maanantai 4. elokuuta 2014

Marko Hautala: Kuokkamummo


Kuokkamummo ilmaantui jossain vaiheessa postilaatikkooni ja kiehtoi heti: nimi nostattaa erilaisia mielleyhtymiä ja kansikin on sopivasti pelottava. Päädyin tosin lukemaan Kuokkamummoa mahdollisimman epäsuotuisissa olosuhteissa: otin sen rantalukemiseksi kirkkaassa päivänpaisteessa. Lämpötila huiteli kuuman ja läkähdyttävän välillä, meri kimmelsi kutsuvana ja äänimaisemasta vastasivat (iloisesti) kiljahtelevat lapsilaumat. Niissä oloissa ei ole helppoa vakuuttaa lukijaa mistään kovin kaameasta, mutta Hautala sai kuin saikin aika ajoin kylmiä väreitä aikaan.

Kuokkamummossa Samuel Autio palaa isänsä kuoltua lapsuusmaisemiinsa ensimmäistä kertaa vuosiin. Samuelin päivinä lähiössä noudatettiin tiettyjä sääntöjä ja välteltiin tiettyjä paikkoja.... samoja sääntöjä noudattavat edelleen nuoret, nyt vain entistä tiukemmin rituaalein. Jengin sääntöihin mukautuu myös Sagal Yusif, joka erilaisista taustoistaan huolimatta kelpaa joukkoon, koska hänen paras kaverinsa on mitään pelkäämätön Mira. Samuelin ikätoveri Maisa puolestaan suunnittelee väitöskirjaa alueen perinteistä, sillä menneisyys ei irrota hänestä otettaan.

Ei tietenkään irrota! Legendojen mustakielisen mummon kuokka on iskeytynyt syvälle lapaluiden väliin eikä pyristely auta. Kuokkamummossa ei ikinä tiedä mitä pensaikosta tulee esiin.
Liike silmäkulmassa sai Sagalin katsomaan pihalle päin, grillikatoksen ja siirtolohkareen väliin. Suuret kivet pihassa ja Suvikylän metsissä olivat saaneet hänet aina tuntemaan pelottavan syvää yksinäisyyttä, aivan kuin ikuisilta tuntuvat talot olisivat vain kulisseja jollakin kaukaisella planeetalla, jossa oli turha odottaan keneltäkään mitään ymmärrystä. Hän oli nähnyt koulukirjassa kuvan Marsin pinnalta. Siltä joskus tuntui. Niin yksinäiseltä. Sen kuvan olisi voinut kehystää. 
Pihassa seisoi joku. (s. 32)
Tarinan elementit ovat oikeastaan aika perinteisiä, mutta Hautala osaa rytmittää ja pyörittää; on melkein pakko eläytyä. Pidin etenkin nuorten näkökulmasta kirjassa. Maisan periaatteessa kypsempi persoonallisuus tuntui minusta hajanaisemmalta. Myös jotkin juonielementit ylittivät eläytymiskynnykseni. On näemmä asioita, jotka suostuisin uskomaan Yhdysvalloissa mutten Länsi-Suomessa... Loppupuolella siis vähän hyydähdin Mummoon, mutta kokonaisuus oli vahvasti plussan puolella. Suomalaisessa nykykauhussa Hautala taisi tällä kirjalla mennä oman (lyhyen) listani kärkeen.

Kirja myös koukutti näppärästi ja nopeasti... koko hoito piti lukea kerralla, joten ehkä rantapäivä olikin otollinen hetki. Paremmat tehot saa varmaan irti vaikka syyskuun pimeänä yönä, jossain veden äärellä. Kirjatrailerista saa kivat sävärit...

Marko Hautala (2014). Kuokkamummo. Tammi. 978-951-31-8027-0.

Arvioita:
Höh - olen varma että näin jossain blogissa tästä jo juttua, mutta iso G ei nyt löydä. Vinkatkaahan jos tiedätte.
[edit 5.8] Hyvä ajoitus! Antti Berg kertoi aamun Hesarissa pitävänsä Kuokkamummoa hyytävänä mutta moitiskeli loppuratkaisua. Peesaan.




13 kommenttia:

  1. Tuo kirja ei sano minulle mitään, mutta alkoi kiinnostaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulla, kiva! Tule sitten kertomaan mitä tykkäsit! :-)

      Poista
    2. Vihdoinkin sain tämän luettua. Ja kyllä kauhu sopii minulle.

      Poista
  2. Minä olen pyöritellyt tätä, mutten ole vielä tarttunut. Olen niin onnettoman peikkopelokas. Toisaalta strategiasi aurinkoisesta rannasta olisi kieltämättä minulle ihan sopiva, liian pelottavia kirjoja en pimeällä ainakaan lue :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amma, heh, tosiaan - peikkopelkoisen kannattaa nyt hyödyntää elokuun hellehetket ja kauhistella kirkkaalla päivänvalolla...

      Poista
  3. Mulle tupsahti kirja kotiin ja muutenkin dekkarin-tyylisiä kirjoja on tullut taas kotiin kasa. Pitäisi varmaan ottaa esiin kaikki jonain synkkenevänä syysyönä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Mari a... mutta ei ehkä sellaisena yönä kun on yksin ja ulkoa kuuluu outoja ääniä.... ;-)

      Poista
  4. Käsittääkseni tällä on embargo eli julkaisuvapaa 5.8. kun kirja ilmestyy "virallisesti". Mulla tämä odottelee pinossa seuraavana, joten en uskaltanut lukea arviotasi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, huomasin että 5.8 oli ilmestymispäivä, mutta täytyy myöntää, etten ollenkaan ajattelut sitä embargona... mulle täytyy kyllä vääntää erikseen rautalangasta tuommoiset vaikkapa kirjoittamalla saate jossa lukee "julkaisuvapaa silloin ja silloin" :D No, eipä tuosta varmaan suurta harmia tullut jos meni pieleen.

      Kirjan julkkarit ovat muuten Vaasassa ensi viikolla - harmi kyllä olen itse reissussa enkä pääse paikalle, vaikka kerrankin olisi ollut lähellä!

      Toivottavasti tykkäät Kuokkamummosta!

      Poista
  5. Kiva Booksy että tykkäsit. Minulla nostatti karvat pystyyn, oli kyllä hyvä. Hirveästi en kauhua lue, mutta tämä meni heti sinne kärkikaartiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, Krista! Täytyy tosiaan lukea muutakin Hautalalta, sen verran vakuuttavaa kamaa...

      Poista
  6. Olen lukenut tästä nyt sen verran monta vakuuttunutta arviota, että kirja on korkealla syksyn lukulistallani. Kuokkamummon kansikin on ihanan kammottava ja kylmiä väreitä selkäpiihin aiheuttava. Tulen varmasti katumaan tätä, mutta haluan lukea kirjan elo-syyskuun pimeinä öinä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sara, heh, se on sitten varmasti sitäkin vakuuttavampi :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.