torstai 19. maaliskuuta 2015

Esko Valtaoja: Ensimmäinen koira kuussa

Kuva: Ursa
Harvan pokkarin kanssa pitää vähän väliä nauraa ääneen. Ensimmäisen koiran kanssa pitää. Itse asiassa Esko Valtaoja ja Tuomas Kyrö kisaavat nyt aika tasavahvasti valtakunnan hauskimman partasuun tittelistä, ainakin jos minulta kysytään. Stan Saanilalla ei ole mitään mahiksia: parhaiten meikäläisen teilaa edelleen kirjoitettu sana. Se ase on Valtaojalla hyvin hanskassa.

Ensimmäinen koira kuussa on kokoelma Esko Valtaojan eri lehtiin kirjoittamia kolumneja, milloin mistäkin aiheesta. Valtaoja ei peittele mielipiteitään. Ja koska omat mielipiteeni ovat usein samansuuntaisia, pidän luonnollisesti hänen kirjoituksiaan äärimmäisen fiksuja.

Pienet pätkät eivät oikeastaan tee Valtaojan juttujen huvittavalle puolelle oikeutta, mutta nappaan kuitenkin yhden palasen:
Tiede on ainoa menetelmä, joka tuottaa pääosin tosia uskomuksia. [--]. Maailmasta saisi vähän paremman paikan jos meitä kaikkia jo lapsesta pitäen opetettaisiin uskomusten sijasta arvostamaan hieman enemmän järkeä ja tietoa. Tai ehkä tämä on vain minun uskomukseni. (TS-kolumini 12.8.2006)
Tuosta jo löytääkin kaksi kolumneissa toistuvaa teesiä, nimittäin että tiede on hyvä juttu, ja että maailma on nyt parempi paikka kuin ennen. Molempia voisi pitää itsestäänselvyyksiksinä, ellei lukisi päivittäin sanomalehtiä, mutta Valtaoja saa sanottavaansa sen verran kierrettä että asiat tuntuvat tuoreilta.

Samaan hengenvetoon pitää todeta, että jotkut kolumneista alkoivat loppupuolella tuntua turhan tutuilta. Viimeinen koira olisi ollut vielä asteen parempi, jos siitä olisi joku kustannustoimittanut noin neljänneksen pois.

Silti uskallan suositella tätä vilpittömin mielin ihan kenelle vaan. Kolumnikokoelman kanssa voi aina pitää pientä taukoa jos alkaa puuduttaa. Koira toimii myös hyvänä sisäänheittokirjana Valtaojan muuhun tuotantoon. Kaiken käsikirja on maannut lukemattomana hyllyssä jo pari vuotta, mutta nyt tuntuu kuin melkein uskaltaisin siihenkin tarttua.

Jos haluat tietää miksi Kiinaan kannattaa sijoittaa,
jos haluat pohtia mitä dinosaurukset ajattelevat varpusista,
jos aprikoit miten keskustapuolue aiheuttaa heikkoa koulumenestystä,
jos on pakko tietää mikä oli sen ensimmäisen kuukoiran nimi,

(tai jos haluat lukea kolumnin nimeltä  Seksiä! Seksiä! Seksiä!)

hommaa Ensimmäinen koira. Kymppi oli halpa hinta. 

Esko Valtaoja 2014. Ensimmäinen koira kuussa. Ursa. 9789525985214.







10 kommenttia:

  1. Hankin tämän kirjamessuilta mutta enpäs ole vielä lukenut. Näemmä kannattaisi. Valtaoja on kyllä mainio tyyppi ja Kaiken käsikirja ehdottomasti lukemisen arvoinen, suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, kiitos rohkaisusta! Kaiken käsikirja on tosiaan jo jokusen vuoden odottanut... mutta nyt luulen että tulee tänä vuonna oikeasti luettua. En ollut tajunnut miten näppärä kirjoittaja Valtaoja on.

      Poista
  2. Kuulostaa hauskalta! Pitääpä tutkailla jos kirjastosta löytyis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salka, hauska on! Tosin, kuten sanottu, kolumnit vähän toistavat itseään, joten kokonaisuudesta nauttii varmaan enemmän jos pitää välillä vähän taukoa. :-)

      Poista
  3. Tähän pätee tosiaan hyvin "pieninä annoksina hauskaa ja virkistävää", ei ehkä liian suurina annoksina.

    Olen lukenut kaikki TS:n kolumnit jo entuudestaan, mutta tässä kirjassa on muitakin kolumneja.
    ****
    Minusta varsinkin yliopistojen pääsykokeista ja rahoituksesta puhuttaessa olen hyvinkin paljon eri linjoilla kuin Valtaoja, joka tosin saa mielipiteilleen myös paljon kannattajia.

    Kansikuva on vänkä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Deekoo, olet aivan oikeassa annoskoosta. Itse en ole tainnut Valtaojan kolumneja aiemmin lukea, en ainakaan muutamaa enempää.

      Tuo Valtaojan suosima malli yliopistoon pääsyssä on käsittääkseni joissain maissa käytössä... mutta kieltämättä suomalaista yliopistoa pitäisi muuttaa aika tavalla, jotta se täällä toimisi. :D Tosin pitää myöntää, että myös nykyinen pyrkimisjärjestelmä tuntuu minusta kauhealta haaskaukselta. Olen Neitien (kohta 20v) opiskelujen alkutaipaletta seuratessani monesti miettinyt, että melkoisia voimavaroja kysyy ylppäreiden ja pääsykokeiden yhdistelmä.

      Poista
  4. Oho, vaikuttaapa hauskalta ja kaiken lisäksi siltä, että löytyy ihan sanomaakin taustalta. Nappaanpa nimen ylös!

    VastaaPoista
  5. Ihana kun muistutit tästä. Vaikka olen vanha V-fani, on unohtunut.

    Monesti kolumnikokoelmia vaivaa sama: asiat alkavat toistua. Se on vähän ärsyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minna, niinpä - jos tehdään "kaiken kattava" kokoelma, siitä tulee väkisinkin toisteinen, ellei kirjoittaja ole totaalinen tuuliviiri näkemystensä suhteen. Jonkinlainen editointi tekisi kokoelmasta itsenäisenä teoksena toimivamman. Silti, tykkäsin kovasti.

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.