torstai 26. tammikuuta 2012

Edessä oma elämä (ja lyhyt GoT-prologi)

Prologia...

Hah, luulitte ehkä, että olen Kätilön jysäyttämänä jäänyt lukujumiin - niin hiljaista on viime päivinä ollut. Mutta siitä ei onneksi ole kysymys, syypää on vähimmäkseen kiire ja enimmäkseen HBO:n Game of Thrones -sarjan aikaansaama pikanostalgia... oli vaan pakko lukea kirjat uudestaan. Ensimmäiset kolme kirjaa luin kokonaan, nyt englanninkielisinä myös ensimmäisen (alkuperäiset jutut täällätäällä ja täällä), jälkimmäisistä otin uusintaan lähinnä kiinnostavimmat henkilöt.

Vieläkin / taas kiinnostaa, vaikka edellisistä lukukerroista ei ole edes kauaa! Ilokseni myös huomaan, että löydän nyt kirjoista uusia juttuja. Johtuu varmaan siitä, että enää ei tarvitse laukata kiireesti  juonenkäänteiden perässä vaan voi nautiskella rivien väliin piilotetuista pienistä asioista. Esimerkisi Renly Baratheon - kun ensimmäisen kerran kuulin miten häntä on HBO-versiossa tulkittu, pidin sitä melkoisena ylilyöntinä, mutta niinpäs vain on alkuperäisessäkin ihan selkeät perustelut... kun lukee kunnolla. Saapas nähdä, joko tämän illan jaksossa jo tavataan tuo kuninkaallinen veli!

Esipuheiden jälkeen asiaan...

Kuva napattu anniM:ltä.
Runoprojektini on edennyt hitaanlaisesti, kaksi-kokoelmaa-kesken -vaiheessa on nyt vierähtänyt hyvä tovi. Mutta lukujärjestyksessä edelle kiilasi anni M:n blogista bongattu Edessä oma elämä, jossa äiti ja tytär keskusteluvat runojen kautta itsenäistymisestä ja kotoa lähtemisestä. Miten äiti päästää irti ja miltä se tuntuu - miten tytär etsii omaa tilaa ja tuntee siitä syyllisyyttäkin. Aihe on kovasti ajankohtainen minullakin (huoh) ja ilman muuta Edessä piti lukea heti.

Kauniiden mutta vähän pliisujen valokuvien täyttämä ohukainen runokirja tuli luettua kahteen kertaan. Siitä on vaikea sanoa mitään järkevää. Kylmä totuus: tekstit olivat minusta kevyehköä käyttörunoutta, joka ylsi vain paikoin sellaiseen oivaltavaan terään, jota runoista joskus löytää jopa meikäläisen kaltainen kärttyisä hupilukija. Ja sitten se kuuma totuus: itkin kummallakin lukukerralla. Enkä itke helpolla.

On varmaan joskus ennenkin tullut sanottua, että lukukokemus on henkilökohtainen juttu. Tämä runokirja todistaa sen. Tuskin suosittelisin tätä ns. yleisin perustein... mutta äiti-tytär -suhteesta irtautumista käsitteleville ihmisille Edessä saattaa olla kovaa kamaa.

Otan näytteeksi tämän äidin runon, joka saa minulta silmät sumenemaan:
Osaanko kertoa
miten tärkeä sinä minulle olet,
miten sydämeni sykähtää ilosta,
kun astut taas oversta,
heität takkisi tuolin selustalle,
pyykkipussin olohuoneen lattialle
ja vaellat jääkaapille?
Mikään ei ole muuttunut
ja kuitenkin kaikki.
(s. 15, Anna-Mari Kaskinen)
Yhyy... Ihan totta. Älkääs naureskelko siellä. Tämä on vakava paikka. Konteksti on kingi.

Lisään vielä muistiin ajatuksen, joka kirjaa lukiessa tuli mieleeni. Panin merkille, että tyttären runoissa ote on enemmän tulevaan suuntautuva, äidin runoissa painottuu menneestä luopuminen ja tuleva suhde tyttäreen. Niistä puuttuu (ainakin minun lukemanani) yksi ulottuvuus, joka itseäni on mietityttänyt jossain määrin: äidin tulevaisuus. Olen kai hullunrohkea optimisti, kun en sanottavasti pelkää tytärteni pärjäämisen puolesta, ja kun uskon sokeasti, että välillemme varmaan muodostuu siedettävä suhde sittenkin kun kotoa muuttaminen on pysyvää; sen sijaan en oikein tiedä mitä tekisin itseni kanssa kun minuutta ja elämäntilannetta määrittänyt äidin rooli pitää jättää.

Sitä joskus mietin - mitä minusta isona tulee? Kukahan mahdan olla kun en enää olekaan äiti? Joo, tiedetään, äitiys ei lopu, mutta äiteily kyllä loppuu, ja äitiminuus kutistuu kuulkaas aika olemattomiin aika nopeasti. Neitien henkisille raja-aidoille on jo ilmaantunut aika monta Asiaton oleskelu kielletty -kylttiä.

Anna-Mari Kaskinen selvästikin on vakaampi tai selkeämpi persoona kuin minä; hänen runoissaan ei kulahtanut identiteetti retkota sohvalla verkkareissa ja lohtuahmi fantasiaromaaneja tai historiallisia romansseja. (Ehkä se on vahvan uskon sivuvaikutusta. Kaskisten runoissa näkyy vilpitön vakaumus, sanottakoon tämä varoitukseksi uskontoallergioista kärsiville.)

Anna-Mari Kaskinen & Katja-Maaria Kaskinen (2006). Edessä oma elämä. Kirjapaja. Kuvat Sami Repo.  ISBN 951-607-194-5.

