The Help

En ole 100 % uskollinen lähikirjastolle. Flirttailen tielleni osuvien kirjakauppojen kanssa, ja kuukauden parin välein  vietän autuaallisen parituntisen amazon.co.uk:n sivuilla. Viimeksi sieltä osui mukaan The Help, tarina 1960-luvun Missisipistä.

Kirja kuvaa mustien ja valkoisten naisten elämää: miten intiimiä ja samalla etäistä on arki rotuerottelun läpäisemässä Jacksonin kaupungissa. On kuin mustat kotiapulaiset ja heidän valkoiset työnantajansa eläisivät toisiinsa limittyvissä todellisuuksissa, jotka melkein koskettavat toisiaan. Tarinassa kolme naista ottaa riskin, ylittää rajan, tavoitteena muuttaa jotain. Ainakin naisten omakuva muuttuu, ja sen mukana muutakin.

Kun avasin kirjan, pelkäsin ensin etten pystykään lukemaan sitä. Kirjailja käyttää murteellista kieltä kirjoittaessaan kotiapulaisten perspektiivistä. Ensimmäiset sivut piti kaiuttaa sanoja päässä, lukea sisäisesti 'ääneen' että sai kiinni tyylistä.

A big white Cadillac's parked in front a my house. And there be Miss Skeeter in a red dress and red shoes, setting on my front steps like a bullhorn.
I walk real slow through my yard, wondering what it's gone be now. Miss Skeeter stand up, holding her pocketbook tight like it might get snatched. White peoples don't come round my neighborhood less they toting the help to and fro, and that is just fine with me. I spend all day long tending to white peoples. I don't need em looking in on me at home.
"I hope you don't mind me coming by," she say. " I just... I didn't know where else we could talk." [s. 101]

Mutta kun sai kiinni, jäi kiinni. Tätä kirjaa oli vaikea laskea kädestään.   *slurps* 

Tunnelma on vahva, henkilöt kiinnostavia ja juoni monine sivupolkuineen etenee kuin sissi, hiipien ja syöksähdellen. Mahtava kasvutarina, vahva historiallinen romaani, mutta ei tosikkomainen eikä paatoksella kyllästetty.

Kathryn Stockett (2009). The Help. London etc.: Penguin Books.