tiistai 27. lokakuuta 2015

Matti Alahuhta: Johtajuus - kirkas suunta ja ihmisten voima

Kuva/kansi: Docendo/Mikko Puranen
Kauppatieteiden populaaripuolella on tänä vuonna yksi kirja ylitse muiden. Kun Koneen ja Nokian johtopesteistä tunnettu Matti Alahuhta kertoo mistä johtajuudessa on kysymys, pitää itseään kunnioittavan suomalaisen liiketaloustieteilijän lukea kirja, käytännön johtajista nyt puhumattakaan. Alahuhdan ura - ja ennen kaikkea hänen luotsaamiensa yritysten tulokset hänen kausillaan - hakevat vertaistaan. Niinpä Johtajuus - kirkas suunta ja mielen voima on pakko lukea ihan vain varmuuden vuoksi. Jospa siellä paljastettaisiin globaalin kasvun salaisuus...? Ehkä miljardibisnes odottaa ihan kulman takana?

Minuakin kirja uteloitti sen verran, että kävin sen kirjakaupasta koppaamassa syyslomaviikolla. Hinta on vähän suolainen (34,90€) mutta sisältö oli siinä määrin kiinnostava etten koe tulleeni ryövätyksi. Antoisan kirjasta tekevät monet Alahuhdan lyhyet ja lakoniset kiteytykset käytännön havainnoistaan ja tietenkin Alahuhdan poikkeuksellinen positio. Jos tismalleen samat johtamisopit kirjailisi kauppoihin dosentti Antti Akateeminen, ei tuotoksesta varmaankaan otettaisi lisäpainosta parissa viikossa. Vaikka Johtajuudessa on melko paljon tarpeetonta toistoa, Alahuhdan henkilö ja hänen tekstinsä henkilökohtaisuus tekevät kirjasta hyvän.

Sanomassa ei ole varsinaisesti mitään kamalan uutta: selkeä tavoitteiden viestiminen, ihmisten kuunteleminen, suunnitelmallinen ja systemaattinen kehittäminen ja niin edelleen ovat melko peruskauraa nykyjohtamisessa. Tai ainakin johtamisopeissa.

Erikoisempaa on, että Alahuhta on niitä harvoja, jotka voivat omiin näyttöihinsä vedoten sanoa, että taantumakin on mahdollisuus ja lamassa voi menestyä. Silloinkin kun talous sakkaa, jotkut yritykset löytävät oikean fokuksen, kasvavat, tekevät yhä parempaa tulosta.

Miksi? Itse tulkitsin Alahuhdan keskeiseksi viestiksi sen, että toimiva organisaatio toimii vaikeissakin olosuhteissa erinomaisesti... ja siinä se tärkein niksi onkin. Firmaa on kehitettävä armotta niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina. Vaikka menestys on usein vähän tuuristakin kiinni, ei tuurista ole iloa jos ei ole valmiutta sitä hyödyntää. Tässä kirjassa organisaation valmius on ennen kaikkea ihmisten valmiutta. Siitä tykkäsin: Alahuhdalle johtaminen on tosiaan ihmisten johtamista.

Mukana on runsaasti opettavaista käytännön kokemusten kuvailua Koneen ajoilta ja monta lupaavaa muistilistaa. Nyt tiedän globaalin yrityksen johtamisen viisi kulmakiveä, esimerkiksi. Ja laadun kehittämisen neljä periaatetta. Koska maksoin niistä pitkän pennin, pidän ne itselläni, ja jaan sen sijaan kanssanne pari sitaattia loppuosasta, jossa Alahuhta tarjoaa ajatuksia seuraavan sukupolven vastuunkantajille.
Me tarvitsemme yhteisen näkemyksen siitä, mitkä ovat hyvinvoivan Suomen tulevaisuuden peruspilarit. Itse uskon siihen, että kantavimmat pilarit ovat koulutus, tutkimus ja jatkuva oppiminen. Koulutuksen tulee olla mahdollisimman laadukasta peruskoulun ensimmäisestä luokasta lähtien ammattikouluihin, lukiohin ja aina tohtoriopintohin saakka. Tämä tarkoittaa sitä, että koulutusta on uudistettava ja kehitettävä jatkuvasti. Kaikki, mitä ei kehitetä koko ajan aktiivisesti, alkaa ajan myötä hiipua. [--] (s. 188)
Nih. Taidan lähettää kirjan Juha Sipilälle. Koulutuksen ja tutkimuksen leikkaaminen ei ole fiksua.

Ja vielä:
[--] positiivisuuden voima vie aina pidemmälle kuin turhautuminen, oli tilanne kuinka vaikea tahansa. Positiivinen asenne avaa aina uusia mahdollisuuksia. Kyynisyys ja turhautuminen sen sijaan heikentävät niin ihmistä, organisaatiota kuin kansakuntaa. (s. 187)
(Tupla-nih. Taidan sittenkin pitää itselläni. Sipilä ostakoon oman kappaleensa.)

