maanantai 1. heinäkuuta 2013

Köyhähkö kesäkuu

Jokainen Istanbulissa otettu kuva sisältää myös turisteja ottamassa kuvia.
Kesäkuuni oli lukuköyhä ja reissurikas. Olen mökkeillyt pitkin ja poikin, käynyt kääntymässä Helsingissä ja ihastellut Istanbulia. Vähät lukemani kirjat ovat onneksi olleet jopa poikkeuksellisen hyviä; yksikään ei tuottanut pettymystä. Noh, ehkä Valkoisen linnan kanssa käväisin lähellä turhautumisen rajaa, mutta sekin oli kokonaisuutena ottaen ajatuksia herättävä ja mielekäs lukukokemus.

Olen myös aloittanut pienen sivuprojektin: luen Vänrikki Stoolin tarinoita. Hommaan voi tosin mennä tovi. Kirja on kaksi kertaa tietokoneeni kokoinen järkäle, joten sitä ei matkoilla kanniskella... sitä paitsi, Runebergin runot on ainakin meikäläisen pakko lukea ääneen (ja pariin kertaan), jotta saan niistä tolkkua. Kovin montaa värssyä kerrallaan ei pää kestä.

Luettu ja blogattu:
Gillian Flynn: Kiltti tyttö
Guy Gavriel Kay: Tigana
Vera Vala: Kosto ikuisessa kaupungissa
Orhan Pamuk: Valkoinen linna
Lucy M. Montgomery: Sininen linna

Luettu muttei blogattu:

Katja Jalkanen & Hanna Pudas (2013): Rivien välissä. Äskettäin ilmestyneestä kirjablogikirjasta on kirjoiteltu ahkerasti; minäkin innostuin sen ostamaan kun aihe on, krhm, läheinen... Sen kummempaa juttu en tohdi kirjasta tehdä, sillä molemmat kirjoittajat ovat mielestäni upeita tyyppejä, joista pidän kovasti. Tuntuisi oudolta ruotia kirjan herättämiä ajatuksia julkisesti. Lisäksi olen yksi niistä 61 kirjabloggaajasta, jotka vastasivat Hannan ja Katjan kyselyyn. Olen siis tuplasti jäävi kommentoimaan! Lyhyesti kuvattuna: Rivien välissä on hyvä johdatus kirjablogien maailmaan. Se sopii erityisesti sellaiselle lukijalle, joka ei ole kirjablogeja paljon tai pitkään seurannut, eikä vaadi mitään erityisiä taustatietoja. Kirjan herättämisä pohdintoja löytää vaikkapa Kirsin blogista, ja Maria on kerännyt kattavan linkkikokoelmankin.

Will Eisner (1993): Näkymättömät ihmiset. Will Eisner on sellainen sarjakuvan grand old man, että luen taatusti jokaisen hänen sarjakuvansa, joka käsiini osuu. Näkymättömiä ihmisiä osui, kirjastossa, ja luinkin sen yhdellä istumalta. Albumi sisältää kolme tarinaa, jotka kaikki käsittelevät näkymättömiksi jääviä ihmisiä. Avaustarina oli minusta erityisen riipaiseva: arka ja huomaamaton mies julistetaan lehden palstoilla vahingossa kuolleeksi, eikä sen jälkeen tunnu saavan ketään uskomaan, että hän on yhä elossa. On kuin hänen elämänsä muuttuisi huomionarvoiseksi vasta hänen "kuoltuaan". Eisnerin tavassa kertoa tarinaa on jotain tehokasta; mustavalkoisia kuvia suorastaan ahmii ja ruutu juoksee toiseen. Sanoisin nyt jotain hienoa hänen viivastaan jos osaisin, mutten oikein osaa selittää piirtämisestä... ilmeikästä ja silti yksinkertaista? Perinteistä näin nykypäivän näkövinkkelistä? Äh. Lukekaa Eisneria.

Eeva Tenhunen (2012, alkuperäinen 1964). Mustat kalat. E-kirjoja pitää olla puhelimessa hätätilanteen varalta. Ei sitä koskaan tiedä milloin joutuu vaikkapa vähän pidempään kassajonoon... Luin äsken Tenhuselta Hyvän tytön hautajaiset ja hänen esikoisdekkarinsa Mustat kalat, jota Elisa jakoi lahjana ilmaiseksi, on ollut odottamassa Elisan e-kirjana sekin. Mainiota 60-luvun ajankuvaa ja hyvin klassista dekkarimeininkiä kaikin puolin. Nuori Olavinlinnan opastyttö löytää kollegansa kuolleena. Onko syypää joku linnan henkilökunnasta vai kenties joku noista epäilyttävistä ulkomaalaisista turisteista? Rikosta tutkimaan tulee komisario Martti Halla, joka myöhemmistä vaiheista tietääkin jos on Tenhusen sarjaa seurannut. Olen lähes varmasti lukenut tämän dekkarin aiemminkin*, mutta hyvin upposi tälläkin kertaa. Tarkempaa kuvausta löytyy vaikkapa Minnan blogista.

