maanantai 31. joulukuuta 2012

Kieppijoulu ja maailmanlopun lukuvuosi


Joulukuusta tuli melkein yhtä huono lukukuukausi kuin loka- ja marraskuustakin. Vietin kyllä joulun kaupunkikämpässäni kuin riekko kiepissään: kietouduimme Neiti B:n kanssa torkkupeittoihin ja otimme  pyhät hyvin rennosti. Siitä huolimatta lukemiset jäivät vähiin. Katsoimme kymmenkunta elokuvaa ja söimme kaiken kaupungin homejuuston.

Ylipäänsä loppuvuosi 2012 on osoittanut, että eipä ole edes minun kyltymätön lukemiseni mitenkään itsestäänselvää. Kun riittävästi myllertää elämäänsä, näkyvät vaikutukset niinkin perustavanlaatuisissa asioissa kuin lukuharrastus... Uusi arki on laittanut käytännölliset ja sosiaaliset rutiinini sekaisin. Henkinen kaaos on sitä luokkaa, että tekstiin uppoaminen onkin äkkiä vaikeaa.

Sinänsä tämä lukemiseen keskittymisen vaikeus on ollut minulle valaiseva juttu. Olen aina ajatellut, että luen niin paljon, koska viihdyn huonosti omassa päässäni ja maleksin siksi mielelläni toisten fiktiivisissä maailmoissa. Ilmeisesti yhtälö ei ole niin yksioikoinen; vaikka oma pääkoppa on ollut viime kuukausina poikkeuksellisen epämukava paikka, ei kirjareitti muihin ulottuvuuksiin ole tarjonnut helppoa pakoa. Lukeminen on ilmeisesti vaativampaa kuin olen tajunnutkaan. Se ei olekaan mikään itsestäänselvyys. Ollaan siis ylpeitä lukemisestamme, me lukutoukat!

Nyt alkaa tämä audiovisuaalisen viihteen kanssa läträäminen vähitellen riittää. Toivotan siis itselleni uudeksi vuodeksi pikaista paranemista keskittymishäiriöistä.

Plussapuolena vähästä lukemisesta on, että leffoja on tullut katseltua paljon tavallista enemmän, ja ruutua tuijottaessa näemmä kutoo nopeammin kuin lukiessa. Tässä kuussa on syntynyt neljä ja puoli sukkaparia.

Heh, keksin juuri toisenkin plussapuolen. Joulukuun kooste ja vuoden 2012 retrospektiivi mahtuvat samaan juttuun. Kas tässä!

Joulukuun luetut

Blogattua sain tässä kuussa muutaman kirjan:

Hilkka Ravilo: Älä itke äitini
Antti Tuuri: Ikitie
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Lyhytarvion saavat bloggaamatta jääneet:

J. R. R. Tolkienin (1973, alkuperäinen 1937). Lohikäärmevuori
Olen kai ollut kiltti vuonna 1975, sillä pukki on silloin tuonut minulle tämän Tove Janssonin kuvittaman ja Risto Pitkäsen suomentaman version The Hobbitista. Näin elokuvan tässä kuussa ja se innosti kaivamaan kirjankin esille; niin vierailta tuntuivat jotkut elokuvan tapahtumista. Uudelleenluku osoitti, että jotkin asiat olin yksinkertaisesti unohtanut... mutta kyllä elokuvassa myös on monta sellaista elementtiä, jotka Tolkien on unohtanut kirjaansa kirjoittaa, vaikka ne elokuvaan hyvin sopivatkin. Heh, olin unohtanut, että tässä versiossa hobitti oli vielä suomeksi hoppeli! Oli mukava fiilistellä Kalpa Kassisen ja kumppaneiden kanssa taas pitkän tauon jälkeen. Lohikäärmevuodesta on kirjoittanut Haltiamieli, uudemmasta suomennoksesta Raija.

