietysti olisi mahdollista etsiä määritelmiä ja yrittää setviä, mutta olen vaan päättänyt rajata sen oman puuhani ulkopuolelle. Jos arvelen tietäväni, kerron... ja muussa tapauksessa lukija saa itse päätellä kuvaukseni perusteella. :-)

      Hali sinnekin!

      Poista
  9. Oli mukava lukea bloggariprofiilisi. Ja hienoa, että vaikka kuinka olisimme erilaisia tai erilaisista lähtökohdista, niin meitä yhdistää kirjat. Olen muuten vielä varhaisempaa laatuvuosikertaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raija, jep, osut asian ytimeen; kirjoilla on ihmeellinen voima yhdistää. Mahtavaa että netissä voi löytää ne tyypit, joiden kanssa haluaakin olla puheissa, vaikkei heitä olisi ennen tuntenutkaan.

      Viinit ja viisaat naiset vain paranevat vanhetessaan... niin kauan ei ole hätää kun käsien tärinä tai poskille pudonneet silmäkulmat eivät estä lukemasta. ;-)

      Poista
  10. Vauhdikas ja erittäin mielenkiintoinen esittely, kiitos! :)

    Komean kirkon kellojen kuuntelu pienessä taajamassa sai nyt kyllä miettimään, että kuinkahan lähellä oikein mahdat asua???? Jos olet halukas antamaan tarkempia vinkkejä niin huikkaa sähköpostiin satu_eATluukku.com, jos et niin ole huikkaamatta! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Satu, ole hyvä! Taidat kyllä miettiä yhtä vielä komeampaa kirkkoa. ;-) Laitan sulle postia!

      Poista
  11. Sinun äitisi oli kyllä viisas, kun ei antanut sinun liittyä Yhdysvaltain armeijaan. :) Ja elämäsi paikat ovat hauskalla tavalla sivunneet omiani: asun nyt Vantaalla, olen kotoisin Kuopijon kuppeesta ja monet sukulointireissuni suuntautuvat edelleen sinun nykyiseen kotimaakuntaasi. Ja nuo oranssit seinät, emalimukit sekä kunnolliset lankapuhelimet, voi lapsuus (tuumaa bloggaaja vm. -73)!

    Olet kyllä ehtinyt monenlaista ihailtavaa elämässäsi. Tohtorintutkinnostasi olen oikeasti (hyvällä tavalla!!) kateellinen. :)

    Näitä bloggaajaesittelyjä on aina ilo lukea ja sinä kirjoitit omasi erityisen mukavalla tyylillä. Monella bloggajalla muuten on oma esittely erillisellä sivulla, kuten itsellänikin.

    Sitä piti vielä tässä hyppelehtivässä kommentissani sanoa, että sinun neiti B:si osaa todellakin piirtää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, äidit ovat sillä tavalla usein fiksumpia kuin uskoisi! Halu armeijaan kului aika nopeasti pois, kyllä olisi harmittanut jos olisi ehtinyt vaikka viiden vuoden sopparin tehdä. :-)

      On kyllä hassua mikä muuttuu nostalgiseksi - en olisi aikoinaan uskonut joskus huokailevani niiden kaameiden tapettien perään.

      Hauskaa muuten että on muitakin tällä samalla maata kiertävällä radalla. Vantaa on mainettaan parempi paikka. Velimies asustaa siellä vieläkin, pienten veljenpoikieni kanssa.

      Neiti B on tosiaan melkoinen... mutanttilapsi, perittyä tuo ei ole!

      Poista
  12. Voi miten hieno bloggaaja-esittely! Niin kuin moni onkin jo tuumannut, olet ollut monessa mukana!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sonja, kiitos! Levoton sielu, aina sähläämässä jotain uutta... :D

      Poista
  13. Hauska ja mielenkiintoinen esittely - aivan kuten kirja-arviosikin :)

    Minä pidin joskus ennen blogia vuoden verran kirjaa lukemisista juuri sen takia, että halusin tietää kuinka paljon oikeasti luen. Tulos oli noin sata kirjaa vuodessa. Luulen kyllä, että bloggaaminen on hiukan laskenut lukumäärää, sillä vaikka olen suht nopea lukija, olen varsin hidas kirjoittaja. Siinä ajassa jossa kirjoitan kirja-arvion, ehtisin helposti lukea jonkun pienoisromaanin. Toisaalta, kuten sinäkin totesit, bloggaamalla kirjasta saa oikeasti yllättävänkin paljon enemmän irti, joten en harmittele jos muutama kirja vähemmän tulisikin luettua.