Voin vilpittömästi suositella Johtajuutta kaikille, joita aihe tai Alahuhta henkilönä kiinnostavat, ja tietysti kaikille, jotka haluavat olla kärryillä ajan ilmiöistä. Johtajuus on helppoa ja suoraviivaista luettavaa vaikkei lukija olisikaan alan ihmisiä.

Jos ajankohtaisuudella ei niin ole väliä, kannattaa odottaa tovi. Yleensä uutuuksien kanssa käy valitettavasti / onneksi niin, että puolen vuoden kuluttua kirjan saa puoleen hintaan ja vuoden kuluttua viitosella. Alahuhdan sanoman arvo ei laske yhtä nopeasti.

Muita arvioita:
Levoton lukija tykkäsi
Kauppalehti poimi hyviä otteita

Matti Alahuhta (2015). Johtajuus - Kirkas suunta ja ihmisten voima. 
Yhteistyössä Martti Häikiö ja Pekka Seppänen. Docendo. 978-952-291-202-2.


6 kommenttia:

  1. "-- toimiva organisaatio toimii vaikeissakin olosuhteissa erinomaisesti... ja siinä se tärkein niksi onkin. Firmaa on kehitettävä armotta niin hyvinä kuin huonoinakin aikoina." Alan kirjallisuutta lukeneena olen törmännyt tähän samaan päätelmään, ja olen siitä myös samaa mieltä. Silti jaksan ihmetellä, kuinka jäykkiä suomalaiset organisaatiot jaksavat olla. Ja muutosvastarintaisia. Pelätään liikaa, eikä oteta riskejä, varsinkaan tällaisena aikana kun talous on huonossa jamassa. Tämäpä mielenkiintoiselta vaikuttava kirja, kiitos sen esittelystä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että kiinnostuit Jenni! On totta että suomalaisia organisaatioita usein leimaa tietty virkamiesmäisyys... mutta ei väistämättä. Ja jostain syystä on kamalan vaikea uskoa, että se jatkuva kehittäminen on oikeasti tarpeen, varsinkaan jos siitä aiheutuu itselle vaivaa. :-) Minusta Pasteur (jota Alahuhta tavallaan mukailee) oli oikeassa kun tuumi että chance favours the prepared mind ..

      Poista
  2. Olin 30 vuotta töissä kansainvälisessä suuryrityksessä, lopulta amerikkalaisessa. Kyllä organisaatio sielläkin oli jäykkä, hierarkia ja raportointi veivät lopulta suurimman osan ajasta, kaikissa tehtävissä. Kaikki työtehtävät oli pilkottu pieniin osiin, asiantuntijoidenkin. Yritys oli sen kokoinen ettei ilmeisesti ollut enää tarpeen olla ketterä ja tehokas, rahaa oli. Ja hyvät johtajat/esimiehet olivat harvassa, heitäkin sentään oli.

    Huono hallinto ja johtaminen kiusaavat ihmisiä sekä työpaikoilla että valtioiden tasolla. Alahuhtakin vaikuttaa lähes poikkeukselta lausuntoineen. Näyttö on painavaa. Nyt on sitten taas se riski, että häneltä kysytään neuvoja semmoisillakin aloilla, joihin hänen osaamisensa ei ulotu, kohdellaan yleisnerona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostavaa! Usein saksalaisia organisaatiota luonnehditaan jäykiksi... olisikohan enemmän koon kuin kansallisuuden funktio? Tai mahdollisesti on niin että organisaatioiden väliset yksilölliset erot ovat loppupeleissä suurempia kuin (kansallis)kultturiset erot.
      Alahuhdasta saa tosiaan erittäin fiksun vaikutelma. Saattaapa olla jopa riittävän fiksu välttääkseen sellaisten asioiden kommentoinnin joita ei aidosti hanskaa. :-)

      Poista
  3. Hyvin kiinnostavaa. Loputon säästäminen ei ainakaan voi olla ratkaisu yritykselle menestymiseen. Ja on niin helppo turhauttaa ja viedä ihmisiltä motivaatio! Alahuhta vaikuttaa fiksulta mutta terveesti perusjärkevältä. Toivottavasti Sipilä ja muutkin johtajat ostavat omat kappaleensa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, luulen että Sipilänkin on pakko :-) Tai ehkä jokin valtiosihteeri toimittaa referaatin! Toki muuten Alahuhtakin korostaa tiukkaa talouskuria ja sitä ettei haaskata tarpeettomaan. Itse kuvittelisin, että yrityksissä säästäminen on jossain määrin yksioikoisempaa - ei tarvitse löytyä niin laajaa konsensusta kun tahtoo yksinkertaistaa.

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.