sunnuntai 30. lokakuuta 2011

North and South

Elizabeth Gaskell. William J. Thomsonin miniatyyri; Wikipediasta.
Olisi hullua lähteä kirjamessuille kirja kourassa - mutta menomatkallakin pitää olla jotain luettavaa! Onneksi on iPad, ei tunnu yhtään hassulta raahata sitä mukana, ja sen sisuksiin on tähän mennessä jo tallentunut kohtuullinen varasto luettavaa.

Yksi e-kirja oli jo valmiiksi keskenkin... ja niin päädyin viettämään messumatkani Pohjois-Englannissa, Miltonin tehdaskaupungissa, rouva Gaskellin North and South -romaanin pauloissa.

Junalla pohjoisesta etelään ja takaisin kolkuttelu sopikin loistavasti juuri tämän kirjan lukemiseen. North and South kertoo Margaret Halesta, pastorin tyttärestä, joka isänsä omantunnonkriisin tähden päätyy etelän pikkukylän eliittiroolista kuhisevaan pohjoiseen tehdaskaupunkiin, jossa hänen arvojaan tai sivistystään ei juuri kunnioiteta. Monipolvinen tarina on alunperin julkaistu 22-osaisena jatkokertomuksena, tietää Wikipedia. Jonkinlaista haparointia tarinan etenemisessä onkin nähtävissä paikka paikoin. Syynä voi hyvin olla sarjaformaatista juontuva juonenkuljetus, tai sitten Gaskellin into yhteiskunnan kehittämiseen on houkutellut hänet turhan pitkille harharetkille tehdasväestön pariin. Myös kielellisesti tämä ajoittain viktoriaanista pohjoisen teollisuusväestön murretta käyttävä romaani oli haastavampaa tekstiä kuin aiemmin lukemani Gaskellin kirjat.

Pienistä kielitakkuiluista huolimatta upposin kirjaan loppujen lopuksi perinpohjaisesti. Margaretin, häneen rakastuvan tehtailijan ja monen sivuhahmonkin henkilökuva on tässä nimittäin piirretty niin hienosti että moista harvoin näkee. Ei tarvitse olla viktoriaanisen moraalin tai edes viktoriaanisen yhteiskunnan tuntija arvostaakseen näiden ihmisten eettisiä ja sosiaalisia dilemmoja. Etenkin Margaretin, Thorntonin ja Thorntonin äidin persoonat elävät romaanin sivuilla niin kirkkaina, että heitä ymmärtää hyvin, 150 vuoden  kuilusta huolimatta. Mikä anoppikokelas Margaretilla rouva Thorntonissa onkaan! Aikalaiseensa Dickensiin verrattuna Gaskell luo psykologisesti monisyisiä ihmisiä ja etenkin naisia.

(Tiedän, tiedän, kyllähän Dickensilläkin on vahva psykologinen ote monissa romaaneissaan, mutta hänen tekstiensä runsauteen yksittäiset henkilöt jotenkin hukkuvat helpommin. Kun jokaikinen pienikin sivuhahmo on niin valtavan persoonallinen, ei päähenkilöihin osaa keskittyä rauhassa!)

Margaretin kasvu tämän romaanin mittaan on minusta yhtä vakuuttavaa kuin Elizabeth Bennettin muutos Ylpeydessä ja ennakkoluulossa. Kas tässä alkupuolen Margaret:
"Don't call the Milton manufacturers tradesmen, Margaret," said her father. "They are very different." 
"Are they? I apply the word to all who have something tangible to sell; but if you think the term is not correct, papa, I won't use it. But, oh mamma! speaking of vulgarity and commonness, you must prepare yourself for our drawing-room paper. Pink and blue roses, with yellow leaves! And such a heavy cornice round the room!" (loc. 960/6903)
Muutamaa vuotta myöhemmin Margaret on jo jotain aivan muuta; hänen ja Thorntonin hahmot tekevät tästä kirjasta kokemuksen. North and South ei tosin ole likimainkaan yhtä hilpeä tai tasapainoinen kuin mainitsemani Austenin teos, eikä edes yhtä kujeellinen tai lämmin kuin Cranford. Tietystä vakavuudestaan huolimatta North and South viehätti. Oikeastaan tarinan tummaa virettä ei juuri huomaa ennen kuin loppupuolella, kun tarinan harvat kepeät henkilöt saavat enemmän tilaa. Heidän hullunkurisuutensa paljastaa muun kaartin totisuuden.