Tuomas Kyrö (2012). Miniä.
Menevä uranainen joutuu ottamaan änkyrän appensa osaksi arkeaan. Viihdyttävä pienoisromaani, mutta aivan Mielensäpahoittajan purevan ironian tasolle tämä ei minusta yltänyt. Ehkä ero on kertojassa; miniä ei oikein osaa nauraa itselleen. Mukavaa luettavaa silti, kirja, joka jättää hyvän ja vähän haikean mielen. Miniästä on kirjoittanut moni, mm. Kirsi.

Lisäksi luin Fables-sarjakuvaa oikein urakalla. Ensimmäiset osat olivat uusintakierroksella, numerot 9 - 13 luin nyt ensimmäiseen kertaan. Hassun ostosvirheen vuoksi minulla on numerot 16 ja 17 valmiina täällä kotona ja vielä tämä erillistarinakin, mutta 14 ja 15 puuttuvat välistä. Stalkkaan siis postiluukkuani välikappaleita odotellen ja kirjoitan sarjasta kun koko setti on luettuna.

Kesken jäi joulukuussa:

Arne Nevanlinna (2012). Varma.
Lainasin tämän äänikirjana, koska Tuurin Rauta-anturaa ei sellaisena saanut (nyyh), ja Varma oli hyllyssä tyrkyllä. Minulla on ollut vähän huono omatunto Arne Nevanlinnan suhteen; olen nimittäin saanut vuosia sitten lahjaksi hänen romaaninsa Marie, ja kerran toisensa jälkeen jättänyt sen lukematta. Takakannen ja kuulemani perusteella olin jo etukäteen aika varma, ettei Marie innostaisi.

Noh, ajattelin Varman kanssa vähän kompensoida, sillä sitä kuvattiin mm. näin: yksinäisen naisen kasvukertomus, ironisoi myyttiä sankarivaikoilijoista ja romaani yhteiskuntaa hallitsevista näkymättömistä voimista. Öh, voipi olla, mutta kolmen CD:n jälkeen mikään näistä kerroksista ei ollut auennut minulle ja olin vain ärtynyt ja hämmentynyt ja tympääntynyt. Lisäksi Seela Sella, Suomen ihanin diiva, luki Varmaa niin tulkiten ja eläytyen, etten kunnolla kuullut kirjailijan ääntä. Kokonaisvaikutelmaksi jäi muutenkin, että tarina on kuusi tai kahdeksan astetta liian taiteellinen minulle. Ei voi mitään, kaikki lukijat ja kirjailjat eivät vain kohtaa. Varman maailma jäi minulle ihan silpuksi. Kontrasti vuoksi kannattaa vilkaista vaikkapa Arjan mielipide, Unni puolestaan jäi vähän epävarmaksi Varman suhteen.

Kuukauden haku:

Tällä kertaa hymyilyttivät vienosti haut pönttökiuas, humpuuki ja suomi tietoutta.  Näitähän blogini pursuaa. Vaikutuksen tekivät myös filosofiselta kajahtavat kävellessä kädet kylmää ja itseään ei pääse pakoon. Vau. Toivottavasti teksteistäni oli apua. Jos ei vielä selvinnyt: ensimmäiseen suositan lämpimiä hanskoja ja toiseen kirjoja punaviinin kera.

Harhaisin haku joulukuussa lienee täysin pieleen mennyt hevosen synnytys.  Google tekee varmasti parhaansa, mutta aina ei voi onnistua...


Lukuvuosi 2012

Noin numeroita
Aivan putkeen tämä vuosi ei ole lukemisen suhteen mennyt, kun jälkipuoliskolla niin sakkasi. Vuoteen 2011 verrattuna olen lukenut arviolta 70 kirjaa vähemmän eli noin 230. Joukkoon mahtuu parikymmentä äänikirjaa ja seitsemän runokokoelmaa. Lisäksi luin kolmisenkymmentä sarjakuvaa.

