perjantai 24. elokuuta 2012

Beyond Illusions

Vähän nuhruinen pokkari on matkustellut.
Booksy proudly presents: uutena luku-urakkana Vietnam. Tiedossa on Vietnamiin liittyviä töitä, joten haluaisin päästä edes himpun verran kärryille maasta ja kulttuurista. Tähän mennessä Vietnam-kuvaani ovat muokanneet amerikkalaiset elokuvat ja pari kahvipöytäkeskustelua, eikä perusta tunnu riittävältä.

Onneksi on vastaus kaikkeen. Kirjat.

Kyselin jo toukokuussa maata tuntevalta työkaverilta lainaksi vietnamilaista kirjallisuutta. Pian pöydältäni löytyi Beyond Illusions. Ensimmäinen lukuyritys keskeytyi parin sivun jälkeen, sillä romaani antoi alkuun puhtaan aviokriiseilyn vaikutelman. Lykkään mielelläni sellaisia aina kun suinkin mahdollista. Miten alut ovatkin niin jumalattoman tärkeitä?

Nyt kun elokuussa palasin asiaan ja keskityin, kirja osoittautui kiehtovaksi lukukokemukseksi.

Aviokriisistä toki on kyse. Siitäkin. Kirjan tarina alkaa, kun vaimo, äiti ja opettaja Linh tajuaa, että ei enää rakasta tai kunnioita miestään. Ennen niin idealistinen mies, Nguyen, on myynyt itsensä korruptoituneen hallinnon palvelukseen. Pariskunnan hajoavan avioliiton raunioille ilmestyy myös toinen mies, selvästi vanhempi Tran Phuong, jonka sankarilliseen suoraselkäisyyteen Linh uskoo, vaikka mies onkin tahollaan naimisissa. Vaikuttaako Linhiin Tran Phuongin maine säveltäjänä? Ympäristö ei erodraamaa sulata. Linhniä hyljeksitään eikä pieni tytärkään sopeudu uuteen tilanteeseen.

Äkkiseltään kuvattuna Illusionsin asetelma kuulostaa nimenomaan aviokriiseilyltä. Tylsää. Paitsi eipäs olekaan, sillä aviokriisillä on vahva yhteiskunnallinen ulottuvuus. Huong käyttää pientä perhettä linssinä, jonka läpi tutkitaan järjestelmän toimivuutta ja valtaapitävien etiikkaa. Kääntäjän jälkisanojen perusteella kirjan hahmojen on katsottu edustavan melko suoraan tiettyjä ihmisryhmiä; etenkin säveltäjä Tran Phuong muistuttaa paikallisia kulttuuripiirejä myllertäneitä opportunisteja.

Beyond Illusions on julkaistu 1987 eivätkä puolueen merkkihenkilöt siitä juuri nauttineet. Huong kuitenkin jatkoi kriittisen kaunokirjallisuuden kirjoittamista ja lensi ulos puolueesta vuonna 1989. Kotimaassa kirjailija on edelleen ilmeisesti enemmän tai vähemmän pannassa.

Sisällöllisesti kiinnostavaksi kirjan teki minulle, miljöön lisäksi, keskeisen kolmikon moraalinen konflikti. Kun oma etu ja ihanteet ovat vastakkain, mitä teet? Huongin kuvauksesta päätellen hyvä veli -verkostot ovat Vietnamin sosialismiversiossa olleet hyvin keskeisiä ainakin 80-luvulla. Linhnin, Tran Phuongin ja Nguyen hapuilu kohti omia ratkaisujaan on kuvattu hyvin. Vaikutelma on inhimillinen ja uskottava.

Minkälaisen käsityksen Vietnamista noin muuten saa kirjasta? Aika konservatiiviseksi paikaksi kuvittelisi tämän perusteella, jonkinlaisessa sosialistisen realismin hengessä. Samalla ihmisissä on lämpöä ja välittömyyttä, kanssakäyminen on avointa ja kohteliasta. Ajattelumalleissa on silti paljon sellaista, joka tuntuu yksinkertaisesti vieraalta. Pitääpä lukea lisää.

