torstai 24. helmikuuta 2011

Kirje kaapista

Hyvät Ystävät,

kirjabloggaamisen etiikasta, oikeutuksesta ja mm. nimettömyydestä on keskusteltu  vilkkaasti K-blogissaSallan lukupäiväkirjassaAmman blogissa, pikkuisen täälläkin ja viimeksi täällä

Moni bloggaaja kokee omalla kohdallaan, että nimettömänä kirjoittaminen ei ehkä ole reilua. Olen nyt pari päivää pohdiskellut omaa intuitiivista haluani pysytellä kaapissa. Vaikka kirjabloggaajat ovatkin hyvin suvaitsevaisia myös nimettömyyden suhteen, enkä mitenkään tunne jengipaineiden paukuttavan kaappini ovella, haluaisin jakaa joitain omia syitäni kanssanne.

On persoonallisuuteen liittyviä syitä pysyä nimettömänä. Luodessani lukupäiväkirjan tein linjauksen, että bloggaan kaikista lukemistani kirjoista. Tämähän lähti liikkeelle tutkimusmatkana omaan lukemiseen. Oli upea yllätys, että ajatuksia pääseekin täällä jakamaan näin monen fiksun, kirjoja rakastavan ja niitä tuntevan ihmisen kanssa. Mutta koska blogin perusmissio on edelleen sama, ja koska luen nopeasti ja paljon (aina?), tulee blogiin postattua melkoisella tahdilla. Niinpä juttujen taso vaihtelee. Jos bloggaisin omalla nimelläni, en pystyisi itsekritiikin takia pitämään enää lukupäiväkirjaa - siitä tulisi jotain muuta. Kirjoittaisin paljon harvemmin ja paljon huolellisemmin. Itse asiassa blogista tulisi suorittamista sen sijaan että se on henkireikä, rakas harrastus, rentoutumista. 

On ammatillisia syitä pysyä nimettömänä. Minua on siunattu harvinaisella etunimellä - google löytää meitä kai neljä. Koko nimeni on, ainakin oikein kirjoitettuna, tietääkseni ainoa Suomessa. Tienaan leipäni eräänlaisessa asiantuntijatyössä, ja minulla on ammatillinen netti-identiteetti. Nykyään googlaaja löytää golf-tulokseni ja, jos on tarkka, kunnallisvaaleissa joskus saamani äänimäärän. 

En halua, että ensimmäinen mihin kiinnostunut törmää on (lähes) järjetön intohimoni kaikenlaiseen kirjallisuuteen. Se että luen fiktiota ja omaan alaani liittymätöntä populaaritiedettä illat pitkät todistaa minimissään, että prioriteettini ovat epäilyttävät. Ammatillisesti haitta ei välttämättä olisi niin suuri kuin kyynisinä hetkinä epäilen, mutta plussaksi tätä tuskin laskettaisiin. Jos joskus pidän blogia omalla nimelläni, se on erilainen blogi. Se on jotain mikä on tietoisesti osa rooliani työelämässä.

Jokaisella on monta roolia, monta elämää. Jos bloggaan kirjoista omalla nimelläni, sekoitan kaksi tärkeää roolia.

On sosiaalisia syitä pysyä nimettömänä. En ole ujo, mutta olen sen verran rajoittunut, että en halua kaikkien mahdollisten ihmisten tietävän minusta niin paljon kuin kirjakommenttini paljastavat. Ja nehän paljastavat paljon. Suurinta osaa puolitutuistani tuskin kiinnostaa (Luojan kiitos!) mutta joukkoon mahtuu myös sellaisia, joiden suhteen en halua ottaa sitä riskiä. 

En myöskään halua seistä naama punaisena vastaamassa kommentteihin "miten ihmeessä sinä ehdit lukea noin paljon" ja "minä en ole lukenut eläissäni kuin kaksi kirjaa ja hyvin pärjään" ja "eikö miehes ikinä anna sulle kaukosäädintä".  Kaikista näistä selviytyy, mutta onko pakko?  Juttelen todella mielelläni kirjoista ja kirjallisuudesta sellaisten ihmisten kanssa, joita kirjat kiinnostavat - ja niiden muiden kanssa en. 

Myös ennakoimattomuus on syy pysyä nimettömänä. En tiedä internetistä tarpeeksi - epäilen ettemme kukaan tiedä siitä tarpeeksi - enkä osaa ennakoida kaikkia potentiaalisia seurauksia. On luultavasti (tieto)riskejä, joita en osaisi hallita. "En tiedä" on yksi syy. 

