Syntymäpäivää! (Osa 4: Lukuluvut)

Vanhempainnetistä lunttaan, että 1-vuotiaana syntymäpaino on kolminkertaistanut ja ensimmäiset omat merkitsevät sanat ilmaantuvat. Toisella ikävuodella vaivaksi voi tulla rajaton itsevarmuus ja halu valloittaa maailmaa.

Pitääpä varoa! Tänään on tasan vuosi siitä kun aloitin Vuodatuksessa lukupäiväkirjan nimellä Booking it. Kun muutin Bloggeriin, lisäsin perään some more. Alkuperäinen nimi oli näet jo varattu... kirjablogille, jota on päivitetty kai kerran. Dave, sinä rotta! Vapauta nimi kiertoon!

Lukupäiväkirjan pitämiseen liittyviä syitä olen jo purkanut täällä ja täällä. Yksi syistä oli halu saada selville mitä luen. En nimittäin ole koskaan pitänyt minkäänlaista lukupäiväkirjaa. En niin mitään. Päätin ottaa selville kuinka paljon ja minkälaista oikeasti luen.

Nyt on faktaa.

Vuoden aikana luin 16 kunnon sarjakuvateosta ja 312 kunnon kirjaa. (Pudotin laskuista Keepsakesin kaltaiset lyhytteokset.)

Kirjoista 285 oli kaunokirjallisuutta ja vaivaiset 27 tietokirjallisuutta. Alle kymmenen prosenttia - häh? Olen järkyttynyt. Näppituntumani on, että ennen luin enemmän tietokirjallisuutta. Blogistanian hienot romaanivinkit ovat vietelleet irti amazon.co.uk:n populaaritieteistä. Tai sitten vain luulen niin - ks. kuva Kirjailijan häiriöklinikalla. Ihminen on hyvä pyöristämään havaintojaan mieluisaan suuntaan.

Koko aineiston tarkastelu kertoo, että kotimaista alkuperää on lähes puolet kaikesta luetusta, peräti 151 teosta. Minusta suhdeluku on järisyttävä: uskomatonta, että olen lukenut noin paljon suomalaista kirjallisuutta. Tähän asiaan blogistania on taatusti vaikuttanut.

Mikä vielä hurjempaa, olen lukenut aivan älyttömän paljon suomeksi aiempaan verrattuna: englanniksi on blogivuonna luettu vain 21%. Paha kyllä, vertailu entiseen on väkisinkin mutua. Ensi vuonna sitten.

Jennin avattua taannoin keskustelua sukupuolittuneesta lukemista olen myös pitänyt silmällä kirjojen haaroväliä. Kokonaistulos on itse asiassa 'tasa-arvoisempi' kuin odotin; luulin että 101 naisten kirjan listan vääristävä vaikutus olisi vielä pahempi. Mutta ei hätää. Yhden kirjoittajan kirjoista (302 kpl) miesten kirjoittamia on 113 ja naisten 189. Ero ei ole kohtuuton; en taida vielä tarvita mieskiintiöitä tänne.

Tiedoista voi railakkaasti päätellä, että tyypillisin Booksyn kirja on:

ulkomaalaisen naisen kirjoittama suomennettu romaani.

Hmm. Tuossa täytyy olla jokin harha; luokkaan kuuluvia kirjoja on kyllä luettu 59 kappaletta, mutta ei tuo silti sano mitään, tai tunnu edes todelta. Sitä paitsi ulkomainen, naisen kirjoittama ja suomennettu romaani pätee yhtä hyvin Shriverin Poikani Keviniin (rakastin) kuin Jelinekin Pianonsoittajaankin (inhosin). Ei kovin avulias tieto siis.

Sen sijaan kiinnitän huomionne mielenkiintoiseen tilastoon: kirjoista 87 % oli paperisia kirjoja, 5 % äänikirjoja ja peräti 8 % e-kirjoja. Kahdeksan prosenttia on paljon. Sain iPadin käyttööni joulun tienoilla, enkä ennen sitä lukenut yhtään e-kirjaa.