Tekstinä Illusions oli välillä sekin vähän vieraan kuuloista. Kun on tottunut lukemaan englanniksi vain englanniksi kirjoitettuja kirjoja, tulee tätä lukiessa väkisinkin mietittyä, mikä on alkukielen rakenteiden ja kulttuurisen tärkeysjärjestyksen vaikutus tekstiin. Ovatko lauseet ja ilmaisut tällaisia siksi, että Huong kirjoittaa näin - vai siksi että vietnamin kieli toimii näin? Puhutaanko ihon laadusta paljon siksi, että se on tärkeä osa vietnamilaista kauneusihannetta - vai siksi että Huong sitä haluaa korostaa? En osaa edes veikata.
[--] Her shabby clothes clashed with her beauty. Yet she had never breathed a word about a single yearning, even a hankering for a pair of shoes, or a flowered blouse, or a stylish pair of pants. Their life of deprivation and their poor diet had left her skin sallow and discolored. Nguyen had seen it most clearly when she had been pregnant with Huong Ly, and one day he decided that he couldn't bear it any longer. He couldn't afford to keep writing articles that never made it past the censor. [--] (s. 13)
Tämän jutun kirjoittamisessa ilmeni muuten hassu pieni ongelma. Jo kirjaa lukiessani ihmettelin useiden hahmojen samaa nimeä ja ponnistelin pysyäkseni kärryillä etu- ja sukunimistä. Wikipedia tiesikin kertoa, että vietnamilaiset nimet ovat aika erikoisia suomalaisesta vinkkelistä katsottuna. Sukunimi on ensin mutta etunimeä käytetään, usein tittelin kanssa. 14 sukunimeä kattaa 99% väestä. Ja lisää vaikeuksia: kun sukunimi tavallisesti kirjoitetaan ensin, onko se kirjoitettu ensin myös kirjan kannessa? Ilmeisesti. Jos siis haluan laittaa kirjailijan listaani sukunimen perusteella, hän on ilmeisesti Duong (Meikäläinen), Thu Huong (Maija) eikä jotain muuta.* Korjatkaa jos meni pieleen.

Totean lopuksi, että tämä oli minulle ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja. Eksoottinen ja asetelmiltaan taidokas teos.

Otan muuten innolla vastaan vinkkejä jatkosta. Mitä pitäisi lukea Vietnamista? Sekä Vietnamiin sijoittuvat kirjat että vietnamilaisten kirjoittamat kirjat kiinnostavat. Tiedättekö jotain suomennettua? Ojentakaapa avuliaat näppinne ja naputelkaa vihjeitä!

Duong Thu Huong (2003, alkuperäinen 1987). Beyond Illusions. Picador. Kääntäneet englanniksi Nina McPherson ja Phan Huy Duong.

Arvioita:
Kirkus reviews
The New York Times

*Tässä puhun kirjailijasta nimellä Huong, koska etuliite Thu kuulemma pudotetaan puhuttelussa pois. Ja koska The New York Times teki niin. 


19 kommenttia:

  1. Oih, Aasiaa ♥. Vietnam on suhteellisen vieras maa mulle, tuosta wikin sukunimi-laatikosta huomaan, että olen tutustunut henkilöihin, joilla on suosituin ja 4. suosituin sukunimi. Olenkin miettinyt, että ovatko kaikki siellä samannimisiä =)

    Vihjeitä en osaa antaa kirjallisuuteen, harmi. Mutta käyn kurkkimassa, jos sinä saat vinkkejä =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mari A., Nguyen on ilmeisesti Todella Yleinen sukunimi... meikäläiset Virtaset jäävät ihan tomuun tämän suosion kanssa. :-) Toistaiseksi olen pongannut vasta yhden lupaavan näköisen tietokirjan kirjastosta, mutta odotellaan!

      Poista
  2. Eipä tule mieleen muuta kuin Pham Thi Hoain Kristallilähettiläs. En ole lukenut kirjaa, mutta tässä linkki Kirjasampoon, jossa kirjaa kuvaillaan yhteiskunnalliseksi satiiriksi sodan jälkeisestä Vietnamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lukutoukkoa, kiitos! Hyvä vinkki. Pitää käydä laittamassa kaukolaina-anomus sisään. :-)

      Poista
  3. Kieltämättä kirja vaikutti kiinnostavalta, mutta tällä hetkellä oma virta ei riitä englanniksi lukemiseen! Suomeksi kirjoja uppoaa imetyksen yhteydessä. Huom, vain kirjoja, joissa ei tarvita aivoja! Itse luin joku aika sitten Hong Ying: Hyvien kukkien lapset (meidän omasta kirjastosta suomenkielellä). Vähän samanlaiset fiilikset siitä kirjasta; kulttuuri on niin erilainen verrattuna omaamme. Nythän oli muuten lukupiirinkin alkupäivä jo ilmoitettu, toivottavasti tapaamme siellä! Joudun alkuun ainakin ottaa tuon uuden jäsenen mukaan, koskapa olen ainoa ruokalähde vielä tässä vaiheessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marleena, voi mätä, en ehkä pääse näkemään uutta jäsentä ekalla kerralla... Siinä ja siinä, tulen 18.39 junalla, joten jos ei ole myöhässä, voin ehtiäkin. Olisipas mukavaa! (Ja hyvä että aloitat lukemiseen sosiaalistamisen hyvissä ajoin!) :-)

