torstai 28. helmikuuta 2013

Huima helmikuuni

Kaapin paikka
Helmikuu on ollut huima! Okei, lukurintamalla tuli ehkä kaikkien aikojen mahalasku, mutta muuten kuukausi on ollut täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kävi nimittäin niin, että heti kuun alussa löysin Sen Oikean ja menin ihan sekaisin. Rakkautta! Melkein ensi silmäyksellä olin jo valmis sitoutumaan ja luopumaan vapaudestani...

Asunnon. Sen oikean asunnon.

Minä ja pankkini ostimme yhdessä herkullisen kolmen huoneen remonttikohteen.  Pankki ei tosin ole osallistunut ruumiilliseen työhön; purkutyöt ovat jääneet minulle. Olen tarttunut tilaisuuteen terminaattorin tarmolla.

Kyllä kuulkaa saa naisihminenkin pahaa jälkeä aikaan sorkkaraudan ja akkuporakoneen kanssa.

Lukupäiväkirjassa ei ole ollut paljon päivittämistä, kun lukija on sivujen kääntelyn asemesta repinyt seiniltä kaakeleita, tapetteja ja kaappeja. Olen tässä kuussa ehtinyt lukea vain kaksi kirjaa ja kaksi sarjakuvaa. Surkeaa. Onneksi rempan "vain ammattilaisille" -vaihe on alkamassa. Iltakiireet ehkä helpottavat. On jo kovasti ikävä kirjoja, täytyy myöntää.

Petri Tammisen Rikosromaanista tuli blogattuakin.

Bloggaamatta jäivät:

Sofi Oksanen (2003): Stalinin lehmät. Luin tämän nyt toiseen kertaan lukupiirin innoittamana. En tosin ehtinyt sitä aikataulussa lukea, mutta aloitettuani teki kuitenkin mieleni jatkaa loppuun asti. Kyllä Oksanen osaa kirjoittaa. Teksti on vahvaa ja selkeällä tavalla kaunista, ei ylenpalttisen koristeellista... ja totta kai rakenne ja rytmitys ovat kohdillaan. Joidenkin mielestä ajasta toiseen hyppiminen on häiritsevää - Lehmissä liikutaan 40- ja 50-luvuilla, 70-  ja 80-luvuilla ja päähenkilön nykyajassa - mutta minua se ei vaivaa. Päinvastoin, tarinalinjat ryydittävät sopivasti toisiaan.

Stalinin lehmät kuljettaa mukanaan, vaikka teemat ovat raskaita ja vähän masentavia. Bulimian / anoreksian kuvaus on tässä minusta himpun romantisoivaa. Toisaalta se on myös tehokasta. Pidin siitä, että päähenkilön arjen konstit ja ongelmat olivat esillä, se toi kontrastia runolliseen "Herraani" ja itseinhon dramatiikkaan. Jokin osa minusta pitää tuota Annan traumaa identiteetistään, noh, liioiteltuna, mutta Suomi-Viro -akseli kannattelee kirjaa.  Linneaa Lehmät ei vakuuttanut, Kaarina Hoo tykkäsi.

Nyt arvon, että pitäisikö seuraavaksi lukea Oksasen uusin, kun Lehmät on tuoreessa muistissa... vai tyytyisinkö johonkin kepoisempaan tiiliskiveen.

Willingham & co (2013): Fables 18: Cubs in Toyland. Saattoi olla synkin Fables ikinä, tämä... raastava ja armoton tarina, joka kertoo kahden Bigbyn ja Snow'n lapsen kohtalon. Narratiivisuuden vaatimukset ovat julmat, eikä taruolento pääse helpolla. Vaikka Fables ilman muuta on viihteellistä sarjakuvaa, mitään akuankkaa se ei todellakaan ole. Salla on kirjoittanut tästä osuvasti.

M. A. Jeskanen (2011). Santala.  Tämä Perkeleen jatko-osa on tyylillisesti samoilla linjoilla kuin Perkelekin. Tällä kertaa tarinassa on minusta selkeä punainen lanka: se kertoo Santalan, tietäjän, elämästä ja urasta. Rinnalla kuvataan noitia jahtaavan Laurentiuksen kipuilua, vaikka hän jää Santalan rinnalla vähän haaluiseksi hahmoksi. Fablesistakin tuttu Baba Yaga esiintyy vierailevana tähtenä!  Jos piti Perkeleestä, pitää luultavasti tästäkin. Tykkäsin. Jossain vaiheessa tekstauksen epäselvyys vähän ärsytti, mutta tummanpuhuvat kuvat toimivat hyvin. Morrekin piti, vaikkei yhtä paljon kuin episodimaisesta Perkeleestä.