Jaan kanssanne vielä kotigallupin tulokset. Kysyin Neideiltä A ja B (nettimaailman minua kokeneempia kansalaisia), onko epäeettistä pitää nimetöntä kirjablogia, jos siellä myös moittii kirjoja.

Neiti A vastasi osapuilleen näin: Siis ei kirjablogi nyt niin tärkeä ole. Eikö tuo nyt ole vähän liioittelua. Saa kai kirjoja haukkua nimettömänä. Sit jos sä rupeet herjaamaan tai kiihottamaan kansanryhmiä vastaan tai haukkumaan homoja tai uhkailemaan väkivallalla, sun kuuluu laittaa oma nimi näkyviin. (!!! No, kysymyshän oli etiikasta, ei käytännöstä).

Neiti B: Täh? Nimettömyys just on se pointti. Mitä järkee siinä olis et netissä ei voi olla salanimellä? DA:ssa monet on just siks nimettömänä, että taiteilijan taustat ei vaikuta. (Neiti B harrastaa DeviantArt-galleriaa, jossa taiteilijat usein esiintyvät nimettöminä).

Astetta vaikeammaksi homma menee, jos bloggaamisesta joskus muodostuisi tulovirtaa - totta puhuen en usko että merkittävästä tulosta voi olla kysymys - mutta jos niin käy, ohjaan mahdolliset sentit suoraan hyväntekeväisyysjärjestölle, johon kuulun. Nimettömällä blogilla tienaaminen ei tuntuisi reilulta. 

Tärkeimmät oman nimen käyttämisen plussapuolet olisivat, että blogin uskottavuus lisääntyisi, ja että kirjailjoiden ei tarvitsisi (minun kohdallani) sietää anonyymia palautetta.

Hmm.

Nimetön (asiakas)palaute on useimmilla aloilla katsottu jopa uskottavammaksi kuin omalla nimellä annettu. Siitä myös tietää mitä se on - anonyymiä - ja siihen voi suhtauta juuri sellaisella vakavuudella kuin katsoo sen ansaitsevan. Ja salanimellä puuhaavalle bloggaajalle voi myös laittaa kommentin tai sähköpostia.

Lukijat ovat totta kai minullekin tärkeitä. Rakastankin kommentteja ja olen aina ilahtunut kun huomaan saaneeni uuden lukijan *virtuaalihali teille*. Mutta suuri määrä lukijoita ei ole oleellinen tällaiselle lukupäiväkirjalle. En siis mieti luotettavuutta markkinointimielessä.

Kaikkiaan minusta tuntuu, että laittamalla nimeni kirjabloggaajana nettiin teen peruuttamattoman päätöksen, johon sisältyy tarpeettomia riskejä.

Joten netissä tunnette minut edelleen nimimerkillä, ja olen iloinen että yhteisömme sallii sen. Mutta mitenkään yltiösalaperäinen en ole ja haluaisin kovasti tavata blogistanialaisia livenä. Jos suinkin onnistun luikertelemaan itseni töistä vapaaksi seuraavien Helsingin kirjamessujen aikaan, ilmaannun sinne ja esittäydyn. Tunnistatte varmaan minut kuvastani *grin*

Ihmisillä jotka rakastavat kirjoja on todistetusti sielu - muista en ole ihan varma.

Rakkain terveisin,
Booksy

EDIT 18.3.12: poistettu Neiteihin liittyvä sivulause.

15 kommenttia:

  1. Olipa kiva, pohdiskeltava ja erittäin hyvin perusteltu postaus.

    Etenkin tuo ammatillisisuus kolahti. Olin tosiaan pari vuotta kirjakaupassa töissä (nyt opintovapaalla) ja en halunnut ottaa sitä riskiä, että asiakas mahdollisesti tunnistaa minut. Hyvässä tai pahassa. Nyt itsevarmuus oman kirjamaun suhteen on kasvanut sen verran, että töihin palatessani se ei haittaa.

    Minusta nimettömyys on tällaisissa aihepiireissä ok. Jos puhuttaisiin politiikkaa tms., niin suhtautuisin vähän karsaammin. Me arvioimme kirjoja, emme ihmisiä henkilökohtaisella tasolla.

    Toivottavasti nähdään kirjamessuilla! Viimeksi minäkään en päässyt paikalle, mutta jospa nyt...

    VastaaPoista
  2. Minulle on ihan päivänselvää olla nimettömänä, en ollut edes tajunnut pohtia sitä :). Blogini on minulle vain ajanviete, jonka tarkoituksena oli päästä mukaan lukutoukkien maailmaan ja pitää muistilappua siitä mitä on tullut lukeneeksi.
    Minua ei siis nimettömyys ja nimimerkit häiritse, pikemminkin toisinpäin. Itse olen todella tarkka yksityisyyteni suhteen (en voisi ikinä mennä facebookiin :)) joten se että toiset pystyvät tuosta vaan heittämään nimensä esiin on minulle täysin vierasta.