    Kirjabloggaajien yhteisöstä olen kovasti samaa mieltä. Ajatusten vaihtaminen kirjoista ja lukemisesta samanhenkisten ihmisten kanssa on bloggauksessa parasta ja antoisinta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Liisa!

      Sinulla on ollut hyvä itsekuri kirjanpidon kanssa. Tämä blogi oli ensimmäinen yritykseni tehdä samaa, ja halusin 'paineistaa' itseäni pysymään ruodussa osittain blogin avulla... tuollainen pitkän aikavälin projekti, jota tekee puhtaasti itseään varten, jää niin helposti sivuun.

      Minäkin mietin joskus, luenko nyt vähemmän siksi, että käytän aikaa myös kirjoista kirjoittamiseen - tai kuinka paljon vähemmän. Mutta olen samaa mielestä, että kirjasta saa näin enemmän irti; voiton puolelle menee siis laadussa jos ei määrässä. Ja muut lukuintoiset ovat homman suola. On ihanaa kun joku on lukenut saman kirjan ja voi jakaa kokemuksen - ja ihan yhtä hauskaa on sekin, kun joku tulee selittämään miksi on eri mieltä.

      Poista
  14. Minäkin kiitän hienosta esittelystä! Pisteytystä olen joskus harkinnut ("kun muutkin") mutta kun en minäkään osaa suhteuttaa kirjoja toisiinsa niin hyvin, että pisteytys olisi järkevä. Lisäksi jostakin on jäänyt mieleen, että jos pisteasteikko on 1...5, tulee keskiarvoksi pitkällä tähtäimellä aina 3,7. Siis riippumatta siitä, mitä pisteytetään ja ketkä pisteyttävät. Joten jospa totean lukevani keskimäärin 3,7 pisteen kirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, joo, olen tuntenut lievää noloutta, kun tuo pisteyttäminen tuntuu niin mahdottomalta, mutta nythän on ilmauttautunut liuta yhtä pisterajoitteisia.

      En muista ihan noin tiukkaa määritelmää nähneeni, että aina päädyttäisiin 3.7 pisteeseen... mutta esim. 1-5 -asteikko tyypillisesti johtaa keskiarvotulokseen, joka on päälle kolmen. Ihmiset välttävät ääripäitä, mutta välttävät negatiivista ääripäätä enemmän kuin positiivista. Eri juttu sitten on, voiko tällaista asteikkoa järkevästi analysoida keskiarvolla, kun se ei ole itsestäänselvästi tasavälinen. Silti, jos ryhtyisin pisteyttämään, päätyisin liikkumaan lähinnä 2-4 välillä ja ne harvinaiset haukon-henkeä-hulluna-ilosta -kirjat sitten saisivat sen viitosen. Ja keskiarvo olisi hyvin lähellä 3.7:ää...

      Näh, ei ole vaivan arvoista minulle! Kun se ei tunnu luontevalta, on turha pakottaa...

      Poista
  15. Minustakin aivan ihana, hauska ja mielenkiintoinen esittely! Kiitos Booksy! Olenkin aina ajatellut, että kirjoituksistasi ja kommenteistasi huokuu asiantuntemus ja pätevyys. Eikä ihmekään, olethan näköjään ehtinyt tehdä ja nähdä vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, kiitos, kauniisti sanottu!

      Äitiys on kyllä ollut kaikken opettavaisin kokemus, kapakassa siivoaminen hyvänä kakkosena. Niitä pätevyyksiä käytän kyllä päivittäin... laadullisen analyysin taustatkin ehkä välillä näkyvät, mutta se on pintasilausta ja kielellistä vaahtoa vain; oikeasti tästä on kurinalainen tekstin pohdinta kaukana. Ja siksi tämä onkin niin kivaa. :-)

      Poista
  16. Ihana esittely, todella hyvin kirjoitettu ja kaikin puolin kiinnostava. Genressä bloggarielämäkerrat annan tälle täydet viisi pistettä! :)

    (oikeasti en anna pisteitä enkä seuraa muidenkaan antamia ja munkin lapsuudessa oli ruskeaa, vihreää ja oranssia, etenkin froteisissa vaatteissa joissa näytän kuvien mukaan liikkuneen usein...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jenni, kiitos! Ja tosiaan, mitä on tapahtunut froteelle paitojen ja niiden kummallisten kokovartalohaalarien materiaalina? Sehän oli kätevää, ei tarvinnut silittää!

