sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Kirjamessuja ja Roman Schatz: Voi maamme, Suomi


Kirjamessujen jälkeinen päivä on vähän kuin hyvien bileiden jälkeinen dagen efter... Jotenkin sitä on päässyt kotiin asti ja nyt saa miettiä mihin se aika meni, mitä oikein tuli tehtyä ja onko tilillä enää rahaa. Muistikuvat ovat vähän sirpaleisia. Jaan tässä niitä reilun tusinan ja kerron samalla messuostoksesta, jonka luin jo kotimatkalla.

(1) WSOY:n ja Tammen järkkäämä kirjabloggaribrunssi korruptoi minut totaalisesti. Oikeasti halusin paikalle bongatakseni tuttuja bloggaajia ja Jari Järvelän, jonka kirjasta Särkyvää pidin kovasti, mutta  kirjailijoita kuunneltuani menivät lukulistalle Maritta Lintusen, Sinikka Nopolan, Riina Katajavuoren, Kim Leinen ja ilmeisesti jopa Paolo Giordanon romaanit. Näistä vain Katajavuoren Wenla Männistö oli jo ennestään aikomus lukea. Olen helppo tapaus.

(2) Paremmin itsensä hillitsivät monet blogikamut. Olipa muuten surrealistisen ihanaa törmätä teihin pitkin päivää! Mahtavaa että on tällainen kirjahulluuden keskittymä kuin kirjamessut. Kiitos järjestäjille bloggaripasseista! Omallani pääsin sisään (säästyi se raha kirjoihin...) ja muiden passeista tunnistin ennestään tuntemattomia virtuaaliystäviä esimerkiksi

(3) bloggaajapäivystyksessä, joka olikin mainio juttu. Pitää erikseen kiittää Boknäsiä siitä, että antoivat meidän kuluttaa sohvaansa ja lepuuttaa jalkojamme. Ja tavata osastollaan paitsi toisiamme myös muita lukijoita ja

(4) kirjailijoita. Osastolle poikkesi päivystysvuorollani toviksi Tommi Kinnunen ja sai hänkin lukuvinkkejä. Onnistuin ehdottamaan kirjaa, joka Kinnusella olikin jo yöpöydällään, nimittäin Sinisalon Auringon ydintä. Kinnunen puolestaan suositti Emmanuel Carreran romaania Viikset, joka alkoi kuulostaa kauhean kiehtovalta. Tässä linkki Kirjainten virran juttuun siitä. Kiitos Kinnuselle vinkistä... ja taidan tosiaan hankkia Neljäntienristeyksestä kätösiini ihan paperiversion, sillä se ei ole kännykkäkirjaksi sopiva. Siitä tuleekin mieleeni

(5) Elisa Kirja, jonka osastolla poikkesin lyhykäisesti ja sotkeuduin hetkeksi keskusteluun e-kirjojen ja äänikirjojen hinnoista. Olen Elisa Kirjan innokas asiakas mutta tunnustauduin tarjoushaukaksi. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjan on oltava selvästi halvempi silloin kun sen saa vain digitaalisena. Digikirjaa ei voi antaa kavereille sen luettuaan eikä käyttää lyömäaseena. Lyömäaseista pääsenkin sujuvasti

(6) erääseen islantilaiseen. Jos tunnette työt, tiedätte miksi. Hugleikur Dagssonilta sain nimmarin ja pienen enkelinkuvan kirjaan Kuvitetut klassikot. Pieni hassu kirjaihmisten kirja - siitä Kirsillä juttua. Vähemmän hassu

(7) oli Risto Isomäki, joka lavalla kuvaili uutta romaaniaan Kurganin varjot niin salaperäisesti, että se piti mennä ostamaan. Muutkin taisivat vakuuttua, sillä kun ehdin ostoksille joitakin tunteja myöhemmin, oli kirja jo loppunut Suomalaisen kirjakaupan osastolta... ja Tammen osastolta vein viimeisen kappaleen. Ähäkutti! M. G. Soikkelin Läpinäkyvä kuolema kuulosti sekin vastustamattomalta, joten arvaatte-kyllä-mitä.  Samaa ohjelmaa on muuten ollut seuraamassa Hesarin Antti Majander. Vahvasti vakuutti myös

(8) Sirpa Kähkönen kertoessaan Graniittimiehestä. Vaikka haastatteleva piispa käytti tilaisuuden täysimääräisesti hyväkseen ja jakoi innolla omia näkemyksiään, välittyi Kähkösen vastauksista lämmin viisaus. Fiksu kirjailija. Hänen esiintymisensä on tehnyt ihastuttanut aikaisemminkin.