Kuukauden hakusana:

Eniten olen naureskellut erilaisille Ilmari Kiannon Punaiseen viivaan liittyville hakusanoille; ei voi olla hihittämättä kun tietää mihin niillä päädytään. Ehkä harhaisin haku on silti tässä kuussa

jäniksen symboli kiinalaisilla kirjaimilla

Eipä ole tullut vastaan... tietääkseni.

Mahtavaa maaliskuuta kaikille!

30 kommenttia:

  1. Onnea uuden rakkauden kanssa!

    Heti kun ei tarvitse käyttää katuporaa ja sirkkeliä voit siirtyä kuuntelemaan äänikirjoja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liina, hyvä pointti! Kun maalaus alkaa, otankin kuulokkeet korville... :-)

      Poista
  2. Ooh, onnea! Kun se oikea löytyy, niin remonttiakin tekee mielellään - vaikka sitten tuolla terminaattorin asenteella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos! Kieltämättä kivaa puuhaa - :D

      Poista
  3. Minähän menin heti lankaan ja ajattelin jo punaisia sydämiä ja ...

    Onnea kuitenkin myös asunnon löytymisestä :)

    Voit perustaa remppablogin, minä ainakin lupaan lukea =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, heh, siitä en taitaisi blogata... hih! Mutta kyllä tätä fiilistä voi vähän verrata: uudella ihanuudellani on kauniit luut, en malta pitää näppejäni erossa siitä ja ajattelen koko ajan vain yhtä asiaa... ;-)

      Poista
  4. Onnea huisisti siitä oikeasta <3 Omaa vielä (muutaman vuoden verran) odotellessa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Hyvää kannattaa odottaa vaikka vähän kauemminkin. <3!

      Poista
  5. Onnea uudelle kodillesi! Itserempatussa lukusopessa varmasti sitten lukeminenkin maistuu kahta paremmalta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elma Ilona, kiitoksia! Tähän kämppää tehdäänkin sitten vähän lisää kirjahyllyä...

      Poista
  6. Mahtavaa Booksy ja "onnea, onnea vaan punainen tupa ja perunamaa"! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Itse asiassa pieni laatikkoon sopiva yrttitarha on suunnitteilla, katsotaan miten käy!

      Poista
  7. Vastaukset
    1. Kiitos Vera! Uskon että tulemme olemaan onnellisia yhdessä... :D

      Poista
  8. Niin näen sinut suojalasit silmillä nuijimassa seiniä alas! Mahtavaa, onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, heh, olisit vaan nähnyt kun hioin kylppäristä laasteja pois: olin todella jännittävä ilmestys kaikki suojat naamalla ja harmaan pölyn peittämänä! :D

      Poista
  9. Yksi ovi kun sulkeutuu, toinen avautuu. Onnea :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jokke! Ovia sulkeutuu ja avautuu... ja juuri roudasin kaatopaikallekin muutaman. ;-)

      Poista
  10. Hih, hiljaiselollesi löytyy siis hyvä syy -rakkaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Norkku, jep! Minulla ja tulevalla kodillani on ollut tässä kuherruskuukausi... vähän raju vain... :-)

      Poista
  11. Onnea uuteen kotiin! En ole mikään sisustushullu, mutta omaa kämppää on houkuttelevaa päästä tekemään omannäköisesti alusta asti. Kuvia lukusopesta sitten jakoon? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Salla! Ilman muuta laitan kuvia kaikista uusista lukunurkistani kun saan valmiiksi... Tosin voi vielä viedä tovin!

      Poista
  12. Onnittelut! Sen oikean etisminen voi käydä työstä! Nyt vain leka heilumaan ja pora laulamaan - sitä saa ihmeitä aikaan, kun vain uskaltaa aloittaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirahvi! Kieltämättä tammikuun etsintäretkillä meinasi välillä usko loppua... mutta löytyihän se, ja nyt on hyvä vauhti päällä korjaustenkin suhteen.

      Poista
  13. Paljon onnea sen oikean löytymisestä! <3 Ja tsemppiä ja sinnikkyyttä remonttipuuhiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara! Luulen että sinnikkyyttä vielä tarvitaan. Ja suomi-sähkömies-suomi sanakirjaa. :-)

      Poista
  14. Luulin hetken, että tuossa on kirjan kansikuva. Meni itseasiassa aika tovi tajuta, että eipäs olekaan :)

    Onnea myös uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Katri, olisikin aika vinkeä kansikuva. Hmm... voisi olla Arto Salmisen kirja, tai Tuomas Vimman. :D

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.