      Ja nyt tulevat mieleeni myös ne raidalliseet villaliivit, joita kaikilla oli, ja oranssit ja keltaiset muovilautaset.

      Argh. Kaikkiaan taidan sittenkin viihtyä paremmin tällä vuosituhannella. ;-)

      Poista
  17. Mielestäni on aina kiva lukea bloggaaja esittelyjä. Tavallaan saa taustan sille, mitä vasten toinen lukee ja se mielestäni aukaisee paljon. Esimerkiksi jos vertaisin itseäni sinuun, niin varmasti jo ikäeromme tähden luemme kirjoja aivan eri ottein :) Se selittänee varmasti paljon eriäviä näkemyksiä ja mielipiteitä. Kaikki lukevat omaa taustaansa vasten.

    Ja "Olen kirjahamsteri, en keräilijä... kun peittää seinät kirjoilla, ei tarvitse miettiä tapetin väriä." Tämä olkoon seuraava puolustukseni, kun joku kyseenalaistaa kirjahankintojani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, kyllä, minustakin taustoitus on hyödyllistä; osaapahan arvioida missä määärin kirjoittajaan ovat vaikuttaneet sellaiset seikat, jotka eivät itseä vaivaisi. Tosin luen aika paljon sellaisia kirjoja, joita monet ikätoverini eivät haluaisi lukea... heh, jotkut lukemistoni ovat jopa Neitien mielestä vähän lapsellisia.

      Maulla ja taustalla on molemmilla väliä, mutta vähän eri tavalla. Jos vaikka sanon että äiti-lapsi -suhteen kuvaus ärsytti minua kirjassa, se voi hyvinkin olla taustasta johtuvaa ja siten jollekin muulle merkityksetöntä; jos sanon että kuvailua oli ylettömän paljon ja dialogi oli minusta pitkäveteistä, se on jo makujuttu.

      Tuo tapettipuolustus on toiminut minulla oikein hyvin, kokeile ihmeessä! :-)

      Poista
  18. Kiva, kun kerroit itsestäsi, näitä esittelyjä on todella kiinnostava lukea. Joskus jopa kiinnostavampaa kuin kirjaesittelyjä :D Ihan totta, että kun bloggaaja raottaa hiukan omaa taustaansa, joskus myös kirja-arvostelut ymmärtää paremmin. Hiukan sama kuin kirjallisuudentutkijoiden kiinnostus kirjailijoiden henkilöhistoriaa kohtaan: antaahan se usein syvemmän kontekstin teoksillekin.

    Mutta argh! Lisään sinut ehdottomasti sille pikimustalle listalle, jonne on merkitty kaikki ne ihmiset, jotka ovat saaneet opintonsa loppuun toisin kuin allekirjoittanut. Vielä pahempaa, että useammalta alalta. Olenhan nimittäin käyttänyt vuosikausia opintoja useammassa yliopistossa ja tiedekunnassa pätevänä tekosyynä sille, miksi itse olen yhä n:nen vuoden opiskelija... ;)

    Italiassa muuten aina ihmetellään tuhat ja risat -kirjakokoelmaani. Kirjahyllyissä kun on useammin valokuvia ja posliiniesineitä kuin kirjoja. Entinen vuokraisäntäkin oli niin onnellinen, kun saattoi osoittaa minulle tilavan KOMEROn kirjoja varten ja pöyristyi, kun kerroin panevani ne mieluummin olohuoneeseen :)

    VastaaPoista
  19. Vera, ole hyvä vain! Älä kuitenkaan tuomitse minua liian ankarasti tutkintojen suhteen, tein valtsikassa vain sen yhden, muut olivat ns. sivuaineita. Sitä paisi, vakuutan että ainuttakaan tutkintoa ei ole tullut tehtynä ns. normiajassa... ;-)

    Kyllä tuota kirjahylly-posliiniesineille -kuviota on paljon Suomessakin. Tosin täällä ei kukaan varmaan kehtaisi tarjota komeroa kirjoille. Eihän?

    VastaaPoista
  20. Oi miten hieno, kiinnostava ja reipas esittely! Todella hyvä! Jotenkin arvioistasi onkin välittynyt kuva mielenkiintoisesta persoonasta ja se vain vahvistui tätä lukiessa.

    Minäkin 60-luvulla syntyneenä kuulun sitten bloggarien mummokastiin, mutta eipä tuo haittaa. Kaipa sitä on jotain takkiin tarttunut näinä vuosina. Ja pätkätöitä eri aloilta näkyy sullekin kertyneen. Niin myös mulle.

