Tallinnan reissulla(kin) piti ostaa kirja, kun matkaevääksi otettu Steal across the sky näytti loppuvan kesken. Ostoskoriin osui Jeremy Clarksonin kolumnikokoelmaan Born to be riled.
Syy valintaan oli, että olen hihittänyt läpi jo kolme osaa sarjaa The world according to Clarkson. Ihan jokainen juttu ei ole ollut hauska, mutta riittävän moni. Born to be riled on samaa tyyliä. Kirja on siinä mielessä erinomaista iltapalaluettavaa, että siihen ei jää kiinni. Kun alkaa nukuttaa, yhden jutun loppu on aina ihan vain sivunkäännön takana.
Born to be riled irrotti muutaman naurukohtauksen brittiläisen häijyllä huumorilla. Silti tämä kokoelma oli kaikkiaan vähän pettymys. Kun mietin mikä mätti, päätin että ongelma on ikä. Ei tietenkään minun ikäni - vaan juttujen. Tämän kokoelman kolumnit ovat kotoisin viime vuosituhannen puolelta. Edes Jeremy Clarksonin ajankohtaisjutut eivät jaksa ylittää sekä ajallista että kulttuurista rotkoa... vitseistä kun karkeasti ottaen 60% menee joka tapauksessa yli hilseen sellaiselta, joka ei brittiläistä poliittis-kulttuurista skeneä tunne.
Tyyli on tismalleen sitä mitä Top Geariä joskus katsonut tietää odottaa. Liioitteluun ja verbaliikkaan perustuvaa mutta enimmäkseen elegantisti toteutettua tekstiä, kolumnikepeää mutta purevaa.
I went to a meeting for the first time in years last week, and was staggered at how little we achieved in five hours.
This was entirely my fault, but then there's always someone like me in a meeting who has an opinion on everything and wishes to share it.
Trouble is, there's always someone with an equally large mouth who disagrees, and that's it. Everyone else is left to do their fingernails while two people call each other names and consider throwing water at one another.
When the bar opened we called a halt, decided we were doing a good job, and no conclusions were needed. [s 126]
This was entirely my fault, but then there's always someone like me in a meeting who has an opinion on everything and wishes to share it.
Trouble is, there's always someone with an equally large mouth who disagrees, and that's it. Everyone else is left to do their fingernails while two people call each other names and consider throwing water at one another.
When the bar opened we called a halt, decided we were doing a good job, and no conclusions were needed. [s 126]
Autofani (petrolhead?) en ole, mutta Clarksonia jaksan aina välillä katsoa tai lukea. Intohimoinen asenne asiaan ja hyvä huumori saisivat varmaan aiheen kuin aiheen maistumaan.
Mutta mitä tästä opin? Lue se sisäkansi huolella. Älä osta ajankohtaiskirjaa, jonka parasta-ennen -päiväys on jo mennyt.
Jeremy Clarkson (2006, alunperin 1999). Born to be riled. London etc.: Penguin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.