(9) Mainio oli myös tietokirjaraati, jossa hyvin hauskasti käytiin läpi tuoreita tietokirjoja. Vakaasti suositeltiin kaikille ja etenkin opettajille kirjaa Maailman paras koulu?, joka nimestään huolimatta keskittyy temperamentin ja arvioinnin yhteyksiin peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Kuulosti ajatteluttavalta. Keltikangas-Järvistä on lukenut Suketus. Loppupuolella päivää poikkesin hiukan suunnitelmistani

(10) ja innostuin seuraamaan Roman Schatzin haastattelua, sillä jatkoseurauksella että piti mennä ostamaan hänen kaksikielinen kirjansa Voi maamme, Suomi / Finland - What a Country!. Siitä sainkin sopivan lukupaketin kotimatkalle. Johnny Knigan julkaisema kirja on purevan hauska ja monin paikoin erittäin oivaltava. Esimerkki:
Suomalaistutkimusten mukaan noin yksi prosentti maamme väestöstä kärsii edellä mainitusta kaamosmasennuksesta. Jos on asunut Suomessa muutaman talven tietää, että tämä tutkimus on täyttä humpuukia. Suomen väestöstä kärsiin talvisin masennuksesta tasan sata prosenttia. (s. 100)
En oikein onnistu katumaan ostostani, vaikka hinta (27 e) oli mielestäni melko suolainen pokkarista pyydettynä, ja suomalaisten merkkihenkilöiden listaus tuntui aavistuksen päälleliimatulta. Harkitumpia hankintoja tein

(11) divaripuolelta. Siellä bongasin kaksi itselleni uutta Donald Westlaken kirjaa (!!!) ja kauan hankintalistalla olleen sarjakuvan Ulkoministeriö: Diplomaattisia merkintöjä. Mieleenpainuvin löytöni oli kuitenkin Orson Scott Cardin Ender, jonka suomennetusta pokkariversiosta pyydettiin 50 euroa. Luitte oikein. Viisikymmentä euroa. Jätin väliin vaikka lahjaksi olisi mennyt... todistaa etten täysin menettänyt järkeäni sentään! Nuori mies ottaa luultavasti mieluummin sen viisikymppisen kylmänä käteisenä ja kirjan nimen kaukolainaa varten. Nuorista miehistä etenen

(12) Elias Koskimieheen, jonka tapasin bloggaajapäivystyksessä. Itse olisin veikannut herraa korkeintaan, lähes, enintään kolmekymppiseksi, mutta Koskimies väitti kivenkovaan täyttäneensä neljäkymmentä. En kehdannut kysyä papereita vaan haastoin sen sijaan perustelemaan, miksi minun pitäisi lukea hänen romaaninsa. Sen Koskimies tekikin niin hyvin, että laitoin Ihmepojan varaukseen.  Kristaa ja Maijaa kirja on ihastuttanut. Otin Koskimiehestä myös valokuvan,

(13) mutta kuten kaikki muutkin messuilla ottamani fotot, se on tällä hetkellä jumissa jossain puhelimen ja tietokoneen välillä. Jokin kotoisissa atk-systeemeissäni nyt mättää, sillä kuvat eivät halua entiseen tapaan itsekseen ilmaantua heti koneelleni. Mutta

(14) ei se mitään. On ainakin luettavaa odotellessa.
















18 kommenttia:

  1. Kaikki eivät hillinneet bloggaribrunssilla yhtään sinua paremmin.. Aika paljon kannoin minäkin kotiin lukemista tämän viikonlopun aikana. Kotimatkalla aloittelin Järvelän Särkyvää. Oli muuten kiva tavata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin, Mia! Toivottavasti tykkäät Särkyvästä, minusta se oli mainio - meni Tyttö ja pommi sekin lukulistalle.

      Roman Schatzin jälkeen ehdin lukemaan myös pitkän pätkän Sinikka Nopolan hämäläiskirjaa, joka tuli minulle ihan uutena juttuna siellä brunssilla.

      Poista
  2. Ihan mahtava raportti! Kuulostaa siltä, että messut olivat intensiiviset mutta antoisat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tessa! Aika tosiaan lensi ja oli suorastaan hävettävän hauskaa. Ensi vuonna yritän ehtiä kahdeksi päiväksi. :-)

      Poista
  3. Mainio raportti! Kaikilla on niin erilaiset ja omannäköiset messut, mikä on ihan mahtavaa. Ja tästä huomaa, että kyllä yhdessä päivässäkin ehtii messuilla paljon.