    Mie muuten olen viime aikoina miettinyt kirjojen pisteytystä. Minähän annan tähtiä ja niiden lisäksi sitten plussia, puolikkaita ja miinuksia. Aiemmin keskustelussa jo tulikin ilmi, että pisteytys tahtoo asettua aika lailla samoihin lukemiin. Niin on käynyt mullakin. Kaikkein eniten on kolmosta ja nelosta ja en ihmettelisi, jos keskiarvo asettuisi juuri sinne hiukan nelosen alle. Olen ihan vakavissani miettinyt, onko tähtien antamisessa mitään järkeä. Kyllähän ne jotenkin selkiyttävät, mutta on totta tosiaan vaikeaa arvioida kaikkia kirjoja saman systeemin mukaan. Suattaapi siis olla, että luovun jossain vaiheessa tähdistä kokonaan (näin sopivan epämääräisesti sanottuna, kuten savoa puhuvalle pohjoiskarjalaiselle on soppii).

    Mitä tulee tutkintoihin, niin kyllä niihin on vuosi jos toinenkin saatu menemään täälläkin päin. Esim. maisterin tutkintoon meni noin kymmenen vuotta, kun välillä olin töissä ja perhe kasvoi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna Elina, kiitoksia! Takkiin tarttuu kaikenlaista; joskus tuntuu että on muuttunut ihan eri ihmiseksi vuosien mittaan, joskus tuntuu että on tismalleen sama kuin ennenkin... näitä suhteellisia totuuksia. Pätkätöitä en osaa harmitella, aina on ollut hyvästä tarttua uusiin juttuihin.

      Vai suattaapi olla... kehtookko nä? :D Ei, sehän siinä on, että pitäisi olla hyvin selkeä raami, että pystyisi jakamaan "reilusti" ne pisteet, käytännössä liukuisi sinne skaalan yläpäähän. Onhan se pisteytys tavallaan hyvä ja helppo tapa viestiä nopeasti kokonaisvaikutelma, mutta itsestäni tuntuu, ettei minun pisteisiini kannattaisi kenenkään uskoa.

      Poista
  21. Hei Booksy onnistuit yllättämään! Mainio ja perusteellinen esittely! :) Tuo Vantaa tuli yhtenä yllätyksenä siis sillai yhdistävänä yllätyksenä. Olen siellä itäisellä suunnalla asunut lapsuuteni, nuoruuteni ja aikuisuuttani sekä kokonaan että osittain. Ehkä olemme jo silloin törmänneet, mene ja tiedä... Joo, pisteytys ei ole minunkaan juttuni! Mainosten jakaminen on muuten hyvä liikuntamuoto varsinkin siis kerrostalojakaminen. Nimimerkillä kokemusta on :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, heh, vai sillä suunnalla, siinä tapauksessa olemme saattaneet asioida samassa kirjastossa. Seuraavan kerran kun nähdään kuulustelen tarkat koordinaatit... Siellä itäisellä Vantaalla minä niitä mainoksiakin ensimmäisen kerran jaoin. Kerrostaloalueet on parhaita. :-)

      Poista
  22. Mukavasävyinen (nyt se on sana...) esittely, kiitos! :)

    VastaaPoista
  23. Näitä esittelyjä on hauska lukea! Saako vielä udella, että oletko asunut Itä- vaiko Länsi-Vantaalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itäpuolella asuin, kehä kolmosen kupeessa, aivan silloisen asutuksen rajoilla... Ei hullumpi paikka, lähistön metsikössä pongasin pienenä jopa hirven.

      Poista
  24. Hauska tutustua, kivaa tietää sinusta hieman enemmänkin! Olet tosiaan ehtinyt olla monena, ilmankos juttusi ovatkin aina mielenkiintoisia ja laajakatseisia.

    Ja se ilahduttaa myös, että löytyy muitakin 60-luvulla syntyneitä! Vaikka aivan ihanasti nuori bloggariyhteisö on hyväksynyt mukaan tämmöisen 50-kymppisen, ja vielä tädin, mutta silti kivaa tietää että muitakin samaan ikäluokkaan kuuluvia löytyy joukosta.

    Minä pisteytän, mutta mitään kovin eksaktia hommaa se ei kyllä ole. Kuudennen pisteenkin otin mukaan kun luin sen vielä paremman kirjan, heh, katsotaan millaiseen asteikkoon vielä päädynkään. Ei mulla olisi kovin kovaa tarvetta laittaa kirjoja paremmuusjärjestykseen, mutta on kivaa kun pisteitä voi käyttää hakuna, eli listata nopeasti ne kirjat joita eniten suosittelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erja, joo, täällä netissä ollaan mukavan avarakatseisia, mummokaarti saa jammata mukana ilman että heti aletaan dissata...