Ärsyttävämpää sen sijaan on North and Southin vahva yhteiskunnallinen maku, jolla on myös uskonnollinen mausteensa. Lisäksi, Cranfordiin verrattuna, miljöön kuvaus oli tässä turhankin osoittelevaa, sillä etelän ja pohjoisen vastakkainasettelu saa lähes eeppisiä sävyjä. Pohjoisen "teutoninen" ja raaka elinvoimaisuus, etelän dekadentti pysähtyneisyys; tuleva ja mennyt etsivät toisiaan kirjan nykyisyydessä päätyen varsin symboliseen ratkaisuun.

Hm.... mitä enemmän tuota juonta ajattelen, sitä enemmän siinä on kaikenlaisia ulottuvuuksia. Voi olla, että vaikka Cranford oli monessa mielessä mukavampi kirja lukea, tämä on se joka jää mieleen.

Elizabeth Gaskell (2003, alkuperäinen 1854-1855). North and South. Project Gutenberg eBook.




9 kommenttia:

  1. Kiva lukea arvio vanhasta, vähemmän tunnetusta klassikosta! Minulla on Gaskellin Wifes and Daughters kirjahyllyssä (ihastuin tv-sarjaan), mutta pienellä präntillä painettu engl. tiiliskivi on tähän mennessä jäänyt helppolukuisempien kirjojen jalkoihin :)

    VastaaPoista
  2. Ihastuin niin sydänjuuriani myöten tuohon sarjaan, joka näkyi Ylellä nyt syksyllä!! Ja nyt vasta tajusin, että minullahan on tuo Cranford hyllyssä lukemattomana!

    VastaaPoista
  3. Oi! Onneksi on sentään tehty loistavia sarjoja hyvistä kirjoista :) North and Southkin tuli vähän aikaa sitten Yleltä, ja pitihän se katsoa :> Vielä kun saisi aikaiseksi luettua kirjankin!

    VastaaPoista
  4. Millä nimellä sraj oli telkussa? Ettei vain olis mennyt ohi :(

    Booksy, blogeissa tapahtuu ihan kummia! Jostain syystä olit kadonnut minun kaikilta blogilistoiltani, ja kun Googeln kautta tulin tänne, huomasin, ettei minun kuvakettani ollut sinun lukijalistassasi! ja ihna varmasti olen siihen liittynyt sata vuotta sitten! Kamalaa, voivatko suosikkiblogit yhtäkkiä vain kadota???

    VastaaPoista
  5. Vähän myöhässä olen vastailussani, pitkä päivä töissä...
    mutta parempi myöhään jne. :-)

    Maria, kiva että tykkäsit! Ei nämä Gaskellit ihan maailman helppolukuisimpia ole, mutta on niissä jotain silti... tällainen aikalaishistoriallinen fiktio on ihan oma juttunsa.

    Susa ja Noora, surullista kyllä itse en koko sarjaa ole edes huomannut, vasta kuvia googlaillessani hoksasin että sellainenkin on ollut! Telkkuköyhän elämän varjopuolia, jää hyviäkin juttuja väliin.

    Tuo sarja voisi mennä joulupukin listalle DVD:nä... Ja jos se Wives and Daughterskin löytyisi...

    Kirsi, kääks! Blogger tekee välillä ihmejuttuja. (Mistä tuleekin mieleeni BACKUP, hyvä kun sanoit.) Ja tervetuloa takaisin ;-)

    VastaaPoista
  6. Tästä Gaskellin kirjasta oli kiinnostavaa lukea, voisin sarjana katsoakin. Mulla on Middelmarch (Eliotin) odottamassa dvd-levyillä. Kirjana ei iske, 700s. Gaskellilta minulla on edelleen ne kaksi lukematta ja Cranfordin kyllä luen. Ehkä mun pitäisi viimein aloittaa sen Kindlen käyttö! Se on ollut muutaman kuukauden tuossa käyttämättömänä...

    VastaaPoista
  7. Oi, käyttämätön kindle! Se varmaan itkee siellä yksin... kokeile ihmeessä :-)

    Luulen että nämä ovat juuri sellaisia sarjoja joista tykkäisin, pitää tiirailla nettikauppoja jossain vaiheessa tätä kuuta. Nyt kun Truebloodit on katsottu, ei ole mitään joululomasarjaa odottamassa...

    VastaaPoista
  8. Kirjaa ei saa suomennettuna, eikä myöskään DVD:tä. Mikä on tosi harmi ! Itse ihastuin Tv-sarjan kautta tähän ja ostin AmazonUK:stä DVD:ni jonka olen sittemmin katsellut lähes puhki ;) Ja Richard Armitageen joka on ihana Mr. Thornton ! Sarja täytti juuri 10 vuotta, eli olisi kyllä aika uusia se televisiossakin !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Hane, minäkin ostin sen DVD:n amazonista ja tykkäsin kovasti. Laadukasta draamaa, ja aksentit ovat mahtavia!

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.