Sähköisessä muodossa lukeminen on edelleen kakkosvaihtoehto... mutta se on ehdottomasti vaihtoehto.

No - opinko tästä kaikesta mitään? Johtopäätöksiä?

Olen yllättynyt siitä, että luen oikeasti näin paljon. Numeroina laskettuna. En olisi ikinä uskonut. Olen seurannut kirjojen kertymistä listaan silmät teevadin kokoisina ja loppusumma tuntuu suurelta. Huhhuh. Epänormaalia! Sairasta!

Jossain blogissa (selvisi missä: Kirsin kirjanurkassa!) taannoin kommentoija ihmetteli, miten kirjabloggaajat oikein ehtivät lukea niin paljon. En minä vaan tiedä. Kiistän huhun aikakoneesta kellarissa (ei ole kellaria).

Minusta lukutahtini on ihan normaali - tietysti, enhän ole kenenkään toisen tahdilla koskaan lukenut - mutta ehkä se onkin vähän kummallinen, enkä vain aiemmin tajunnut sitä. Teen kyllä melkein kaiken kirja kädessä. Enkä käytä juurikaan aikaa moniin yleisesti arvostettuihin puuhiin kuten pihanhoitoon (Sorry naapurit! Mutta ajatelkaa sitä näin: meidän pihamme saa teidän pihamme näyttämään vielä paremmalta) tai autonpesuun (=likainen auto) tai hiusten kampaamiseen (=lyhyt tukka). En katso telkkaria juuri koskaan. Vaikka muitakin 'harrastuksia' on (lentistä talvella, golfia kesällä, järjestöpuuhaa pitkin vuotta), lukemiseen näyttää jäävän ihan kiitettävästi aikaa.

Ihminen yleensä tekee sitä mitä haluaa. Minä kait sitten haluan lukea.

Uudistuksista - synttärin kunniaksi laitoin näkyville Jorin ehdottaman kävijälaskurin, ja jo toissa viikolla vetäisin pois sivun Briefly in English, jonne ennen täydentelin tietoa kirjoista englanniksi. Turhan vaivalloista, ei anna lisäarvoa. Eiköhän englanninkielisessä maailmassa ole ihan riittävästi kirjablogeja omasta takaa. Korvasin sen Blogilakini-välilehdellä, jossa on vähän apinoitu anglosaksista review policy -ideaa.

Twitter-tilin pidän, siitä on tullut itsessään kiinnostava media minulle. Jossain vaiheessa lähiviikkoina saatan uudistaa luokitteita Morren ja muutaman muunkin esikuvan viitoittamaan yksityiskohtaisempaan suuntaan; siitä voisi olla itsellenikin hupia. Katsotaan nyt.

Palautekyselyssäni ei tullut esiin vakkarilukijoilta suuria uudistumistarpeita. Hyvä näin! Booking it some more ja sen suoma blogistanian kansalaisuus ovat mielekäs paketti tällaisenaan. Yksi vaivainen vuosi - ja jo nyt on vaikea kuvitella elämää ilman blogia ja blogeja.

Iloitsen jokaisesta, joka osallistuu tämän fantastisen kokemuksen luomiseen kommentoimalla taikka vain lukemalla juttujani. Muistan vieläkin elävästi sen hämmästyksensekaisen kauhun, kun vanhaan vuodatusblogiini ensimmäisen kerran oli statistiikan mukaan joku kurkannut. Apua, joku luki sen - joku luki mitä kirjoitin! Iiks! Onneksi olen vähemmän kauhuissani nykyään... mutta olen edelleen hämmästynyt. Ja kiitollinen. Ja hyvin nöyränä koko ilmiön edessä.

Kiitos tästä vuodesta. Ihanaa että olette siellä!