      Tuosta sinun kuudennesta pisteestäsi sainkin idean: voisihan sitä luoda wow-kategorian, johon laittaisi uskottamattoman hienot kirjat, sellaiset jotka saavat puntit kunnolla tutisemaan. Jos sen kategorian kanssa ei liiaksi lepsuile vaan pitää kynnyksen korkeana... voisi onnistua. Jee, taidankin vielä kokeilla tuota! Kiitos!

      Poista
  25. Hieno esittely! Mukava nähdä, että täältäpäin on muitakin bloggajia kuin minä. Terv. (mikäli olen oikeassa kirkossa, niin vähän korkeammalta mutta ei yhtä komealta kirkolta. Ja pikkaasen isoommasta pitäjästä.)

    Ajattelin myös joskus että pisteyttäisin kirjoja. Törmäsin kuitenkin samaan ongelmaan kuin sinä. Lähes kaikille kirjoille pitäisi antaa joiltain osin täydet pisteet, ja taas joku osa samasta kirjasta ei miellytä yhtään.

    Mukavaa, että bloggajien joukossa on vähän kokeneempaakin ikäluokkaa. Kun me pullamössösukupolvi emme voi peilata teoksia karuun lapsuuteemme ;)

    Tunnen samaistumista tuossa amatööriydessä. Vaikka olen lukenut koko elämäni, en tiedä mitään kirjallisuudesta. En muutakuin sen, miltä minusta tuntuu. En osaa aina lajitella genrejä tai asettaa sanojani oikeaan sanajärjestykseen. On mukava lukea blogiasi, eikä kyllä huomaa että et ole kirjallisuutta opiskellut. Sanat sinulla ainakin on hallussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johnny! Heh, mahdatko korkealla tarkoittaa erästä suomalaisen arkkitehtuurin ikonia kenties? Minun "komeani" taitaa kyllä päteä aika moneen pitäjään täällä päin maata, vertailukohteena kun on tylsä vantaalainen lähiökappeli.

      Kiteytät muuten todella hyvin minunkin tunnelmani; en tiedä kirjallisuudesta, luen vaan... ja haluan varjella lukemisen vapautta, joka tulee osittain tietämättömyydestä.

      Ja hei, kaikilla sukupolvilla on ehdottomasti yhtäläinen oikeus karuun lapsuuteen! Karuus vaan ilmenee jokaisella vuosikymmenellä sille ominaisella tavalla... ;-)

      Poista
  26. Ihana ja sinunnäköisesi esittely :) Hauska tutustua paremmin!

    Minäkin olen tullut samaan tulokseen kirjojen pisteyttämisen suhteen. Vihkossa pitämääni lukupäiväkirjaan olen yrittänyt laittaa tähtiä asteikolla 1-5 (ilman miinuksia, plussia tai puolikkaita), mutta jo on turhauttavaa touhua kun en minä osaa niitä verrata. Blogiini en edes haaveile niitä tuovani ja taitavat tippua vihkostakin. Sanallinen arvio kertoo paljon enemmän :)

    Genret tuottavat minullekin päänvaivaa, alagenreistä nyt puhumattakaan... Pääasia kuitenkin, että saa lukea ja nauttia kirjoista :)

    Olen sanonut tämän ennenkin, mutta sanon uudestaan: sinä luet hurjan määrän kirjoja vuodessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Villasukka! :-)

      Ihan mielenkiintoista kuulla pisteytystä harjoitelleiden kokemuksia... En tosiaan taida itse yrittää, vaikka tuosta Erjan kommentista kyllä tuli ajatus, että "kuuden pisteen kirjat" voisi yrittää poimia erilleen.

      Olen samaa mieltä, pääasia että saa lukea: nauttia ja kärsiä ja pelätä ja seikkailla ja pähkäillä ja ja ja... :D

      Heh, kai minä luen paljon. On muuten hurjan hauskaa, että täällä tämä ulkopuolisessa maailmassa varsin säälittävänä pidetty ominaisuus on arvossaan. ;-)

      Poista
  27. Oi tykkään kyllä näistä esittelyistä! Sinun esittelysi sai minut kyllä hieman hämmentyneeksi: koko ajan olen kuvitellut sinut suunnilleen 30-vuotiaaksi :D Selvästi nuorekas kirjoitustyyli tai kirjavalinnat!

