torstai 2. tammikuuta 2014

Joulukuun kirjapaketti ja (uuden) vuoden ajatuksia

Tämän talvisempaa ei irronnut.
Tässä nyt yhdessä paketissa joulukuun kooste ja koko vuoden yhteenveto. Joululomasta tuli huomattavasti suunniteltua sosiaalisempi, joten lukemiset jäivät vähiin, mutta enpä osaa tuota pokkana harmitella, niin mukavaa on ollut. Okei, no lukumaratonin siirtyminen vähän kirveli, mutta ei hätää - onhan tässä vielä yksi pitkä viikonloppu edessä.

Joulukuun mieleenpainuvin lukukokemus taitaa olla Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa. Sahlbergin Herodes on kenties hienompi ja kypsempi kirja, mutta Sielut jää varmaankin vahvemmin kummittelemaan. Kuukauden ylläri oli Neideiltä joululahjaksi saamani Guy Delislen A User's Guide to Neglectful Parenting, jonka terävät oivallukset hihityttivät. Kuukauden comebackin teki Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat; se piti lukea uudestaan, koska kävin katsomassa Kansallisteatterin version.

Luettu ja blogattu:

Asko Sahlberg: Herodes
J. K. Rowling: Paikka vapaana
Camilla Läckberg: Majakanvartija ja Enkelintekijä
Pete Suhonen: Valkoinen joulu
Pasi Ilmari Jääskeläinen: Sielut kulkevat sateessa

Luettu muttei blogattu:

Kristiina Vuori (2013). Siipirikko. Äänikirja, kirjastosta. Vuoren esikoinen ei ollut hullumpi avaus minusta, joten nähdessäni tämän hänen toisen romaaninsa tarjolla äänikirjana, otin epäröimättä kopin. Siipirikko on tarina Karjalaan orjaksi joutuvasta Seljasta ja hänen vaiheistaan. Rehellisesti - en oikein innostunut tästä kirjasta. Kuuntelin loppuun kun tulin aloittaneeksi, mutta en pitänyt Seljan persoonasta enkä osannut uskoa juoneen… Vuori on minusta vahvimmillaan miljöön hallinnassa, mutta kokonaisuus tökki. Olisi saattanut menetellä luettuna - kuunneltuna ei tällainen romantiikka minulle pelitä. Sallan näkemys oli positiivisempi.

Kaari Utrio (1989). Vendela. Itse ostin. Siipirikon jälkeen teki mieli lukea Utrion keskiaikakirjoja, joten tartuin tähän äskettäin käytettynä löytämääni vanhaan tuttuun. Vaatimaton Vendela rakastuu komeaan ritari Hartmaniin, joka ei ymmärrä minkälaisen aarteen voisi saada. Romantiikkaa ja miekkamittelöitä mestarin otteella. Lunttaan blogista, että olen viimeksi lukenut tämän kesäkuussa 2011.

Anna Jansson (2011). Unissakävelijä. Elisa äänikirja, itse ostin. Nyt talvisaikaan on tullut juostua vähän enemmän yksin ja juoksumatolla, ja siinä puuhassa äänikirja on välttämätön apu. Unissakävelijä on osa Janssonin Maria Wern -sarjaa ja alkaa raflaavasti pahoinpitelyllä, johon Maria yrittää puuttua ja joutuu itsekin uhriksi. Mutta kun Gotlannissa ollaan, totta kai ruumiita tulee useita ja murhat ovat mitä mielikuvituksellisimpia. Tässäkin dekkarissa esiintyy inhokkikliseeni eli poliisin työ- ja yksityiselämän yhdistyminen... ei siitä sen enempää, tulin jo Läckbergistä kirjoittaessani aiheesta rutkuttaneeksi. Irja Kirjavinkeissä laittaa tämän sarjan kärkipäähän.

