Kovemman kautta

Huolettomat hetket kovaotteisen ja puhdasmielisen Jack Reacherin seurassa jatkuvat. Kovemman kautta saa olla vähäksi aikaa viimeinen. Johan tässä on syksyn mittaan katsastettu Lee Childilta melkoinen sarja: Terässeinä, Teksas palaa ja Viimeinen vieras.

Ei silti, Kovemman kautta oli parempi kuin Vieras. Child näyttää pureskelevan tässä jännärissä puhtaasti rahasta taistelemaan tottuvien miesten maailmaa: minkälainen on palkkasoturin moraali kun tiukka paikka tulee? Onko "operationaalisen turvallisuuden asiantuntijoista" siviilimaailmaan? Ehkäpä Childille on tullut huono omatunto, antaahan hänen oma sankarinsa... noh, sankarillisen kuvan kovista toiminnan miehistä. Kovemman kautta esittelee yksityiselle puolelle taistelemaan siirtyneiden sotilaiden nurjan puolen. Jää oman tulkinnan varaan onko kyseessä pieni piikki sotimista yksityistämään innostuneelle republikaanien hallinnolle. Sivuteemana vilahtavat sisarrusten väliset suhteet.

Juonenkuljetus oli parasta tämän syksyn Childia. Reacherin päättelyketjuja (ja loputonta itsevarmuutta) voi vain ihailla.

Tyylillisesti kirja ei eroa edeltäjistään. Dialogia on jo tullut esiteltyä, joten vaihteeksi näyte kuvauksesta: 

Häntä palveli sama tarjoilija kuin edellisenä iltana. Hän tilasi taas tuplaespresson vaahtomuovikupissa ilman sokeria ja ilman lusikkaa. Hän maksoi kahvin heti kun se tuotiin ja jätti vaihtorahat pöydälle. Menetelmän ansioista hän voisi lähteä silloin kun häntä huvittaisi loukkaamatta tarjoilijaa tai huiputtamatta kahvilan omistajaa tai varastamatta posliinimukia. Reacher järjesti aina elämänsä pienimmätkin yksityiskohdat siten, että hän pystyi lähtemään tien päälle sekunnin murto-osan varoitusajalla. Se tapa oli hänelle pakkomielle. Hän ei omistanut mitään eikä kuljettanut mitään mukanaan. Suuresta koostaan huolimatta hän ei herättänyt juurikaan huomiota ja jätti jälkeensä hyvin vähän merkkejä itsestään. (s. 8)

Lee Child (2007). Kovemman kautta. Hämeenlinna: Karisto. Suomentanut Tero Kuittinen