    VastaaPoista
  3. Tässä kirjoituksessasi oli hyvä pointti. Siinä on myös paljon sellaista, johon voin kiinnittyä. Olen itse pähkäillyt netin avoimuuden ongelmia työssäni aika kauan nimenomaan merkityssisällön näkökulmasta. Silloin kun aloitin opinnoissani näiden asioiden pohdintaa, oli koko netti vieras kenttä alallani. Silloin anonymiteettiä korostettiin ehkä väsymiseen saakka ja se jäi jonkinlaisena ohjenuorana selkärankaani.

    Nimimerkin käyttöön minulla on osin samat syyt kuin sinulla. Politiikka ei ole mukana kuvioissa, mutta olen joskus julkaissut jotain (ei-kaunokirjallista) sekä toiminut opettajana. En haluaisi fiksujen kollegoideni löytävän blogiani, koska haluan olla iloinen lukija, joka lukee välillä ei-niin-hyvääkin kirjallisuutta.

    Ihailen kaikkia, jotka kirjoittavat omalla nimellään. Ihailen myös sinua ja monia muita, jotka käytätte nimimerkkiä perustellusti. Itse kouhkaan sillä ja välillä. Olen miettinyt, että voisin antaa Lumiomena-persoonalleni oikean etunimeni, koska se on 70-luvulla syntyneelle naiselle niin tavallinen. Hanna M.:n blogissa sen jo paljastinkin, mutta sen tuominen omaan blogiini on jo isompi juttu.

    Kirjamessuilla oli viimeksi tosi kivaa! Siellä olisi ensi syksynäkin mukava tavata muita kirjabloggaajia.

    VastaaPoista
  4. hyvä kirjoitus! Itselläni on pitkälti samoja syitä ainakin toistaiseksi pysyä nimettömänä. En tosin ole kovin tarkka näiden asioiden suhteen, eli luulen, että jos TODELLA haluaisi, niin aika helposti pystyisi selvittämään kuka olen. Mutta en jaksa sellaista stressata. Minusta nimettömyys ei ole mikään ongelma näitten kirjablogien kohdalla.

    VastaaPoista
  5. Hyvä kirjoitus tosiaan! Minäkin olen netissä vain etunimellä, koska en halua, että kukaan asiakas tai epätoivottu puolituttu löytää/tunnistaa minua. En halua sellaisten ihmisten kommentoivan minulle lukemisiani (vaikka minä olen kyllä ylpeä kirjahulluudestani!;)), ihmettelevän miten aikuinen pitää lemmikkiblogia tai kurkkivan kotiimme. En kirjoita/kuvaa kyllä mitään erityisen paljastavaa, mutta koska en kerro em. ihmisillle muutenkaan harrastuksistani, en halua myöskään, että he sattuvalta päätyvät blogiini. Jos niin on käynyt, ei haittaa, niin kauan kuin olen onnellisen tietämätön asiasta. :)

    Pelkkää kirjablogia saattaisin pitää omalla nimelläni, koska se on blogeistani ammattimaisin; kotiblogiin en haluaisi nimeä, jonka avulla asuinpaikkakin selviäisi, ja kissablogissa siihen ei olisi mitään syytä. Olen kyllä käyttänyt blogia työnäytteenä yms. virallisissa yhteyksissä, vaikkei siellä sukunimeäni olekaan. Toistaiseksi kukaan ei ole kyseenalaistanut, voiko se olla minun blogini, kun sentään etunimikin täsmää.

    VastaaPoista
  6. Kiitos hienosta kirjoituksesta Booksy! Kirjoitan tähän mielelläni Booksy, enkä oikeaa nimeäsi. Minusta on hienoa, että blogeissa on viime aikoina keskusteltu asiasta ja hienoa on sekin, että me bloggaajat olemme päätyneet miettimään omia valintojamme.

    Oikeita ja vääriä ei ole. Jokainen meistä bloggaa omista lähtökohdistaan ja omilla tavoitteillaan - ja jokaisella meillä on oikeus piirtää viiva juuri siihen kohtaan kuin hyvältä tuntuu. Ymmärrän perustelusi erittäin hyvin. Itse lisään koko nimeni näkyviin, ihan vain siksi, että se on ollut siellä alunperinkin. Olisi siis naivia kuvitella, ettei sitä kaikki halukkaat kykenisi saamaan selville suhteellisen pienellä vaivalla.