Taustapeiliin tiiraillessa näyttää siltä, että olen lukenut suhteellisen paljon sellaisia kirjoja, jotka ovat jo toisella tai kolmannella lukukieroksella. Yli 40 kirjaa oli ennestään tuttuja. Kuitenkin pinoon mahtui mukavasti myös uutuuksia, etenkin kotimaisia. Luetuista noin 35 on joko julkaistu tai suomennettu tänä vuonna. Englanniksi luin vähemmän kuin ennen, vain reilut 50 kirjaa.

Sattuu ja tapahtuu
Vuoteen mahtui mieleenpainuvia tapahtumia: kirjabloggaajien miitti Kuopiossa, Helsingin kirjamessut, antiplagiaatio-operaatio ja Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste, muutamia mainitakseni. Eikä saa unohtaa myöskään Blogistanian Finlandiaa, johon olen oman äänestyslippuni jo ajastanut.

Suurin kirjoihin liittyvä tapaus tänä vuonna oli minulle silti henkilökohtaisen kirjastoni raju karsinta. Myin noin 2000 kirjaa divariin muuttaessani omakotitalosta kerrostalokaksioon. Ja selvisin hengissä! Ei siis ole ehdottoman välttämätöntä omistaa jokaista hyvää kirjaa... olen oikeasti ylpeä siitä, että pystyin luopumaan kirjallisesta turvarievustani. Uusi pieni kirjahyllyni on sievä. Eikä häkkivarastossakaan ole kuin seitsemän laatikollista kirjoja.

Lukukokemuksia
Sekä 101 naisten kirjan lista että 101 spefin helmen lista ovat yhä kesken, vaikka alkuvuodesta kuvittelin ainakin toisen tulevan kuitatuksi tänä vuonna. Myöskään runojen lukijana en ole oikein kunnostautunut. Silti kirjavuoteen on mahtunut upeita lukuelämyksiä.

Ursula Le Guin ja Andrzej Sapkowski ovat vakuuttanet ulkomaisen spefin puolella. Kotimaisessa spefissä Maarit Verronen ja Johanna Sinisalo pitävät asemansa, mutta uudet tulokkaat Emmi Itäranta ja Jenny Kangasvuo todella jysäyttivät esikoisromaaneillaan. Osuuskunta Osuuskumma on kiinnostava tulokas kustannusrintamalla.

Yleisen fiktion suhteen erikoisin tapaus taitaa olla takinkääntöni Antti Tuurin suhteen. En ole Tuuria suuremmin fanittanut, mutta Taivaanraapijoiden myötä innostuin hänen historiallisista romaaneistaan. Rauta-antura odottaa jo pöydän kulmalla.

Pitää myös kehaista tämän vuoden hienoja kotimaisia esikoisia. Mistä näitä oikein tulee? Vaikka myyntitilastoja selatessa voi kotimainen kirjallisuus tuntua kriisiytyneeltä, ainakin kirjailijatulokkaiden taso on kova!

Jos esikoisia ei lasketa, merkittävin uusi kirjailijatuttavuus vuodelta 2012 taitaa olla Haruki Murakami, jonka kirjoja tekee mieli maistella vähän kerrassaan. Jo Kafkan ja Sputnikin perusteella tiedän, että tähän kirjailijaan haluan syventyä. Aina saa sielunhierontaa. Odotan kynsiä pureskellen myös jatkoa Hilary Mantelin romaaneille Wolf Hall ja  Bring Up the Bodies... Tudor-teema jaksaa innostaa ja Mantel on omassa luokassaan aikakauden ja sen hahmojen tulkitsijana.

Uuteen vuoteen
Näin vuodenvaihteen kohdalla tuntuu, että lukuinto on palaamassa. Maya-kalenterista saatiin paras lopunaikojen hypetys sitten vuosituhannen vaihteen, mutta niin vain näyttää elämä jatkuvan. Tulevan vuoden aikana otan teemaksi omien lukemattomien kirjojeni perkauksen: muuton yhteydessä selvisi miten jumalattoman paljon niitä on!