15 kommenttia:

  1. Hmm, ei missään tapauksessa ajankohtainen kirja, tai siis olisihan se muutama vuosi sitten tyttären kannalta ollut... Olen huono lukemaan runoja, mutta tämmöinen teemaniputus kuulostaa mielenkiintoiselta, ei ehkä vaadi niin korkealentoista tulkintaa tai järkeilyä siitä, mistä oikeastaan edes puhutaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Tessa, teemoitettuna tulkinta on kristallinkirkas, vaikka teksti ei muuten niin viiltävää olisikaan. :)

      Poista
  2. HBO:n sarjoista vain Sopranos on tuttu ja sekin DVD:ltä, loistava sarja. Lukujumikin on tuttu, Dickensin jälkeen oli hieman tyhjä olo, mutta se siitä tokeni...

    Mukava lukea postauksia teoksista, jotka merkitsevät toiselle paljon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, olen vähän ärtynyt itselleni siitä, että tämä "tehosi" niin hyvin, koska järjellä arvioiden teos ei ole kummoinen. Mutta tulipahan todettua taas miten lukeminen on lukijasta kiinni.

      Poista
  3. Mulla nämä lapset on kahdessa sarjassa, vanhin asuu jo omillaan ja kaksi nuorinta vielä kotona, joten johtuukohon siitä, että mitään suurempaa angstia ei tullut vanhimman muuttaessa, sai vielä tuntea itsensä hyödylliseksi (lue, oli vielä joku jota saa/joutuu passaamaan ja jonka kanssa tapella siitä minkälaiset vaatteet ulos laitetaan kun siellä on 20 astetta pakkasta). Sitten kun nämä nuorimmaisetkin käyvät kotona vain heittämässä pyykkipussinsa, niin ehkä sitten kaivan tämän runokokoelman esiin, tosin olen kyllä vähän allerginen Kaskisen runoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaana, ei tullut mitään suurta intoa minullekaan lukea lisää Kaskisen runoja...

      Saatan kai taidan olla erityisen altis oireilulle, kun kaksosten kanssa koko pesä menee kerralla. No joo, hyvä hommahan tämä oikeasti on, enkä toivoisi toisin, mutta samalla kieltämättä elämän murrospaikka.

      Vai pyykkipusseja! Hih, minä taas olen kironnut kun Neidit eivät enää viikkaa minun pyykkejäni... Ja nyt kaikki ymmärtävät miksi he muuttivat pois. ;-)

      Poista
  4. Olen ajatellut jättää tuon Martinin sarjan uudelleen lukemisen siihen, kunnes kaikki kirjat sarjasta on kirjoitettu ja suomennettu. Toivottavasti Herra pysyy kunnossa.

    Nuo kirjat aiheuttivat omituisen fiiliksen. Olin pitkän aikaa lukematta mitään. Tuntui, että vastaavaan tarinaan en tule törmäämään, joten en halunnut lukea mitään huonompaakaan. Onneksi pääsin siitä yli.

    Joe Abercrombien "Ase itse":ä on jossain verrattu Martinin kirjojen tasoiseksi. Epäilen kuitenkin vahvasti. Tarkoitus olisi seuraavaksi kokeilla sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myönnän, etten ole kaiken universaalin totuuden lähde, mutta ei Abercrombiesta voi puhua samana päivänäkään Martinin kanssa. Ei se hullumpi ole, mutta ei samaa tasoa.

      Poista
    2. Peesaan Liinaa... Ase itse on keskivertofantasiaa pari astetta parempi, mutta ei vedä vertoja Martinin setille.

      Poista
  5. Äh. MÄ itken näköjään joka kerta kun luen tuosta runokirjasta jostain blogista, eikä toivoakseni aihe ole vielä todellakaan ajankohtainen kun vasta saatiin ohjeeksi ottaa kiinteitä sapuskoita päiväohjelmaan. Snif.

    Tekisi mieli jättää tämä kommentti anonyymina, kun olen tällainen nyyhky.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *grin* olet varmaan turvassa tältä angstilta vielä maitohampaiden ajan... :)

      Poista
  6. Voih, melkein tulee sympatiakyyneleet silmiin täälläkin. :) Tuo on kyllä niin totta, että joskus samastumisen tunne vie voiton kirjallisista ansioista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kun samaistuminen kävelee ovesta, analyysi hyppää ikkunasta. :)

      Poista
  7. Toi Martinin GoT kyllä rullaa hienosti eteenpäin ja täytyy myöntää että tällainen Tolkienin parissa kasvanut on myyty miäs.. Itselläni menossa sarjan toinen kirja, ja kolmas on jo tilattu jenkeistä. Vinkkinä kovakantisten kirjojen ystäville, GoT-sarjan kovakantista painosta saa ainakin Barnes and Noblesin verkkokaupasta.

    GoT:n eka sesonki on myös tulossa maaliskuussa blu-ray -julkaisuna jonka takia itse olen vältellyt Ylen lähetyksiä. Ja sitten keväällä alkaakin jo toinen kausi, joka näkyy takuuvarmasti Suomessa ainakin Canal+ Plussan Series-kanavalla.

    VastaaPoista
  8. Artsi, Got on Plussan paras myyntiargumentti tähän mennessä - mutta katson telkkaria niin vähän, että kuukausihinta on liian kova yhdestä sarjasta. Luotan siihen, että Yle on asialla toisenkin kauden osalta.

    VastaaPoista

Pahoittelut sanavahvistuksesta. Roskapostitulva pakotti pystyttämään suojavallin.