Sofi Oksanen (2012). Kun kyyhkyset katosivat. Kamulta lainassa/sain lahjaksi. Luin Kyyhkyset maaliskuussa, ja jo silloin tiesin, että haluan vielä lukea sen uudestaan. Nyt kävin joulukuun alussa katsomassa Kansallisteatterin version tarinasta ja kävin heti sen jälkeen käsiksi myös kirjaan, jota olen lukenut pätkittäin siitä asti. Toisella lukemisella ja etenkin näytelmän nähtyäni kirja tuntui paljon helpommin avautuvalta. Vaikka Hesarin kielteinen arvio esityksestä ei ole ihan tuulesta temmattu, ei näytelmä mikään teatterin mätäpaise ollut... ja näytelmän jälkeen kirja näyttäytyi uudessa valossa. Itse asiassa nyt toisella lukemalla vertailu teatteriversioon vähän hallitsi lukemista. Mutta ei se mitään, voin lukea tämän myöhemmin vielä kolmannenkin kerran; jouluna sain näet vielä lahjaksi oman kappaleen opusta.

Guy Delisle (2013). A User's Guide to Neglectful Parenting. Lahja tyttäriltä. Päätin tulkita tämän lahjan positiivisesti, sillä jo kotoa muuttaneilla nuorilla naisilla ei voi olla mitään pelättävää tai odotettavaa, vaikka oppaan vinkeistä ottaisinkin vaarin. Delisle nimittäin keskittyy huomattavasti nuorempien lasten kasvattamiseen hajamielisellä, ironisella ja hilpeän rehellisellä tavalla. Suositan kaikille Delislen faneille! Hänen vähäeleinen mutta vivahteikas tyylinsä pelaa loistavasti tässä(kin) aihepiirissä. Maijakin luki tämän äskettäin.

Vuoden saldo ja uutta putkeen

Vuonna 2013 luin 121 kirjaa ja viitisenkymmentä sarjakuvaa. Tavallaan se on paljon... mutta verrattuna vuoden 2012 (230 kirjaa) tai 2011 (noin 300 kirjaa) lukemiin, olen lässähtänyt kuin hätäinen kohokas.  Luojan kiitos lukutoukkailu ei ole numeroin mitattava laji tai masentuisin! Mutta eipä tässä lukumääristä ole kyse. Onneksi kirjat sinänsä maittavat yhtä hyvin kuin ennenkin, aikaa vain on ollut vähemmän käytettävissä.

Kirjoista on vaikea nostaa yhtä (tai kuutta) yli muiden, mutta lukemisen suunnista huomaan kirjalistaa silmätessäni, että tänä vuonna on tullut luettua aika paljon dekkareita. Myös matkailu on ohjannut lukemisia. Etenkin Italiassa käytyäni innostuin lukemaan Roomaan liittyviä kirjoja, mikä puolestaan johti Waltari-putkeen. Hämmästyneenä huomaan, että spefiä olen lukenut aika vähän edellisvuosiin verrattuna. Höh. Kirjavuoteni tapahtumahuippu oli nimittäin ilman muuta Finncon, jossa tapasin mm. J. Pekka Mäkelän ja Vesa Sisätön.

Yksi kamuni kysäisi äskettäin uudenvuodenlupauksista. Että aionko.

Väitin että en, mutta taidan kumminkin. Lupaan etten aloita yhtään runokirjaa tai novellikokoelmaa. Ne penteleet tahtovat jäädä minulta kesken. Kun viikonloppuna pidän lukumaratonini, luen loppuun nyt kesken olevat... ja sitten menen vuodeksi kokoelmalakkoon.* Kun ei siedätys tunnu tehoavan, kokeilen nyt vieroitusta allergiaoireitteni hoitoon.

Noin muuten lupaan vain jatkaa samaan malliin: lukea mitä milloinkin, missäkin, mitenkin.

Lumista ja tuiskuista tammikuuta ja onnellista uutta vuotta!


*Poikkeuksena tietenkin Osuuskumman raapalepalvelu, jonka koeversiosta olen nauttinut täysin siemauksin. 


14 kommenttia:

  1. Oikein mainiota lukuvuotta 2014 Sinulle! <3

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla, että Kyykysten teatteriversio on ihan katsottava. Maasennuin vähän Hesarin arviosta, sillä olin jo ehtinyt ostaa liput itselleni ja miehelleni helmikuun alkuun.