Tai - ehkä ei kannata liiaksi suunnitella. Kirjat, niin kuin polutkin, ovat arvaamattomia ja voivat johtaa melkein minne vain. Siinä se hupi kai piileekin.

Toivotan kaikille kevyitä kantamuksia ja seikkailurikkaita kirjamatkoja tulevalle vuodelle.
Loistakoon lukuvalot kirkkaina tammikuun pimeässä!




32 kommenttia:

  1. Hyvää uutta vuotta sinullekin, huolimatta sakanneesta loppuvuodesta on lukemiesi kirjojen määrä todella hurja! Allekijoitan täysin muuten tuon ajatuksesi kirjoista ja seikkailuista, on hienoa mennä sinne minne nenä näyttää ja lukea tuulen mukana. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Norkku, hyvää uutta vuotta sinullekin! Ja joo, lukusuunnitelmille tuppaa käymään vähän niin kuin sotasuunnitelmille: eivät kestä kenttäoloissa. :-) Mutta onhan se hauskaa suunnitellakin, vaikkeivat suunnitelmat toteutuisikaan. Ilman paineita, tietenkin!

      Poista
  2. Parempaa vuotta 2013.

    Minusta Lohikäärmevuoressa on vain se vika, että siinä puhutaan Kalpa Kassisesta ja Hoppeleista muistaakseni ja Kulpsnista, eli Hobitti puoltaa paikkaansa yhtenäisten nimienkin osalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke, ja hyvää uutta vuotta sinnekin! Olet osittain oikeassa tuossa nimiasiassa, mutta kyllä se käännös muutenkin on selvästi lastenkirjamainen. Hobitti olisi varmaan ollut hauskempi lukea... mutta kun tuo Lohikäärmevuori oli käsillä niin tartuin siihen. Ja kuvitushan on hieno.

      Poista
  3. Mainiota uutta vuotta sinullekin!

    Olet lukenut hurjan määrän kirjoja.. Vau.

    Kaikkea parasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea, haleja sinulle ja hyvää uutta vuotta! Ihan hyvissä fiiliksissä tässä. :-)

      Poista
  4. Joulunviettonne kuulostaa ihanan leppoisalta. :)

    Olet ihan mieletön lukija! Kuinka paljon enemmän ehtisinkään lukea sinun lukunopeudellasi...

    Fables-koostetta odotan! Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, mukavan leppoisaa se olikin! Odotan minäkin vesi kielellä, että saisin ne puuttuvat osat. Ovat väittämän mukaan matkalla. Mutta uusimmasta Unwrittenistä ei ole tullut mitään tietoa. Huoh.

      Lukemisissa saattaa kuule laatu korvata määrän; jotenkin epäilen, että sinun lukutapasi saattaa olla makustelevampi. Ainakin sinulla on huomattavasti parempi kielikorva. :-)

      Oikein hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  5. Toivottavasti lukuinto löytyy jälleen! Minulle on ollut vaikeaa totutella uuteen elämään aikuisten työssä, joka imee mehut ja ajan niin hyvin, että lukuaika on pakostakin supistunut. Ehkä kevään kuluessa totun siihen paremmin. ;)

    Minulla Syytettyjen sali vielä odottaa vuoroaan, mutta kuola jo valuu...

    Hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suketus, luulen että löytyy kyllä. Asiat alkavat asettua vähitellen.

      Olet onnekas kun sinulla on Syytettyjen sali vielä edessä... :-)

      Poista
  6. Toivotan onnea, iloa ja valoa uudelle vuodelle.

    Tunnistan minäkin tuon päänsisäisen kaaoksen merkityksen lukemiseen. Kun elämässä sattuu ja tapahtuu, on vain niin vaikea keskittyä kirjoihin. Luen hetken, mutta seuraaassa hetkessä ajatukset puolestaan ovat jossain ihan muualla kuin edessä olevassa kirjassa.

