Tämä oli se kirja, jonka lupasin itselleni lomanaloituskirjaksi: sopivan hyväntuulista. The Saturday Big Tent Wedding Partyn päähenkilö Mma Ramotsve on perinteisellä ruumiinrakenteella siunattu yksityisetsivä, joka ratkoo ihmisten vakavia ja vähän vakavampia pulmia suurella sydämellä ja herkällä oikeudentajulla. Tukenaan Mma Ramotsvella on tiukkaotteinen apulaisetsivä Mma Makutsi ja Clovis Andersenin erinomainen opas The Principles of Private Detection - kas siinä kirja, jonka haluaisin lukea!
The Saturday Big Tent Wedding Party on hyvin samanlainen kuin muutkin sarjan kirjat: jos on pitänyt yhdestä, pitää todennäköisesti muistakin. McCall Smith on säilyttänyt Nro. 1 Ladies Detective Agencyn tunnelman hyvin osasta toiseen. Rooibos-teetä siemaillaan, orpofarmin koneita korjaillaan - ja jopa pieni valkoinen auto, jonka jo luulimme jättäneen meidät iäksi, ilmaantuu jälleen näkyviin. Tämän aaveauton kohtaaminen askarruttaakin Mma Ramotsvea läpi kirjan; lisäksi on ratkottavana asiakkaan karjaa tuhonneen vihulaisen arvoitus ja oppipoika Charlien jälkikasvun visainen tilanne. Ja pian avioliiton satamaan purjehtivaa Mma Makutsia mietityttää hääkenkien valinta - tietenkin.
Ongelmat kietoutuvat osittain toisiinsa, kuten ongelmilla on elämässäkin tapana tehdä, mutta ne ratkeavat kuuntelemisella ja ajattelemisella ja roimalla annoksella myötätuntoa... kuten ongelmilla on elämässäkin tapana tehdä. Pidän näiden kirjojen avarakatseisuudesta - ne puhuvat toleranssin, kohteliaisuuden ja ystävällisyyden puolesta pienissä ja suurissa asioissa, lempeästi.
'Tell me, then, Mma Ramotsve, what is shopping for? It seems that I have misunderstood the whole thing.'
She smiled. There was much that men simply did not understand, but she had never been much concerned about this lack of understanding. Indeed, in her view it was one of the things that made men so appealing. There were men's things and then there were women's things. The list of which was not written in stone, and it was quite possible for a woman to enter the world of men - and the other way around - but she saw no point in denying that women liked to do certain things and men liked to do other things. Nor did she doubt that these preferences were one of the reasons why women liked men and men like women. So it was perfectly possible that there were men who liked shopping, and who understood exactly what it was all about, but Mma Ramotsve had yet to meet such a man. Maybe they existed elsewhere - in France, perhaps - but they did not seem to be much in evidence in Botswana. (s. 31)Jep, Suomella ja Botswanalla on ainakin jotain yhteistä. Voi kun osaisi itsekin suhtautua Mma Ramotsven realistisella positiivisuudella ihmisiin!
Oli mukava Little Been jälkeen katsoa Afrikkaa ihan toisenlaisten lasien läpi. Päässäni piirtyvä Afrikan kartta alkaa olla aika laikukas: Botswanassa paistaa aurinko perinteisellä ruumiinrakennetulla varustetun ja kohteliaan karjankasvattajakansan ylle, Norsunluurannikolla ratkotaan värikkäitä ihmissuhdeongelmia terävällä kielellä, mutta Nigeria ja Kongo pelottavat. Lähiaikoina pitäisi vielä käydä Sambiassa...
(Mutta seuraavaksi Moskovaan.)
Alexander McCall Smith (2011). The Saturday Big Tent Wedding Party. London: Little, Brown.
Arvioita:
Examiner
The Washington Times (pahoja spoilereita :-) )
ja suomeksi Norkku
EDIT: lisätty kuva Leenan vinkeillä :D