      Kiitos vinkistä, käyn etsimässä tuon kirjan kun seuraavan kerran käväisen kirjastosta. Ihanaa että on tullut pari suomenkielistä vinkkiä. Englanniksi kyllä löytyisi paljonkin, mutta jotenkin näiden kanssa ei tarvitsisi sitä ylimääräistä kulttuurikerrosta väliin, kun on muutenkin vähän vaikea tavoittaa ajatuksia.

      Poista
    2. Hei, äidinmaitopöllyissä tekstini oli hieman sekava näemmä! Hong Ying:n kirja sijoittui varsinaisesti Kiinan puolelle, mutta suunta oli kuitenkin sama. Kirjan sekavuudesta huolimatta siinäkin tulee ilmi yhteiskunnan vaikutus esimerkiksi päähenkilön ammatillisen uran menestykseen. Toivottavasti nähdään kuitenkin, viimeistään seuraavalla tapaamiskerralla! :)

      Poista
  4. Vai Vietnam. On kyllä niin vieras maa, että en keksi yhtään kirjaa sota-ajan ulkopuolelta, joka liittyisi mitenkään Vietnamiin. Onnea kuitenkin etsinnässäsi.

    Oikeastaan tulin vain sanomaan, että annoin blogillesi Post-it -tunnustuksen. Käy katsomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johnny, kiitos! :-) Post-it lapulla tullut tunnustus sopii kyllä loistavasti elämäntyyliini... :-)

      Poista
  5. Sinulle on tunnustus blogissani! Luen aina mielelläni tekstejäsi - niissä on ihan oma tyyli. :D

    VastaaPoista
  6. Enpä muista lukeneeni kirjaa Vietnamista, joten mielenkiintoinen esittely. Jollain syvätasolla alkukieli varmaan voi näkyä, se on tietysti kääntäjän ammattitaitoa miten pitkälle saa häivytettyä. Aikoinaan kun koetin lukea viroksi, huomasin, että alunperin viroksi kirjoitetut olivat huomattavasti vaikeampia kuin suomesta viroksi käännetyt. Niinpä sitten päädyin Virossa lukemaan suomalaisia romaaneja viroksi...Että sillä tavoin sitä tutustuttiin Viron kulttuuriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjanainen, hah, miksikäs ei. Nyt aloin miettiä miltä alunperin suomeksi kirjoitettu ja englanniksi käännetty kirja mahtaisi maistua, hmm....

      Aion kyllä kiinnittää erityistä huomiota kieleen noiden seuraavien Vietnam-kirjojeni kanssa. Olen ennenkin huomannut, että lukiessani englanniksi joillain muulla kielellä kirjoitettuja kirjoja, niissä on jokin vieras tuntu. Sen sijaan suomeksi lukiessani en pahemmin yleensä kiinnitä huomiota "vierauteen". Ehkä se johtuu vain siitä, että suomeksi olen tottunut lukemaan käännöskirjallisuutta - mutta englanniksi harvoin tulee luettua.

      Poista
    2. Olen joskus leikitellyt ajatuksella lukea Waltarin Sinuhen englanniksi, ehkä pitäisi nyt tosiaan ryhtyä tuumasta toimeen.

      Poista
    3. Jäin nyt tosiaan pohtimaan tätä; ehkä vielä parempi testaus asialle olisi esimerkiksi käännösversio Juhani Ahon Rautatiestä tai joku muu Suomi-klassikko.

      Poista
    4. Yhm, voit olla oikeassa; Sinuhessa on kumminkin se oma "egyptiläinen" sävynsä, voi olla että jokin ilmeisemmin suomalainen teksti kertoisi enemmän.

      Poista
  7. Hyvää iltaa, blogissani on sinulle Post-it tunnustus!

    VastaaPoista
  8. Heh! Samalla asialla kuin Erja ;) Mutta mulla on lisäksi vielä haastekin!

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.