    Ja kaikkein vaikeinta on silloin keskittyä kirjoittamaan lukemastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Unni, samoin sinulle! Minulle tämä on ollut muistini mukaan ensimmäinen pidempi häiriö tätä lajia, vaikka välillä toki on ollut kausia, jolloin mikään kirja ei tunnu juuri oikealta, ja todella monta on kesken yhtä aikaa. Aina sekin on mennyt ohi... :-)

      Poista
  7. Hyvää, onnellista uutta vuotta, Booksy! <3

    Sinä olet tosiaan hurja lukija - kaiken keskelläkin. Mikä elokuva muuten teki isoimman vaikutuksen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos, ja samoin! <3

      Jouluna katsotuista varmaan Rare exports ja Pahuus, se joka perustuu Jan Guillo'n samannimiseen kirjaan. Mutta muistaessani, nyt pyörii elokuvateattereissa ranskalainen elokuva nimeltä Koskemattomat, näin sen ennen joulua. Aivan hervottoman hyvä. Suosittelen lämpimästi!

      Poista
  8. Olen harkinnut oman kirjastoni perkausta, varsinkin kun osa englanninkielisistä on minulla ekirjoinakin. Ehkä minäkin rohkaistun nyt esimerkkisi voimasta viimein luopumaan ainakin sadasta kirjasta. Ongelmana on vain, ettei divari huoli niitä. Ottaa vain suomenkielisiä ja niitä minulla ei ole luopumiseksi saakka.

    Hienoja lukuja olet saavuttanut jälleen tänäkin vuonna. Antoisaa tulevaa vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raija, hassua kyllä, oikeastaan ainoat kirjani, joista tämä divarikauppias oli innoissaan, olivat spefiä: nimittäin vanhan Burroughs'n Mars-sarjan osia. :-) Mutta näinhän se on, englanninkieliset scifikirjat eivät tahdo mennä. Paitsi Finnconin scifikirppiksellä tietysti. Siellä vain yleensä tulee ostaneeksikin...

      Oikein hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  9. Nostan hattua, että olet luopunut noin suuresta määrästä kirjoja! Itse olen muuttanut elämässäni niin usein, että kirjahyllyni ovat pysyneet suhteellisen inhimillisinä. Yritän luovuttaa kirjoja eteenpäin iloisesti, mutta ei se kyllä aina onnistu.

    Oikein ihanaa vuotta 2013! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Reeta, ihanaa uutta vuotta sinullekin! Joudun kyllä pitämään itseäni silmällä tässä kirjojen ostamisasiassa... tai olen kohta samassa jamassa kuin ennen karsintaakin. Pakko olla tiukkana vain!

      Poista
  10. Mahtavia kirjamääriä kaikesta huolimatta! Onnellista vuotta 2013 niin pääkoppaan kuin kirjoillekin!

    VastaaPoista
  11. Booksy kyllä se keskittymishäiriö vielä menee ohi, kun vaikuttaa tilapäiseltä. Tiedän ihmisiä, jotka ovat lopettaneet kokonaan kirjojen lukemisen ja ovat olleet oikeita lukutoukkia aikaisemmassa elämässään. Joskus niinkin voi käydä! Itse olin muutaman vuoden sellaisessa vaiheessa, että luin pelkästään tietokirjoja enkä kaunokirjallisuutta. Onneksi se vaihe meni ohi ja tapahtui lukemisen uusi tuleminen!

    Oikein mukavaa kirjallista Uutta Vuotta 2013 sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, uskon että menee / on jo hyvää vauhtia menossa ohi. Enkä oikein osaa kuvitella, että voisin kokea niin täydellisen muutoksen, että lopettaisin kokonaan lukemisen! Hui. Tupla-hui!

      Hyvää uutta vuotta sinullekin! <3!