    En kuitenkaan usko, että nimimerkillä bloggaaminen olennaisesti vähentää blogin uskottavuutta, mikäli tekstit muuten ovat asiallisia. Kyllä perusteltu kritiikki on kestettävä, oli se annettu nimimerkin takaa tai ei. Jokaiselle meille sattuu sunnuntaipäivän postauksia, myös ammattikriitikoille. Jatketaan siis kaikki hyvillä mielin sillä linjalla, mikä itsestä hyvältä tuntuu!

    VastaaPoista
  7. Todella hyvin pohdit tätä asiaa ja ymmärrän täysin syysi pysyä nimimerkin takana.
    Olen jo Amman blogiin avannut oman vaihdokseni Tomomista Hannaksi, mutta sanon sen nyt uudelleen.
    Alunperin otin tuon japanilaisen alter egoni, sillä se on monissa foorumeissa nettinimenäni. Siinä vaiheessa kun Tammi julkaisi pätkän kirjablogistani mainoksessaan, tunsin oloni jotenkin todella lapselliseksi ollessani Tomomi.

    Kirjablogi on taas minulle kirja-alalle pyrkivälle yksi taidonnäyte ja osoitus lukeneisuudesta ja harrastuneisuudesta. Sain nyt myös työharjoittelupaikan kustantamoon hyvin pitkälle sen takia, että pidän blogia ja olen sen myötä näkynyt nyt kirja-alan tapahtumissa.

    Minulla blogini esiintyy CV:ssä harrastusten kohdalla. Luen erittäin paljon ja bloggaankin varmaan vähän turhan usein, mutta blogin pitäminen ei ole työtä, vaan se on hauska harrastus. Olen saanut blogistani enemmän positiivista palautetta, mutta olen saanut myös kyräilyä alan opiskelijalta sen tähden, etten kirjoita kuulemma tarpeeksi hyvin ja oikeaoppisesti. Myönnän tämän, mutta kommentit tuntuvat silti aika tylyiltä.

    Sukunimeäni ei silti blogissani näy, sillä olen yhdessä elämänvaiheessa joutunut sietämään todella häiriköivää exää ja nyt kun olen vuosien saatossa karistanut hänet kannoiltani, en halua hänen tulevan myöskään anonyymina blogiini kiekumaan.

    VastaaPoista
  8. Mutta olisi kuitenkin mukava tavata kirjamessuilla. :)

    VastaaPoista
  9. Hyvä kirjoitus aiheesta! Olen aika samaa mieltä melkeinpä kaikesta eli allekirjoitan tämän kiltisti ja pysyn itsekin vielä nimettömänä. :)

    VastaaPoista
  10. Hanna M: kiitos :-)

    Réa: en minäkään pohtinut ennen kuin blogi oli jo hyvää vauhtia käynnissä - nimimerkillä meni ihan automaattisesti. Jonkun keskustelun yhteydessä jäin sitä sitten pohtimaan ja nyt asia on ollut sen verran pinnalla että piti oikein ruotia se itsellenikin selväksi. Tuumasin että laitetaan saman tien tänne, ehkä joku nimeään aristeleva kaipaa vertaistukea kaikkien rohkeiden keskellä :-D

    Lumiomena: En tarkoittanut antaa ymmärtää että olen poliittisesti aktiivinen (jos olisin, blogaisin varmaan ihan eri sabluunalla!) :D Se oli semmoinen, öh, sanotaan nyt että sellaista kokemusten keräämistä.

    Mainitsin nuo esimerkit siksi, että muistan elävästi kun ensimmäisen kerran googlasin oman nimeni: olin äimistynyt että sieltä niin paljon "henkilökohtaista" tietoa ammattillisen lisäksi. Hämmästelin myös tekemisteni pitkää häntää. Kun ei ole nuoresta pitäen netti-ihminen, on jotenkin melkein pelottavaa huomata miten paljon erilaista sirpaletta nettiin kertyy, ja miten outo kuva ihmisestä voi palasten perusteella syntyä.

    Minäkin ihailen vilpittömästi omalla nimellä bloggaamista - mutta niin ihailen myös syvämerensukellusta ja benji-hyppyjä, ilman mitään halua kokeilla itse. Omat rajansa pitää vain opetella myöntämään.

    anni.m: kiitos, kiva kuulla :-) Eikä tosiaan kannata liiaksi stressata! En aio stressata itsekään yhtään tämän enempää.