    Pisteyttämiseen en ole lähtenyt minäkään, mutta olen kyllä harkinnut sellaista lukukokemuksen voimakkuuteen liittyvää sanallista arvioita ("Yöunet jäivät lyhyiksi kun ei voinut laskea käsistään" tai "Tavasin ja tavasin ja loppuihan kirja lopulta".)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna, henkinen ikäni vaihtelee rajusti, riippuu ihan päivästä... :D

      Mutta kiitos, vaikka en haluaisi palata aikajanalla takaisin kolmeenkymppiin, on tietysti kiva kuulla ettei kuulosta aivan kuoliaaksi kivettyneeltä. Vielä.

      Tuo "Tavasin ja tavasin ja loppuihan kirja lopulta" olisi loistava sanallinen arvio!

      Poista
  28. Voi että, tulin lukemaan tätä vasta nyt ja aivan mainio bloggaajaesittely sinulla! Hauska ja sopivan lennokkaan informatiivinen, tykkään. :)

    Minulla oli aikoinani pitämässä lukuvihkossani pisteytyssysteemi, ensin 1-3 ja sitten 1-5 tähteä mutta blogiin en ole sitä tuonut. Juurikin tuo hyvä silli ja hyvä appelsiini -jutun takia. Voisikohan tuollaisen asteikon kehitellä? :D Anssi Kela myös kertoi keikallaan tavasta, jolla he ystävänsä kanssa arvostelevat elokuvia. Voi olla esimerkiki viiden tähden kolmen tähden elokuva tai kahden tähden viiden tähden elokuva. :)

    (upea muuten tuo neiti B:n piirros, monesti olen sitä ihaillut)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, voi kiitos - kylläpäs elämä kuulostaakin dramaattiselta kun sen oikein tiivistää!

      Uskon että kirjojen pisteytykseen olisi mahdollista kehitellä asteikko; onhan noita aika monimutkaisia taksonomioita olemassa arvioinnin tueksi monella alalla. Kirjan kanssa pitäisi olla liuta kriteerejä usealla dimensiolla, ja sitten ne pitäisi varmaan olla erikseen tieto- ja kaunokirjallisuudelle. Kirjalliset ansiot (rakenne, kieli yms...), henkilöt, juoni, miljöö, emotionaalinen teho ja niin pois päin. Ja kaikkein hankalinta: että pistejako pysyisi reiluna, pitäisi pystyä vertaamaan kirjaa niihin kriteereihin, ei toisiin kirjoihin.

      Argh. Ehkä jos tekisin tätä työkseni, niin kuin Iltalehden leffakriitikot joihin Hanna tuolla viittasi, ehkä sitten jaksaisi näpertää. Näin harrastuspohjalta en jaksa - kun en usko että pisteiden tietäminen lisäisi lukunautintoani pätkääkään. Heh, päinvastoin, aikaa menisi kun olisi pakko pähkäillä kriteerien soveltamista jokaiseen kirjaan. Mutta jos joskus saan hulluudenpuuskan ja ryhdyn puuhaan, tuon tuotekehitysprosessin tänne kaikkien pähkättäväksi. :-)

      (Kerron Neiti B:lle, hän ilahtuu... )

      Poista
  29. Haha, mahtava kirjoitus! Kyllä tykkäsin sun tyylistäsi kertoa itsestäsi. Vaikka pääsinkin tänne nettiin vähän myöhässä sitä lukemaan. (Onneksi kaivoin sen esiin!)

    Mulla on varmaan menossa vielä tuo kuohkaamisvaihe, millään ei löydä paikkaansa elämässä /maailmassa, edes fyysisesti.

    Tuosta suunnistamisesta löysin samaistumispintaa: olen harrastanut sitä yhden kesän - epäonnistuneena pahasta. Mä erotin vasemman oikeasta, mutta en suppaa mäestä.

    Ja siis 300 kirjaa vuodessa! Se on vaan että WOW!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mari A.! Eipä tämä juttu ole vielä ehtinyt vanhentua, kaikki faktat pitävät toistaiseksi paikkansa. :-)

      (Aika aikaa kutakin... olen toisinaan ajatellut, että toinen kouhkaamisvaihe lähestyy. Saas nährä.)

      *grin* Olen kamala kirjasieppo! Ei mitään kohtuusjuttuja mulle, kiitos. Ihan liikaa on juuri sopivasti.

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.