      Poista
  12. Parempaa ja onnellista vuotta 2013 Sinulle!

    Kirjavuoren karsiminen kirkastaa kummasti mieltäkin. Harmi vain tosiaan, että kirjoista eroon pääseminen on välillä työn takana. Kukaan ei tunnu haluavan ainakaan maksaa niistä mitään, aina eivät kelpaa ilmaiseksikaan.

    Harmittelet, että ole lukenut vähemmän viime vuonna kuin edellisenä :) Silti lähes puolet enemmän kuin minä! Kaikki on suhteellista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi, ja onnellista uutta vuotta sinullekin!

      En tiedä harmittelenko oikeastaan tuota vähäisempää luettujen kirjojen määrää; ei tämä nyt mikään kvantitatiivinen laji kumminkaan ole... :D

      Sitä kyllä harmittelen, että en saanut luettua kaikkia niitä kirjoja, jotka olin ajatellut lukea Blogistanian Finlandiaa varten. Mutta onneksi meitä on monta äänestäjää.

      Huomaan muuten, että en varsinaisesti kaipaa niitä kirjavuoriani, nyt kun ne ovat poissa. Tosin tämä kirjojen hankkimisen tapa on niin syvään juurtunut, että joudun varomaan itseäni... onneksi on kirjastot. Ja sähkökirjat, tietysti!

      Poista
  13. Minäkin tunnistan tuon, että joskus päänsisäinen kaaos vaikuttaa lukemiseen - tai johonkin muuhun näennäisen vakiintuneeseen toimintaan. Ja mitäpä sitä väkisin lukemaan, jos ei siltä tunnu.

    Murakami tuntuu nousevan huippuhetkenä esiin monen bloggaajan vuosikatsauksissa - toiset ovat löytäneet hänet, toiset vahvistaneet suhdettaan. Näin minullakin. Mielenkiintoisia tällaiset kirjalliset ilmiöt.

    Kaikkea hyvää uudelle vuodelle! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, niinpä! Lukeminen on iloinen asia... ei mikään pakko.

      Murakami - niin. Taitaa olla jonkinlainen "tartuntatauti"! Moni bloggaaja on löytänyt Murakamin blogien kautta. Minäkin, onneksi. :-)

      Oikein hyvää uutta vuotta ja <3!

      Poista
  14. Hyvää uutta vuotta, Booksy!

    Laitoin sinulle tunnustuksen blogissani, täällä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää uutta vuotta sinullekin, Kyösti! Ja kiitoksia! :-)

      Poista
  15. Niinhän se tahtoo mennä, että kun "oikeassa elämässä" kuohuu, on vaikea keskittyä lukemiseen. On totta, että fiktion vastaanottaminen leffojen muodossa on tavallaan helpompaa, kyllä lukeminen on monimutkaisempi prosessi - ja siksi palkitsevampaakin, siiloin kun siihen kykenee!

    Kaikesta huolimatta olet lukenut todella paljon. Onnea ja menestystä vuodelle 2013, ihan tämän bloginkin kautta välittyy, että selviät mahtavasti uusista tilanteista ja haasteista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maria, kiitos ja halaus, olipa kauniisti sanottu! Ja olen samaa mieltä: vaikka (hyvä) elokuva on hieno kokemus, kirjan kanssa käy lukiessaan ihan toisella tavalla muissa maailmoissa.

      Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  16. Aika mahtavan määrän olet kaaoksesta huolimatta lukenut...

    Toivottavasti tämä jo kuluva vuosi 2013 selvittää kaaosta elämässäsi ja on muutenkin antoisa kaikin puolin.

    Mukavaa oli Kuopiossa tavata ja toivotaan, että saadaan vastaava miitti järjesteyksi ensi kesänäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, kiitos, kyllä tämä tästä antikaaostuu aikanaan. Ja toivottavasti saadaan miitti kasaan!

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.