    Runot ja novellit eivät ole minunkaan juttu. Ainoa novellisti, jonka tuotoksista olen tosissani tykännyt on Tuula-Liina Varis, jonka uusin odottaa yöpöydällä (tavattoman korkeassa pinossa) lukuvuoroaan.

    Lumista ja tuiskuista en tiedä, mutta muuten oikein hyvää tammikuun ja vuoden jatkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, Hesari oli tosiaan monessa kohdassa oikeassa, mutta kokonaisuus ei ollut mitenkään niin surkea kuin jutun perusteella ajattelisi. Itse tykkäsin kyllä näytelmästä ja olin hyvilläni että lähdin sitä katsomaan. Toki olin ennakkoon vahvasti valmistautunut pitämään siitä, kun kirja oli niin kovasti mieleen....

      Novellien kanssa tuntuu, että pidän kyllä yksittäisistä novelleista, mutta novellikokoelmat jäävät järjestään kesken. Niiden pitäisi kai olla niin lyhyitä, että saisin koko setin luettua kerralla... jotenkin hyllystä tulee aina poimittua mieluummin romaani. Runonlukijaksi olen yrittänyt oikein tietoisesti harjaantua, mutta eipä yrittämisestä kovin kummoista apua ole ollut. Nyt kun aikaa on vähemmän, taidan mieluummin käyttää sen jo valmiiksi mieluisaan luettavaan. :-)

      Hyvää vuoden jatkoa sinullekin! (Tänne kyllä kaipaisi vähän lunta. Edes viisi senttiä. On tylsän pimeää.)

      Poista
  3. Meille satoi eilen häivähdys lunta!
    Minä lainasin eilen kirjastosta yhden runokirjan, mutta en ole varma rohkenenko lukea. Tai ainakaan blogata. :)

    Kaikin puolin hyvää uutta vuotta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maija - hyvä pointti! Ehkä jos runot liippaavat oikein läheltä, niistä ei sitten teekään mieli blogata... :-) Hyvää uutta vuotta sinullekin!

      Poista
  4. Herodes ja Sielut ovat odottamassa mun lukupinossa, hyvä kuulla että pidit! Kristiina Vuorta en saanut aikeistani huolimatta vielä viime vuonna luettua. Juuri itse laskeskelin kirjamääriä, aika tasaista mulla ollut viime vuosina - mutta aikansa kutakin, elämäntilanteen mukaan, ei tässä tosiaan määristä ole kyse! Sinä olet lukenut monipuolisesti erilaisia kirjoja, itsellä tuppaa enemmän keskittymään tietynlaisiin. Tästä voisi tehdä jonkin uuden vuoden lupauksen. Tai sitten ei, fiiliksella mennään. Hyvää lukuvuotta 2014!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, "fiiliksellä mennään" on hyvä ohje lukuhommissa! Ehkä tuon uudenvuodenlupaukseni metateksti onkin, että en viitsi tänä vuonna yrittää väkisin vääntää lukemisiani sellaiseen suuntaan, mikä ei luonnistu. Yritin oikein tosissani lukea runoja ja että olen koittanut opetella paremmaksi novellinlukijaksi, mutta lopputulos on vain entistä enemmän keskeneräisiä kirjoja.

      Vaikka vannomatta paras - tulihan 2013 luettua sentään pari runoteosta kokonaankin. :-)

      Toivottavasti Herodes ja Sielut ovat sinunkin makuusi! Etenkin jälkimmäinen taitaa jakaa mielipiteitä, edellinen on enemmän "takuuvarma" laadukkaiden historiallisten romaanien ystävälle.

      Hyvää lukuvuotta!

      Poista
  5. Kiinnostava blogi, laitankin Bloglovinissa seurantaan :) Mutta harmi etteivät runot maistu! :D Itse juuri noiden kummallisuuksien kirjoittajien edustajana (amatöörinä sellaisena) suosittelisin vielä yrittämään, runoutta on niin paljon erilaista (:

    http://quotidienne2014.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkistä blanca! Menestystä runoiluun! :-)

      Poista
  6. Vendela on kyllä kestosuosikkini! Pitäisi kai verestää muistoja sen parissa tässä joskus... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salla, Vendela on yksi parhaista - olin tosi tyytyväinen kun sain sen nyt omaan hyllyyni. :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.