    Oli niin kiva taas nähdä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liisa, <3! Mehän kirjavinkattiin kuin prot ainakin. Ja samaa mieltä olen raporteista, kaikilla on ollut mukavaa mutta ihastuttavan erilaisia asioita on nähty ja kuultu.

      Poista
  4. Kiitos kivasta raportista! Meillä bloggareilla tuntui olevan kyllä meno päällä ja harvempi sitä kykenee ihanien kirjojen äärellä itseään hillitsemään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotiprinsessa, kyllä minun himoshoppailusta oli tosiaan itsehillintä kaukana. Onneksi sunnuntaina oli sitten aikaa vähän lukeakin, heh...

      Poista
  5. Oli kyllä hyvät messut tänäkin vuonna. Voi että. Päässä surisee monen messupäivän jälkeen, mutta on onnellinen olo.

    Keltikangas-Järvisen kirja muuten voitti Tietokirjaraadin yhdessä Komisario Palmun jäljillä -kirjan kanssa. Minäkin olin siis kuuntelemassa raatia, joka oli sanailussaan raikas ja hauska. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, etenkin Nykäsen kommentit hihityttivät moneen otteeseen Tietokirjaraadissa! Käsityöihmisenä arvostin hänen näkemyksiään kovasti. :D

      "Voi että" ja "onnellinen olo" - kiteytät minunkin fiilikseni mainiosti... Kun viime vuosi jäi kokonaan väliin, tästä yhdestä päivästä nautin nyt täysillä.

      Poista
  6. Katellaan ne sun kuvat sitten myöhemmin, päästään taas tunnelmaan - joka arjen alettua jo alkaa ikävästi hiipua. Oliko se unta... Mutta kivaa oli, kaikin puolin, kovin on tyytyväinen olo itselläkin. Kiva että teit onnistuneita ostoksia! Järvelän Särkyvään luin pikaisesti ennen tapaamista, ja se oli todella myönteinen yllätys, kun en aiemmin kaverin tuotantoa tuntenut. Schatzin huumori ei niinkään uppoa, mutta arvostan suuresti hänen sinnikästä uurastustaan suomalaisuuden viennissä Saksaan; Frankfurtissa hän muun muassa piti "Suomi-kursseja" juuri noista perikotimaisista piirteistämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arja, Schatz kertoikin haastattelussa, että kun hän Frankfurtin kirjamessuilla puhui itsestään suomalaisena, kehuivat miten hyvin hän osaa saksaa... :-)

      Todella hauskat messut tosiaankin. Hihitytti kovin Luutii-blogin messukokemus, joka toki oli hieno kaunokirjallinen tuotos. :D

      Itse tuumin jälkikäteen vain, että onneksi oli näitä messutuomisia arkeen paluuta pehmittämässä.

      Poista
  7. Voi että, kun kuulostaa mielettömän hauskalta! Kiitokset raportoinnista - näitä on ilo lukea ja saada pieni maistiainen tunnelmasta. :)

    VastaaPoista
  8. Nyt tiistaina tuntui jo raikkaalta palata messutunnelmiin! Oli kyllä mukava taas tavata naamatusten.

    Aika suolainen hinta Enderistä! Mutta tavallaan ymmärrän. Minulla on tuo Schatzin kirja lainassa, pitäisi ehkä sitten lukea. Enkä edes tiennyt että Isomäeltä tuli uusi, olen ihan jäljessä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linnea, oli tosiaan kiva nähdä!

      Ender on hieno kirja - taisin vain tässä löytää ne omat kirjatuhlausrajani. Ei vaan kykene...

      Isomäen uusi kuulosti todella hyvältä, mutta vielä en ole lukemaan ehtinyt. Se saattaa olla kirja, jota ei sitten malta jättää kesken, joten odottelen sopivaa rakoa.

      Poista
  9. Booksy, oli mukava tavata. Harmillisesti keskustelut jäi vähiin, mutta ensi kerralla lisää! :) Miellyttävästi rakennettu messupostaus muuten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Paula! Tosiaan, ensi vuoden messuilla viimeistään, mutta kuka tietää, ehkä osumme samoihin häppeninkeihin jo aikaisemmin. :-)

      Poista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.