Tulevaa

Heinäkuutani hallitsee edessä oleva matka eksoottiseen itään: Intia ja Sri Lanka siintävät tuolla jossain. Mutta sitä ennen aionkin lukea oikein olan takaa. Nytkin on pari upeaa kirjaa melkein lopussa: Pamukin Istanbul ja Vonnegutin Sähköpiano.

Lisäksi (rummunpärinää) aion vihdoin ja viimein suorittaa lukumaratonin. Saas nähdä kuinka käy. Sitä ennen on toisenlainen huippujuttu tiedossa, nimittäin Finncon 2013. Spefi elää ja voi pulskasti! Aion nautiskella houkuttelevasta ohjelmasta lauantain ja sunnuntain, sekä toivottavasti treffata ainakin Morren ja Liinan.

Pitkästä aikaa tulin myös kurkanneeksi kuukauden hakusanoja. Kesäkuun helmi on itseoikeutetusti

runo hiiriä pyydystämässä

Kuka on antanut kissalleen noin mainion nimen?






*Muuten olisin tuskin arvannut murhaajaa niin nopeasti...  



10 kommenttia:

  1. Varsinainen reissunainen olet :)

    Orhan Pamukia on usein pitänyt lukea, mutta jotenkin olen kartellut hänen kirjojaan vaikeatajuisuuden pelossa.

    Onnea Vänrikki Stool-projektiin. Kai minunkin pitäisi näin porvoolaisena...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pamuk- fanina täytyy jälleen todeta, että kaikki eivät ole niin haastavia. Esim Hiljainen talo on "normaali" kun taas Lumi ja Nimeni on Punainen ovat ehkä hitusen vaikeampia. Tuula Kojon suomennokset ovat erinomaisia. Tietysti lukijaa auttaa se jos on vähän hajulla turkkilaisesta kulttuurista. Suosittelen lämpimästi, etenkin Viattomuuden museota!

      Poista
    2. Jaana, ei tuo Valkoinen linna mikään kauhistus selvästikään ollut, koska heti perään kaivoin luettavaksi samalta kirjoittajalta toisen... Siitä on kauan kun olen Rushdieta lukenut, mutta melkein pitäisin Pamukia helppolukuisempana. Ja sen mitä Krestomania sanoo suomennoksista voin allekirjoittaa; Tuula Kojon suomentama Istanbul on ollut tekstinä huomattavasti soljuvampaa ja mukavampaa lukea kuin Linna, joka on käännetty englannista.

      Stool ei ole hassumpi, itse asiassa, mutta tuo ääneenlukemisen pakko tekee siitä minulle himpun työlään. Porvoolaiselle sen lukeminen on tietysti ihan kansalaisvelvollisuus! :D

      Poista
  2. En tohdi tunkeutua seuraan, mutta olen varmaan paikalla ehkä useassakin samassa tilaisuudessa la-su Finnconissa. Sunnuntaina ainakin :) Aloitan tosin conini jo perjantaina.

    Matkustelusi saa minut malttamattomaksi. Minulla ei ole kesälomaa, mutta syksyllä edessä on Islanti ja Uusi-Seelanti. Jälkimmäinen jo täysin varmistettu. Ensimmäistä pitää vielä viilata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raija, minulla ei ole mitään tapoja, joten tunkeudun varmasti seuraasi jos vain bongaan sinut siellä... :-)

      Sekä Uusi-Seelanti että Islanti ovat kutkuttavia kohteita, sellaisia joihin kovasti haluaisin tutustua jos suinkin tilaisuus tulisi. Pidän peukkuja että Islantikin onnistuu!

      Poista
  3. Uuu! Intiaan olisi ihana matkustaa... jos vain uskaltaisin. Sri Lankaan sijoittuu muuten Michael Ondaatjen kirjoittama Anilin varjo, josta tykkäsin tosi paljon. Ei ehkä optimaalista lomalukemista, sisällissota kun on paljon esillä, mutta ehkä sitten loman jälkeen kun on saanut jo nauttia vatsan täydeltä aurinkoa, merituulta ja eksoottisia tuoksuja. ;)

    Stool-projekti kuulostaa hyvältä. Mulle on lähinnä tuttu se loppu. Olen sellainen nynny, että tuppaa aina silmät kostumaan. Äh. :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maukka, kiitos vinkistä! Olen Intia-kirjoja jokusen jo kaivanut esiin Mari A:n ehdotusten pohjalta. Nyt etsin myös tuon Ondaatjen kirjan. Sen lukeminen tosin voi mennä reissun jälkeiseen aikaan.

      Stool... järjellä ajatellen en tietenkään hyväksy yltiöisänmaallista sentimentaalista hurmostelua ja paatosta. On puhdas SATTUMA että ääneni värisee ja silmäni kostuvat kun luen vaikkapa totuuden, runon kotimaasta. Äh. Nyyh.

      (Oliko jo 1800-luvulla käytössä aivopesutekniikoita?)

      Poista
    2. Näyttää olleen! Ihanaa et en oo ainoa joka yrittää töristellä huomaamattomasti. :D

      Poista
  4. Innolla odotan postaustasi Vänrikki Stoolista, upeaa että ryhdyit urakkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, Kirjanainen, kuten edeltävästä kommentista voi päätellä, juttuni tulee luultavasti koostumaan hämmentyneestä sopertelusta... ;-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.