    Jenni; kiitos! Minua ärsyttävät usein vähättelevät kommentit esimerkiksi scifin tai dekkareiden lukemisesta, joita kuulee tuttujenkin ihmisten suusta silloin kun näkevät kirjahyllyni ensimmäistä kertaa.

    Vielä raivostuttavampia ovat ne onpas-paljon-kirjoja-keskustelut, joissa kyläilijä toteaa että kyllä hänkin lukisi jos ehtisi tai että on niin kiireinen ettei ehti mitään kaunokirjallisuutta lukea tai olisihan se hienoa jos voisi käyttää aikaansa noin, jne. Selvästi kuulee että nyt hävettää myöntää ettei kirjallisuus kiinnosta pätkääkään, ja yritetään hurskastella asialla.

    Siinä sitten huomaa kohteliaasti selittelevänsä että joo, onhan tämä vähän tietysti hullua puuhaa... :-)

    Amma: Sanoitpas kauniisti! Ja tosiaan, jokaisella on omat lähtökohtansa, niillä mennään.

    Hanna: Onpas kiva että blogi on ollut sinulle eduksi :-) Ymmärrän oikein hyvin häirikköpelkosi; minua ei ole "häiriköity" kuin kerran, ja silloinkin ryhmän jäsenenä eikä henkilönä, mutta koin sen todella ahdistavaksi. Pidän peukkuja että karistettu pysyy sielä minne kuuluu, kaukana takana tomupilvessä.

    Zephyr; kiitos :D

    VastaaPoista
  11. Heh, kerran kun kerroin lukevani yli sata kirjaa vuodessa, sain vastaukseksi: "Minä luen niin vaikeita kirjoja, ettei niitä voi lukea noin nopeasti." En sitten harmikseni keksinyt mitään vastausta - ystävä sanoi myöhemmin, että olisi pitänyt sanoa, että minullapa on nopeat aivot. ;)

    Kukaan ei ole kyllä kommentoinut mitään kirjahyllystäni enkä itse ole ikinä sanonut mitään negatiivista toisten kirjahyllyistä!

    VastaaPoista
  12. :) tämäpä oli kiva postaus lukea. tosin kaikki taisi jo tulla sanottua, joten mitäpä minä enää lisäämään.

    VastaaPoista
  13. Sinulla on oivat perustelut! Ja kirjoitat niin hyvin, että ihan sama kirjoitatko nimellä vai nimimerkillä, laadukasta luettavaa blogisi on. :)

    Toivottavasti kirjamessuilla tavataan!

    Mä taidan olla jo turtunut niihin "millä ajalla sinä ehdit lukea" -äimistelyihin. Jokainen käyttää vapaa-aikansa mihin haluaa. Joskus lukuaikaa on vain muutama minuutti päivässä, mutta kyllä sitäkin tahtia pääsee kirjassa eteenpäin, jos haluaa.

    VastaaPoista
  14. Minusta kritiikin nimettömyys ei ole tärkeä asia silloin, kun on esitetty perustelut. Tällaista tilannetta taas missä kirjoitat omalla nimimerkilläsi jota ei voi kehenkään sekoittaa ei edes voi pitää nimettömänä. Se, ettei nimimerkkiäsi ehkä voi liittää passissa tai ajokortissa lukevaan nimeen, on sivuseikka. Jos nimesi olisi tiedossa (muttei julkisesti) ja johonkin kritiikkiisi haluttaisiin viitata, niin Booksy olisi selvästi parempi valinta kuin se nimi. Kirjablogipiireissä sinut tunnetaan Booksynä ja sen pitäisi riittää kirjailijoillekin, vaikket heidän teksteistään sattuisikaan pitämään.

    VastaaPoista
  15. Kiitos, Sonja!

    Ja Salla: kiitos kovasti ja toivottavasti tavataan.

    Jori: nostat esiin todella tärkeän asian tuossa kun kirjoitat Kirjablogipiireissä sinut tunnetaan Booksynä; on totta että "Booksy" on tietty identiteetti, johon on investoitu paljon. Tuntitolkulla kirjoittamista ja ahdistunutta epäröintiä blogiteknologian kanssa, uusi läppäri... vanha olisi välttänyt vielä jos ei olisi tätä blogia :D

    "Booksy" on siis tavallaan henkilö, jolla on menetettävää - omat kasvonsa blogistaniassa ja niihin sisältyvä sosiaalinen pääoma. Nimimerkillä kirjoittelu ei vakiintuneen bloggaajan kohdalla ole ihan sama asia kuin anonyymi äyskähtely. Kiitos kommentistasi, tuota en ollut tullut ajatelleeksi :-)

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.